Putiikin remppaa

Maanantai iltana alotettiin vaihtamaan liikkeeseen pesupaikkaa ja samalla laatotettiin sen alla oleva lattia. Tää lattia täällä on kerrakseen aivan kamala, mutta vuokrahuoneistoon investoiminen monen sadan euron verran ei oikeen houkuta, jollei isännöitsijä lähde leikkiin mukaan. En kuitenkaan ajatellu viedä lattiaa mukanani täältä lähdettäessäkään. Kävin ostamassa baukkarista laattaa, niin saatiin edes vähän vettä kestävämpi alusta pesupaikalle, kun aiemmat "laatat" oli jo lähdössä irti. Ihme tuurilla löysin yhden kuvan vanhasta pesupaikasta, kun unohdin ottaa siitä kuvan ennen ko pojat oli jo ehtiny sitä irrotella. 

Löysin parturi-kampaajien fb-kirppikseltä ilmotuksen, että halutaan käytetyistä pesupaikoista eroon halvalla. Lauantaina lähdettiin Jannen kanssa hakemaan allasta Urjalasta, kun tää nainen sai tuotua sen sinne Helsingin sijaan ja olihan se kivempi sinne sitten ajella peräkärryn kanssa, kun jonnekkin Helsingin keskustaan. 

Tää uus pesupaikkakin on käytetty eikä varmasti mikään uusin uutukainen, mutta ainakin pikkasen tyylikkäämmän näkönen. 

Rufus kanto kortensa kekoon omalla tavallaa

Turvallisuuspäällikkö / laadunvalvoja

Vihdoin valmista

Noi asiakastuolit on vielä samanväriset kun tuo entinen pesupaikka ja ne on vielä jossain vaiheessa tarkotus vaihtaa mustiin, kunhan vaan löytyy jotkut kivannäköset ja hyvän hintaset. Ja kun sais ton muun lattian vielä hoidettua, niin paikka alkais näyttää pikkasen paremmalta. Helmikuussa kun alotin, tehtiin pientä remppaa ja minimibudjetilla lähettiin liikkeelle ja pikkuhiljaa entisöidään paikkoja mielen mukaan. Onhan täällä vaikka mitä vielä tehtävää ja laitettavaa, mutta kaikki aikanaan. Kunhan homma pyörii ja pyöriihän se.
Ja se on hyvä niin, tästä on hyvä taas jatkaa!

Diipadaapaa

Tänään on töiden puolesta ollu todella tylsä päivä, oli mulla aamulla värileikkausasiakas ja seuraavan asiakkaan meen tossa neljän aikaa leikkauttamaan hänen kotiinsa. Joten, arvatenkin saattaa, että mulla on ollu tänään todella tylsää. Välillä jotkut tylsät päivät menee kuitenki suht nopeesti ja myöhemmin vaan miettii, että miten hitossa toikin kuus tuntia voiski mennä, kun enhän mä ees tehny mitään ja mitä mä sitten oikeen tein?

Tänään on kuitenki tullu väännettyä lettejä ja meikkiä itelle. Mietin tässä et voisin tuoda sen mun kampauspään tänne, että saisin harjotella erilaisia kampauksia ja kokeilla kaikkea uutta. Ehkä mä etsin pään ja toteutan tän ajatuksen. Ehkä myös laitan kuvia sitten tehdyistä kampauksista jos ajattelen että ne voi jopa julkasta! Hui, enhän mä tietenkään saa sanoa niin, vaan että tottakai mä julkasen ja ne on semmosia. Oon ite itelleni vaan se pahin kriitikko, näin varmaan on kyllä jokasen ihmisen kohdalla, valitettavasti.

 

Voi mun haroripset vaan, ne kaipas kipeesti huoltoa. Uiminen ja saunominen ei oo kovin hyvää tehny niille. Aluks vielä välttelin uimassa sukeltamista, mut nyt oon ihan armotta sukellellu. Ne pitää varmasti kaikki poistattaa ja tehdä kokonaan uusiks. Mutta sekin kannattais varmaan tehdä sitten syksyllä se, koska tulen vielä varmasti tekemään hallaa niille, joten seuraavaks saa vielä pelkkä normihuolto riittää. Sekin kyllä on vasta puolentoista viikon päästä. No ei se mitään, lisäilen ripsitupsuja sitten vaan sekaan.

Hiljasuuden vuoks päätin tänään olla tulematta huomenna töihin. Olin sunnuntain tekemässä kampauksen ja meikin ja tulen lauantaina tekemään kahdet kampaukset, joten suotakoon tämä sitten mulle. Nautin siis tästä illasta, huomisesta ja olemisesta. Tack och adjö.

