Boo hoo hoo

Nööy. Nyt on kyllä monena päivänä tullu syötyä erittäinkin epäterveellisesti! Oltiin torstaina Janen kanssa Morrison's-ravintolassa syömässä. Oinomnom, oli niin hyvää. Ja olinki tosi yllättyny, kun olin jotenki saanu kuvan jostain kovin fiinistä paikasta, mutta se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin fiini. Tosi rento ja kodikas paikka, ruoka-annokset jumalattoman suuria ja palveluunki olin tyytyväinen, se ei meinaa nykyää ole mikään itsestäänselvyys!

Perjantaina näin vanhoja ystäviä Jyriä, Susannaa ja Nelliä. Jyrin ja Sussun kanssa on tarhasta asti kuljettu yhdessä ja Nellin kanssa ala-asteen kolmannelta asti. Tulee muuten niitten kanssa erittäin vähän nähtyä, mutta ollaan nyt tehty tämmönen traditio, että käydään syömässä muutamien kuukausien välein millon missäkin ja mahdollisesti siitä sitten matka jatkuu hieman yöllisemmäks myös. Viimeks kyllä syömäiltiin Jyrin luona Helsingissä alkuvuodesta, kun käytiin katsastamassa millasessa poikamiespoksissa mies asustelee. 
Nyt kuitenkin käytiin uudelleen tyyppaamassa Siipiravintola ja ainahan yhtä hyvää se on. Tietty kun kaikki on käynyt rasvakeittimen kautta. Ja tällä kertaa me saatiin istua sielä loppuun asti, viimeks meijät häädettiin sieltä pois, kun me vietiin yks syömäpaikka, kun muutkin haluais päästä syömään. Voin vaan kuvitella, että meijän ilmeet oli vähän priceless, eipä oo noin ennen käyny. Ehkä ihan ymmärrettävää, muttei asiakkaan kannalta kovin mukavaa. 

Lauantai päivällä lähettii Jannen kanssa jokilaivoille ennen iltasta keikkaa. Oli nii ihana ilma ja sen huomas siitä ihmismassasta, joka oli tullu nauttii auringosta. Illemmalla sitte suunnattii kattelemaan Sami Hedgergiä Caribialle Sofian ja Rauskin kanssa. En oo ennen päässy miestä katsomaan, mutta nyt olin hyvissä ajoin liikkeellä ja ostin meille liput jo joskus helmimaaliskuussa. Kyllä oli posket ja vatsalihakset hellinä nauramisesta, on se vaan hulvaton. Itellä oli vaan pieni pelko jos joudutaan eturiviin, niin en tosiaan halua joutua mukaan ohjelmaan. Se ois mun kauhu. Pitäis huudellaa vastauksia ja meistä heitettäis vitsiä. Ehkä en sit vaan osaa nauraa itelleni julkisesti tarpeeks, kun tuntuis tosi ahdistavalta tilanteelta. Oltiin kuitenki 9 rivillä, niin ei ollu pelkoa tollasesta. Enkä mä oikeestaan tiedä oisko se siitä vitsin heitosta, muutenkin kaikki tommoset ison massan edessä oleminen ja julkisuus olis kamalaa.

Kuva: carabiaravintolat.fi

Ja yllätysyllätys oli nälkä, kun show loppus. No  hesen kautta jatkettiin Edisoniin. Tais töllöstä tulla jonkun sortin jalkapalloa, kun oli niin jumalattomasti ihmisiä, ettei sinne voinu kuvitellakkaan jääväs. Napattiin sieltä kuitenki Jyri ja Nelli mukaan ja jatkettiin Lehmään.  Muutama muukin kaveri tuli illan aikana mukaan meininkeihin. Paikka oli mukavan tyhjä, vaikka sielä olikin ihmisiä. Kaikki mahtus istumaan ja pääs vessaan ja tiskille ilman jonoja. Ilta meniki mukavasti valomerkkiin asti, vaikkei se aluks ollukkaan mikään tarkotus. Mut mikäs siinä ko mukavat ihmiset, hyvää juomaa ja parhaat jutut.