Voi kipeys

Aamulla ajattelin pyhittäväni tän päivän lämpimille juomille, sohvalle, peitolle ja muumeille. Toisin kuitenki kävi. Yhtään lämmintä juomaa ennoo juonu, itseasiassa mitään ollenkaan, sohvalla oon käyny, peittoon en ole koskenukkaa, enkä tosiaan muumeja päälle oo saanu. Tosin sitten taas mä olen pessy kaks koneellista pyykkiä, tiskannu kasan tiskejä ja viikannu vuoren vaatteita. Myönnän meinaan, että mulla on tapana jättää vaatteita vähän sinne sun tänne, mutta varsinki makkarin tuolin päälle kasaantuu aimo kasa lumppuja ain välillä. Ja Jannea ärsyttää, kun otan kuulemma aina uuden mukin, vaikka edellinen olis siinä hollilla. Minkäs mä itelleni mitään voin. Nyt mä kuitenki tiskasin, koska ei ollu enää mistä ottaa uusia puhtaita astioita. Nih. 

Eilen sit varmuudeks perusin asiakkaat tältä ja huomiselta päivältä, ihan vaan että sais ittes takas kondikseen. Täks päiväks mulle jäi yks asiakas, jonka käyn leikkaamassa, mutta sen jälkeen hilpasen takas kotio. Onneks on liike tuossa viereisessä talossa, niin ei matka oo kovin paha.

Ajattelin tänään, että olo on jo ihan siedettävä ja hyvä. Rufuksen kanssa lenkillä ollessa mulle selkis etten ookkaan ihan kunnossa vielä. Lenkki ja kipeys ei ole hyvä yhdistelmä, heikko olo ja pyörrytys ei oo kivaa. Sittoi pölöpää lähti taas linnun perään ja tuntu ettei kaukana ollu, että olisin ollu yhtä raajaa pienempi ihminen. Mukava pikku rykäsy sai vaa vähä heräämää. Sille pitäis ostaa kaulapanta, kun meillä on sille tällä hetkellä valjaat, mistä se saa lisävoimaa vetämiseen, eikä tunnu ees pahalta, kun on pehmeet valjaat millä pistää vetelemään. Tosin toi sikaniska ei varmaa kyllä tuntis tossa kaulallakaan yhtään kipua vetämisestä. Täytyy käydä kyselemässä osaavilta ihmisiltä apua minkälaisen pannan sitä pitäis ostaa. Haluaisin lisäks myös Rufukselle juoksuhihnan, se joustaa sillä tavalla ettei tuu töksäyhdyksiä. Fleksi olis kans unelma, muttei ne kestä tota körilästä. 

Olis kova hinku päästä salille. Kaupassa, verotoimistossa, pankissa ja hiustukussakin pitäis käydä. Tuntuu ettei ois aikaa vaan maata kotona, kun olis nii paljo kaikkee muutaki mitä pitäis saada tehtyä. Se pistää turhauttamaan. Tunnun muutenki olevan pikkasen adhd välillä. Tiedä edes kuinka monta kertaa esimerkiks leffan aikana olen lähteny just tiskaamaan tai tekemään kaikkea muuta, kun en jaksa istua paikallani ja tuntuu, että tuhlaan aikaa, kun voin tehdä jotain järkevääki. Mietin vaan aina, että kauankohan tää kestää? "Puol tuntia vielä, aa aaw!". Kyllä sitä pitäis osata pistää vapaalle ja rentoutua, mutta ko elämä on semmosta, että menee kun päätön kana eestaas, niin siihen on nii tottunu ettei vaan enää osaa relata. Kaipa jos sitä vaan olis, niin laiskistuis varmaankin, mutta emmä kyllä semmosekskaan haluis. Mielummin sitte meen suuna päänä tuolla.

Mutta! Mun mieltä lohduttaa se, että kesäkuun puolessa välissä nään kauan kaipaamaani rakasta naistani Tiaa, kun tulee meille viikonlopuks. Tia oli meillä viimeks viime syksynä ja mä Jyväskylässä viime toukokuussa, ni on nyt jo aikakin nähdä! Mein piti neljästään lähteä Tukholmaan kesäkuussa, mutta ko mun ainoa sopiva vkl oli niille huono, niin jääkin reissu mein osin tekemättä. Nyt kuitenki ko nään Tian, nii unohtuu kaikki tommoset matkat ja muut elämän murheet. Sua täällä kaipaillen, sairastellen ja odottellen. <3

TVOF -perjantait

Ah, alkava viikonloppu. Autuutta. Noi perjantait Logomossa on aikas pitkiä päiviä vaikka nopeesti meneekin. Aamulla 10 alotetaan ja sitte mennää sinne liveen asti. Illalla on ihan loppu ja normaalisti LA aamusin heti taas töihin. Tietty muutaman vkon päästä kun on finaali, liveä pitää jäädä fiilistelemään ja bileet sen jälkeen! Tietysti. Sillon päätin pitää LA vapaana, kerranki.

TVOFin esiintyjät on ihan mahtavia! Esiintyjinä ja ihmisinä. Voi sitä läpän heiton määrää ainakin tiettyjen ihmisten kohdalla, luoja! Haha. Siellä ei mitään häpeärajaa sitten olekkaa. Mahtavaa, mahtavaa. Viikko menee nopeesti ja taas päästään jatkamaan! Yay.