Onneks ei enää tullu baarin jälkeen käytyy snägärillä, vaikka vähä nälkä oliki. Eikä myöskään onneks sunnuntaina, kun syötiin Raisiossa äitin pöperöitä. Mut muita herkkuja tuli kyllä syötyä sitte illalla, ko Jane alko vinkumaan jotain hyvyyksiä. Y-hyy. Ei kyllä taida vatta ja reidet kiittää yhtään.. Onneks vaaka ei kuitenkaan ollu mua vastaan kaikkien syömisien jälkeen, aina vaan tuntuu, että kiloja tulee pelkästään kun näkeekin ranskalaisen.

Mulla menee tänään salikorttikin vanhaks, enkä tosiaan tänään pääse sinne ollenkaan, kun tulee vielä seitsemän aikaa asiakas. Ihania nää 11h työpäivät. Ja täytyy kattoa koska mä ehdin sinne mennä, että koska mun on järkevä sitä ladata uudelleen. Täytys vaan nyt sitte liikkua muulla tavoin, onneks on kahvakuula ja juoksukengät. Tänään kyl vaan on ollu semmonen löysäpäivä, että oksat pois. Tuntuu etten selviä tonne iltaan asti, kun taju meinaa lähteä pelkästä väsymyksestä. Janne toi mulle onneks ruokaa, kun tuli töistä kotiin vähän aiemmin, kun on ollu kauheessa flunssassa ja lämmössä pari päivää. Kurkunpääntulehduksesta se kanssa puhus, ko tuli lääkäristä. Toivottavasti ei oo tulossa se tauti tähän osotteeseen, nyt ei ois meinaa yhtään varaa sairastella tän tekemismäärän keskellä! Kiitos!

Kehonkoostumusmittaus

Elikkä tänään se tuomio sitten tuli. Ja niinhän se on, että pudotettavaa olis. En nyt kokenu oikeen mukavana julkasta omaa painoa ja painoindeksiä siltikään, että ne on hyvin pudonnu alespäin. Rasvaprosentin jätin näkyviin, vaikkakin se herätti kovia kauhun hetkiä. Yh. No mutta seuraavaks, kun tää herra tulee tekemään näitä joskus kolmen kuukauden päästä, toivon hartaasti näitten lukujen muuttuvan, ja vielä toivottavasti parempaan suuntaa. Mä yritän tulkata tätä paperia, jos ihan ymmärsin kaiken oikein. (Saa toki korjata jos oon väärässä.)

Elikkä paino nyt on mitä on. Lihasmassa oli normaalin yläkantissa ja sano sen olevan hyvällä mallilla. Rasvamassakin on tosiaan mitä on ja tiputettavaa on. Hieman yläkanttiin sekin, eikä tiettykää hyvällä tavalla. Kyllä tosta nyt aika hyvin ymmärtää mitkä on mun tulokset ja mikä on se normaalikäyrä. BMR oli se perusaineenvaihdunta päivässä, eli se, mitä kuluttaa vaikkei tekis mitään.

Oikeella on keho jaettu neljään osaan ja mun yläkropan lihasmassa on hieman normaalia ylempi, alaosa normaali. Rasvatasapaino yllätti mut, koska olin varma että mun alakropassa on enempi rasvaa suhteessa painoon, kun yläosassa, mutta sano tissien olevan se suurin syy tähän. No kuitenkin, vissiin oli aika normaalit lukemat niissäkin.

Yhteenvetona sitten tuossa alhaalla, että painoo pitäis lähtee semmonen viitisen kiloa, mikä on tarkotuskin, sitten ollaan ihannepainossa. Jeij. Ja lihasmassaa oli painoon nähden hyvin, eikä sitä tarvii lähtee nostamaan, mutta tietysti nostetaan. Ja se vinkkaus tältä herralta, että "Toi on hyvä alku". Nojuu, on tässä hetki tarvottu loassa jotta painoo lähtis. Odotan kuitenki hirveesti seuraavaa mittausta! 

Kehonhuolto

Eilen oli taas autuas vapaapäivä ja juoksin tapani mukaan pitkin kaupunkia, kuin että oisin levänny kotona ja saanu sielä mahdollisesti jotain aikaan. Kävin aamulla ripsihuollossa Emilialla Kauneuskeskus Divinassa ja se on uskomatonta millaset ripset se saa mun onnettomista, harvoista, joka suuntaan harottavista ripsistä! Eipä nyt oo vertailukohtaa, mutta vaikka oiski, nii kukaa niitä edes näkis, on meinaa sen verta lyhyet ja huomaamattomat. Nyt laitettiin D-ripsiä, kun aiemmin ollu C:tä. Ja hyvältä näyttää, oon tyytyväinen. Kyllä se aamusta säästää mukavasti aikaa, kun ei tartte taivutella ja laitella kuutta kerrosta ripsiväriä, että ne edes vähän näkyis. Arkimeikki on aika perus, että pohja naamaan ja hieman ehkä kulmia väritän. Eyelineritkin joskus väsään kun jaksan.

Ripset ko saatiin tehtyä, jatkoin salille. Sain alkujuoksujen jäkeen käsi- ja vatsatreenin tehtyä. Oli kyllä kiva, ettei ollu koko hiton sali ihan täynnä, vaan sai tehdä ihan rauhassa ja muutamia naamoja näky siellä täällä. Oli vaan joku tunti aikaa salille, ko sain taas juosta seuraavaan paikkaan.

Ja voi tunnin hieronta, olin kyllä niin sen tarpeessa hitto vie. Mut huomasin, että ihan selkeesti säännöllinen liikunta on sen verta vahvistanu lihaksia, ettei ne enää samalla tavalla oo jumissa ja kipeitä. Pyrin myös kerran vkossa käymään syvävenyttelyssä, jolla on varmaan myös näppinsä pelissä lihasten hyvään kuntoon. Ennen oon niskahartiakipujeni kanssa käyny fysioterapeutilla ja alaselkäpakarakivun kanssa naprapaatilla, ja nyt niitä ei oikeestaan enää ole olemassakaan. Ettei se ihan huuhaata ole, että liikunta on se paras apu kaikkeen. Ja kerranki oikeesti nauttisin hieronnasta sen sijaan, että olisin purru hampaita yhteen kivusta. Ko sais vaan otettua joka kuukautiseks tavaks käydä vähän huoltamassa kroppaa. Olin tällä kertaa Tuula Ilmasella WoManissa, kun sain puolen tunnin lahjakortin yhdestä prokkiksesta, jonka kävin tekemässä. Vaihdoin sen vaan niin, että maksoin välisumman, että sain tunnin hieronnan.Ja satavarmasti meen uudestaanki!

Sitten maanantaina Janne sai taikoa mulle uuden hiuslookin. Pääs oikee tekemään monisävyvärjäyksen. Laitettiin tyveen tummempaa ja latvaan jätettiin vaaleempaa punertavaa. Se räikee punanen ei vaan oo mun juttu. Ei värillä väliä, kunhan se on tumma.

Hienosti meni Jannelta, kiitos sille. Mä nyt tietty sötkötin sille värit valmiiks ja koko ajan neuvoin ja näytin miten tehdä, kyl hän nätisti sai kaiken tehtyä. Hiukan kauemmin se ehkä vaan kesti ko normaalisti ja ehkä pikkusen oli otsakin täynnä väriä, mutta annetaan se anteeks alottelevalle. Mä ehkä luotsaan tosta miehestä itelleni vielä oman hovikampaajan.
 Sydän.

Mainonnan uhri

Juu, sorruin tilaamaan Kunto Plus -lehden, mitä kyllä olen toki jo hetken pohtinu tilaavani. Se on taistellut Fit-lehteä vastaan, kun en oikeen ole tienny kumpi olis se parempi vaihtoehto. Kunto Plussan nettisivuilla on vaan ihan hirveesti kaikkea hyödyllistä ja kivaa tietoa liikunnasta, mutta sepä ei palvele muita kuin tilaajia, joten sekin sitten sai mut kääntymään tämän lehden puolelle. Sielä oli kivasti eri tarjouksia ja eri tilaajalahja mahdollisuuksia, mä tietenkin päätin tilata sen, mistä sai Speed Sonic RAW -juoksukellon (linkki tarjoukseen TÄSSÄ). Toimintoja mun ymmärtääkseni siinä on:
-Etäisyyden ja nopeuden mittaus.
-Tavoitenopeus ja kalorien kulutus.
-Ajanottokello 1/100 sisältää treenimuistin.
-Hälytys, päivämäärä ja 24t kello.