Kuva: Nelonen Media

                                                                  


Mun on pakko myöntää tämmönen asia itestäni, kun en oikeesti tiedä monestakaan ihmisistä kuka on kukakin, eikä nimimuisti pelaa sitte ollenkaan. Monet kerrat tuollakin kun jutellu jollekin ja sitte muut kysyy, että vitsi sä juttelit sille tai tolle, nii eipä mulla mitään hajua oo ollu kenen kanssa oon jutellu. JA, ehkä se sitten on parempi niin, ni pystyn käyttäytyy normaalisti enkä panikoi. No enivei, tuolla ruutu.fi :ssä kun julkastaan noita klippejä takahuoneesta ja haastateltavista ja juontajana toimii Sebastian. Siellä vaa aatellu että se vaan on joku enkä miettiny sen enempää. Ihmetelly vaa häne loistavaa englanninkielen taitoa ja sitä sen lauluääntä, what a voice. Kunnes, eilen tuli mainos jostain uudesta ohjelmasta kun Splas! tms, ja kattelin vaan, että siinähän tämä kyseinen ihminen taas näkyy. Aloinki sitte googletoimaan ja sattusin löytämään, että tää Sebastian Rejman on The Giant Leap:in laulaja-kitaristi. Pläh, ehkä ihan hyvä että oon ollu taaskin tiedoton tästä asiasta. Mulla on se ongelma, etten osaa olla normaalisti jos mulle joku tunnettu julkisuuden hahmo osuu kohdalle josta vielä pidän. Example, kun Lenni-kalle istu mulle vaan nopeesti meikkiin yks kerta. Oivoi, enpä olis sitäkään 10 vuotta sitte uskonu, kun sitäki ukkelia ihannoin Joonas Hytönen Show:ssa.On mullakin ilon lähteet. Kihkih.

Ensimmäinen

Tosiaan. Tässä tää nyt alkaa. Alottaminen on vaan se kaikista vaikein juttu kun ei oikeen tiiä miten alottas ja mitä sepustais. Mä kuitenkin tulen kirjottelemaan omasta elämästä ja arjen ympärillä tapahtuvista asioista. Siihen kuuluu aika pitkälti koiran kanssa touhuuminen ja tietenki sen otuksen kuvaus, parisuhdehömppä Jannen kanssa, oman yrityksen pyörittäminen ja varmasti myös liikunta. Vuodatusta siis kaikesta luvassa.

Kiva päästä vähän purkailemaan omia tekemisiään johonkin muualle kun feisbuukin seinälle. En kyllä ole mikään kova päivittelemään, enkä haluakkaan olla. Ainakaan siellä. 

Tällä hetkellä siis asutaan kolmistaan Turussa mukavassa kaksiossa, missä vielä ainaki tällä hetkellä on tilaa meille kaikille riittävästi. Omakotitalohaaveilu on aika pinnalla useesti. Oon jotenkin tosi kyllästyny kerrostaloelämään, kaikkien ihmisten urkkimiseen toisten asioista ja muitten elämästä välittämisestä. Arg. Rivitaloasuminenkaan ei kiinnosta mua sen yhteisöllisyyden vuoksi, että mielummin sitten ehkä kerrostalo missä voin olla nobody eikä tarvitse tutustua naapureihin. ..kuulostampa kamalalta.

Meillä tosiaan tällä hetkellä 8,5 kk vanha rottweilerin pentu, Rufus. Pieni palleroinen. <3 Se osaa pitää meijät tuohukkaina ja kiireisinä ihan joka päivä ja osaa aiheuttaa isommankin shown halutessaa. Tylsää sen kanssa ei kyllä ole. Semmonen pieni vaavi.

Sitte työasioihin. Ostin siis vuodenvaihteessa parturi-kampaamon naiselta, joka jäi eläkkeelle. Häneltä jäi tänne vanhat kalusteet, tavarat ja asiakaskunta, mikä oli mulle se ratkasevin juttu oston suhteen. Tuolivuokralla olin ennen, eikä se sitten oikein lyöny leiville ja sain tarpeekseni istumisesta. Kaikki on tähän asti menny loistavasti, asiakkaita on riittäny ja oon nauttinu tekemisestä ja asiakkaista. 

Lisäks tällä hetkellä toimin perjantaisin Turun Logomossa Voice of Finlandissa maskiassarina vielä kolmena perjantaina, sittenhän se loppuukin. Neljä kertaa ollut ja kolme edessä. Huomenna taas pelipaikalla aamusta iltaan. Mukavaa!

Tää oli tämmönen todella nopea pikainen tiivistetty päivitys mun elämästä ja kaikesta härdellistä siinä. Kuvia ja tekstiä tulloo lisää kun vaan kerkiän laittelemaan. Huomenna pääsen kertoilemaan miten meni taas VOFissa!


Psst.. Toivottavasti Tia oot tyytyväinen nyt. Sua varten. Ihana.