Kun tietenkään tossa ostamassani sykemittarissa ei ole etäisyyden, eikä nopeuden mittausta. Etäisyydenki saan tietää Sports trackeriä käyttäessä ja sitten oon löytäny tosi toimivan sivun netistä mihin saa helposti ja toimivasti linkitettyä oman lenkkinsä (linkki sivulle TÄSTÄ). Nopeuden taitaa saada sports trackerilläkin mitattua, mutta kun oon sitä käyttäny, niin esimerkiks välimatkatkin on heitelly tosi paljon saman lenkin välillä riippuen siitä oonko juossu vai kävelly, joten en niin ihan luota sen antamiin tuloksiin. Juosten on näyttäny lyhemmän ja kävellen pidemmän matkan. Että niin, en sitten tiedä.

Ja sitten, en muista puhuinko aiemmin siitä Naisten kympistä, mihin oisin halunnu osallistua. Enpä kuitenkaan sitten osallistunut, ehkä parempi niin, kun ois kuitenki ollu Helsingissä. Nyt kuitenki kun tulee toi Paavo Nurmen marathon 29.6. ja tekis niin mieli osallistua tohon kympin lenkkiin. En vaan tiedä onko sinne kiva osallistua ihan yksinään, vaikkakaan en haluais sillätavalla sinne mennä kaverin kanssa, että alusta loppuun asti mennään yhdessä. Jollen itse jaksais juosta, niin toinen jatkais matkaa ja toisinpäin. Lähtis yhdessä, mutta menis oman jaksamisen mukaan. Janne kyllä vähän sano että ehkä vois lähteä. Sen pitäis itekki alkaa harjottelee siinä kohtaa.

Eilen oltiin kuitenki lenkillä niin, että Janne oli pyörällä ja minä juoksin. Käytiin yhdessä skeittiparkissa tässä meijän lähellä, että Jane pääsi vähän rullaileen. Siitä sitte jatkettiin matkaa, minä puuskutin ja Jane yritti tsempata. En tiedä auttoko vai ottiko vaan päähän, kun tuli semmonen olo, että tulepas itte niin minä kyllä mielummin poljen! 7,5 km tuli ton reittisivun mukaan kun katoin. Ottaa toi juoksu vaan ikävästi polviin, eikä mitenkään lihaksiin vaan just niveliin. Ei sitä tunne juoksun aikana, mutta sen jälkeen on hieman kipeävä olo. Pitäis vissiin päästä vaan johonki kunnon maastoon tai pururadalle, nii vois olla vähä juostavampi toi maa verrattuna asfalttiin. Tässä mein lähellä ei vaan oo noita pururatoja, että sit pitäis lähtee autolla johonki kauemmas. Kattellaa nyt josko mä saisin ton herran mukaani juoksentelemaan. Toivon mukaan, onse vähän jo jotain lupaillut.

Perjantai

Eilen iski väsy tosi kovaa, kun kuvia siirtelin koneelle enkä halua edes lukea mitä olen kirjottanu. Varmasti jotain todella hienoa. Sry.

Ja kiitos edelleen Jannen, mulla heti herätessä soi nakkivene päässä. Mä sanon että tosi tyhmää.

Tää aamu alko myös mukavasti eläinlääkärireissulla. Rufuksella on ollu tuolla kaulalla viikonlopusta asti semmonen vähä isompi läntti, mistä on karvaa lähteny ja märkiny tosi pahasti. Oon sitä putsaillu ja sit kävin ostaa Betadinea ja se oliki aikamoista showta, kun vissiin tais vähän kirvellä. Tänää sitte poika rauhotettiin ja ajeltiin se kohta koneella ettei ne mädät kuivuis niihin karvoihin koko ajan. Anto myös jotain lääkevoidetta mitä laitetaan viikon verran. Koko aika kotiin tultaessa lähti jalat alta, eikä tota jössikkää kyllä ala kantamaankaan.

Unen pöpperössä

Tyhmä äiti laitto sukat jalkaat, etten voi rapsutella

Selvittiin, kun selvittiinki kotio asti. Sain sen kinkun avulla houkuteltua rappukäytävästä sisälle, kun sinne päätti levitä. Murahteli, kun yritin sitä nostella. Kaimar, mäki oisin kiukkune jos mua tultais nostelemaan kesken unien. Hittovie. Oon kuitenki Rufuksen kanssa kotona puoleen päivään. Teki niin pahaa jättää se kotiin yksin, kun yritti välillä vaivalloisesti nousta ja vikisi, aattelinkin että mahtaa olla jo pian kusihätä kova, mutta enhän mä sitä voi ulos tossakaan tilassa viedä. Pääsi mun viereen istumaan ja siihen sitte tuli litrakusi matolle. Mä vaan halailin ja toistelin ettei se haittaa, oli vähän nolon näkönen kun tämmöstä tapahtuu. Teippasin noi sukat sen jalkaan, että pysyis siihen asti että Janne tulee töistä kotiin. Yritti meinaan monesti rapsutella haavaa kun varmasti kutiaa paljon. Voooi mun pientä.

Eilen meni harmittavasti koko matsi ohi suun, kun olin salilla. Seurailtiin kyllä netistä tilannetta, että vähän pysy kärryillä ja syviksen aikaan siellä yks ohjaaja kävi päivittelemässä meitä vähän väliä, kun tilanne muuttuili. Onneks voitettiin, ei muulla väliä. Jospa näkisin sitte huomisen pelin.

Tähän väliin on pakko purnata ääneen, koska eilen tossa kun menin salille, siinä on näitä Private Show -paikkoja ja sieltä tuli livahtaen joku n. 50-vuotias mies ulos ja käänty äkkiä pois päin, kun näki mun tulevan. Sillä oli kaikki lenkkivaatteet päällä aivan kun lenkillä olis ollut, niin jäin vaan miettimään, että tommoseksko se sitten menee? 'Mä lähden lenkille' tai 'Käyn kaupassa'.. Käydään kattelemassa jotain nuorta pimua ja tullaan takas niin kun ei mitään. Sairasta. Ympäri korvia tommosta, sanon minä. Pfft.

Mutta muihin aiheisiin. Melkeen, meinaa tosiaan salilla myöskin tämä. Näin siinä ovessa lapun, jossa joku mies tulee tekemään tonne Gymille päiväks kehonkoostumusmittauksia. Varasin itelleni ajan, kun pitkän aikaa halunnu tietää missä mennään, paljonko rasvaa ja lihaksia ja mitä kaikkea muuta siinä nyt onkaan. Ehkä mä uskallan julkasta tulokset tai sitten en. Veikkaan kyllä jälkimmäistä. Kauheesti halua omaa painoani kuulutella, sen verta uskallan sanoa, että moneen vuoteen olen tällä hetkellä painoindeksin mukaan normaalipainonen, jeij. Voi se ihminen olla ihmeellisestä jutusta onnellinen. Hiton painoindeksi, oot tuottanu mulle monet vuodet tuskaa! 'Lievä ylipaino' Eipä ole enää, siitäs sait!

Ja kun tähän aiheeseen päästiin, päästään myös päivittämään kuukauden mittoja;
(muutokset siis 17.4. mitattuihin tuloksiin)

- Paino -2,2 kg (tammikuusta -8,6 kg)
- Vyötärö -2 cm
- Alamaha -3 cm
- Lantio -3 cm
- Reisi -2 cm
Pohkeet ja kädet on varmasti ihan samalla mallilla, eipä niistä mitään oikeen ole lähteny, heilutaan jossain -2 cm kokonaisuudessaan. Pohkeista ehkä vois lähteä, mutta käsistä nyt ei tarvis oikee lähteäkkään.

Joku ihana ihminen vois muuten auttaa jos osaa, kun haluisin muuttaa sen verta tätä ulkoasua, että saisin tonne ylös sellasia välilehtiä mihin sais muunmuassa blogin ja profiilin. Anyone?

Torstai kuvina

Aamulenkki

<3

'Hei älä mee, tai..'

Torstai täynnä toimistohommia

C'moon! Mites sattuski oleen aina tiellä. Kiitos nauruista rakas

Juu, sielä oikeesti on kettu. Ai et nää vai? Kumma kyllä

Huomatkaa ysärilaukku. Tulee oleen kovassa käytössä

Lenkin jäljiltä niin poikki, että uni tuli melkeen jo rappukäytävässä

Salille, mars! Radio Aalto, aina

Kaikkensa antaaneetko

Sohvan pohjalle, kiitos

Eiku postailemaan

Tämmönen pienimuotonen kuvapostaus päivästä. Oli kaikenpuolin mukava päivä. Töissä oli niin kiire ettei ehtiny siellä paljoa kuvailla. Salilla sain aikaseks 40 min käsi - ja vatsalihastreenin Iran avustuksella. Tsemppas kivasti. Täytys useemminki treenailla yhessä.

Ja mä niin odotan kovasti jo ens tiistaita jollon mulla on vapaapäivä. Varasin itelleni ripsihuollon, sitten salille ja sen jälkeen tunnin hierontaan! Autuutta. On kuulemma ihan hyvä, että salille ensin niin on lihakset lämpimät valmiiks. Keho saa vissiin enempi siitä hieronnasta sillon (?).

Mulla oli niin paljon jotenki asiaa, mutta nyt väsymys iskee lujaa ja kovaa, ettei pää enää toimi normaalisti. Ehkä mä myöhemmin kykenen tähän suoritukseen.

Just. Janne äsken kyllä pilas multa yhden ihan hyvän biisin! Rudimental - Not giving in. Kuulostaa kuulemma ihan nakkiveneeltä ja joo, niinhän se kuulosta. Kiitos tästä!

Vapaapäivä ja 10 km

Uu, eilen saapui mun odottama paketti. Polarin FT40 sykemittari, valkonen tietty. Eilen sen verta tyyppailin, että tänään osasin sitä käyttää ilman ihmeellistä häppeninkiä ja niinkun sitten osasinkin. Oppisin nopeesti kaikki toiminnot, kun oli sen verta yksinkertanen. Tossa googlettelin tätä kyseistä kelloa, ja löysin jonkun blogin kautta naisen, joka oli ostanu kyseisen kellon ja suositteli katsomaan Kuopion Sportstoren nettikaupasta, kun oli ollu -15% ja niin oli vieläkin. Joku 119e postikuluineen, joten ei ollenkaan paha hinta, kun kuitenkin laitteella hyvät ominaisuudet.

Tänään sitten vapaapäivän kunniaks lähdin kaupungille hoitamaan rästihommia, tukuissa ja pankissa piti käydä, eksyin myös uudistettuun H&M -liikkeeseen Hansaan ja sielä oli se Home-osasto! Jeij. Oli siellä vaikka mitä ja muutama juttukin sieltä puljusta tarttui mukaan, tietysti.

Musta tuubitoppi, ballerinasukat, suihkusaippua, bodyspray ja juoksuvyö

Back to 90's, ostin vyölaukun. Haha. Toi tulee kyllä enemmän kun tarpeeseen! Ihan loistavaa, en ois osannu lähtee edes ettimään tollasta, jollei se olis tullu mua vastaa ihan yllättäen. Toppi ja sukat nyt oli muuten vaan ja niin kyllä suihkusaippuakin, oli vaan niin kivan näkönen pullo, ni lähti mukaan. Body mistejä oon käyttäny muutamia vuosia, kun en oikeen voi hajuvesiä enää käyttää ihanan ihanan migreenin takia. Noita musta vaan harvoin löytyy mitään hyvän tuoksusia. Mansikka on ollu mun lemppari, ihana ja raikas, en vaan löydä semmosta enää. Toi nyt oli joku vaan, oli ihan ok tuoksu. Voipi olla, et muutaman kerran jälkeen haistan sen todellisen hajun ja helposti jää käyttämättä. Noi nyt niin kamalasti edes kyllä tuoksu, mutta antaa semmosen olon etten ihan paskalta haisis. Tiedä sitä sitte.

Pikkushoppailujen jälkeen matka jatku salille. Ja ihanaa oli olla liikkeellä päivällä, kun ei tarvinnu miettiä, että pitäis olla jotenkin muka nopea, koska on niin hiton myöhä ja huomenna työpäivä. Juoksumatto oli vapaana ja mä haastoin itseni ja juoksin 10 km. Ja ihan sanon, että olen itestäni ylpiä! Aikaa tähän meni tunti ja 20 min. Vaikkakin tää on kaukana vielä mun haaveesta juosta puolmaratoni.. Ei sillä kiire, se vaan kuuluu mun to do -listaan ennen kun täältä maailmasta lähden.

Alkulämpöä otin crosstrainerilla 5 min ja sitte juoksin ja lopuks 15 min kuntopyörällä palauttelu. Pelkäsin vaan juoksumaton sammutusta, kun tuntu että lähtee kaatumaan ja tukea ottamalla pääsin istumaan, se menee kyllä aina ohi, mutta niin ihmeellistä aina juoksun jälkeen. Sykemittari pääsi testiin ja oli kyllä aivan loistava kapine. Välillä kyllä hirvitti kattoa miten se syke nousee vaikka ei tuntunut ollenkaan pahalta. Se myös tallentaa noi harjotuskerrat ja niitä voi myöhemmin sitte kattoa ja ehkä huomaavansa jonkun sortin edistystä. Toivottavasti. 

Oli myös ihan kiva, kun monet laitteet oli kanssa Polarin, niin otti sykkeen siihen näytölle suoraan sykevyöstä, ilman että piti pitää niistä hiton häkkyröistä kiinni. Tosi mukava plussa.
 

Kellon ulkonäkö on sellanen, että voi hyvin käyttää ihan muutenkin, kun pelkästään liikkumisessa. Sen verta nätti.

Sohvailua

Kuvaa uudesta sohvasta. Onse kiva, mä tykkään!

Sohvaa ja vilttiä

Kuvassa on vielä sohvapöytä, mutta eilen menin ja rikoin sen. Oikeestaan se ei paljoa tarvinnut, niin jalka napsahti yläpäästä irti ja joku metalliosa väänty, kun istuin lattialla ja yritin työntää pöytää kauemmas. Eipä tuo kyllä haittaa, en koskaan tykänny tosta pöydästä. Janne vaan aina vinku lasipöytää ja sen sai, mutta joku muu tosiaan joutu pitää huolen ettei se ole aina täynnä kuolaa ja kaikenmoisia jälkiä. Mä ite oon kauan haaveillu rahista, mikä toimis aina tarvittaeesa pöytänä ja muuten se hoitas virkaansa lisäistumapaikkana ja sohvan leventäjänä. Siihen vois hommata päälle jonkun lasialusen taikka tarjottimen. Normi sohvapöytä kun ei mua oikeen innosta ja aiemmin meillä pöytänä toimis rottinkiarkku, mutta oli epäpätevä sen epätasasen pinnan takia vaikka tarjontin siinä päällä oliki. Ja oon haaveillu vanhasta ovesta, jossa pyörät alla taikka sitten semmosesta vanhasta sähkökelasta, toi ovi homma ei vaan meillä toimi koiran takia. Jos jollai mielessä lisää pöytäideoita, niin otan enemmän ko mielelläni vastaan niitä!

Koiruuksia

Voi tsiisus sanon minä minkälaisen härdellin saan joskus aikaan (lue: Rufus saa aikaan).  Mä ehkä vaan aina vähän ylireagoin.. 

Rufus eilen päivälenkillä söi metästä löytämänsä kaks kokonaista uunimakkaraa, mitä oli vielä pienen matkan päässä lisää pusikossa. Mä tästä tietenkin luulosairaana ajattelin, että nyt se on ton koiran menoa, että ne on nyt kuitenki myrkytetty. Ihan varmasti on, eikai nyt muuten metässä makkaroita vaan olis. Suolapallolla sitä yritin ensiks oksennuttaa, mikä ei kuitenkaan toiminu. Lähdin pikapikaa apteekista hakemaan hiilijauhetta, jonka sille juotin. Molemmilla kerroilla se vaan pahasti mulkas mua, mutta muuten ollu niistä moksiskaan. Se on kyllä aina yhtä reippaana joka tilanteessa, aina, vaikka joku toinen koiraki ois sille joskus tosissaa ärissy, ilosesti häntää heiluttae se aina jatkaa matkaa. Pieni rakas!
Vietii R äitille katottavaks, kun lähettiin hieman myöhässä käymään niillä synttäreillä. Se oli kuitenki ollu tosi reipas, eikä mitään oireita lääkkeistä saatika myrkystä. No mutta, eipä kai se hiilijauhe mitään haitannu, vaikkei sitten myrkkyä ollukkaan. Rakkaudella mä vaan kaiken, yritin toistaa myös Rufukselle, ko se hieman pahana nieli mustaa liejua. <3

Sitten, tänään aamulla sain aiheutettua uudestaan kivat paniikit, kun Rufusta suukotellessa löysin sen ottasta ensimmäisen punkin ikinä. Ja kerrottakoot, että mä pelkään punkkeja kuollakseni tai tarkkaan ottaen sitä borrelioosia! Vaikka koko elämäni ollaan möyhitty mökillä missä lie heinikoissa ja metsissä, niin ikinä meissä eikä eläimissä oo ollu punkkeja, joten siitä johtuu varmaan mun panikointi näitä otukoita kohtaan. Ja mä kun ajattelin olevani aikaa edellä ja hankkia punkkipannan ajoissa, pff. Janne sai kivat herätykset aamulla, kun mä rääkyen menin herättämään sitä, voi sitäki raukkaa. Ja myöskin tästä varmasti voi päätellä, etten tosiaan ole semmosta koskaan ennen irrottanukkaan. Vinkuen, kun en uskalla koskea siihen, otin kuitenki pinseteillä tiukasti kiinni siitä ja kiertäen yritin sitä vetää irti, mutta ei, se ei lähteny ja koko aja pinsetit liuskahti vaa läpi. Jane sit hois homman ja irrotti punkin, nyppäs sitte muutaman karvanki siitä samalla ja nyt Rufuksella on semmone kalju kohta tossa otsassa! Että katsotaan vaan, kuinka läikykäs koira meiltä löytyy kesän lopussa. Mä vielä uitin sen jälkeen punkkikohtaa desinfiointiaineessa. Voi olla, että vähän kirveli, eikä oikee haju vissiin miellyttäny, kun vähän pärskitti. 

Kaljuilija

Että en tosiaan tiedä kumpi meistä noi draamailut aiheutti, minä vai koira, mutta jos minä selvisin kaikesta, niin niin myös koirakin. Kaikki hyvin, loppu hyvin. Nyt on punkkipanta kaulassa ja punkkipihdit käsillä seuraaviin koitoksiin!

Grittailua ja combbailua

Tämmönen pikanen päivitys ja etenki muistutus itelleni, että Grit strength ja 75 minuutin Combat peräkanaa ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä! Ja vielä varsinkaan jos eilen on ollut myös Combatissa. Olo on ku jyrän alle jääneellä! Olin Gritin puoltuntisen jälkeen niin kuollut, että ois tehny mieli itkeä ja varsinki kun tiesi seuraavan 75 min aiheuttavan lisää tuskaa, hikeä ja kyyneleitä!

Kannattaa käydä kokeilemassa jos tykkää kunnon rääkistä! Ton jälkeen Body pumppikin tuntuu ihanalta.

Oon tässä nyt yrittäny tankkailla syömällä ja juomalla, että ehkä se tästä pikku hiljaa sitten. Toivottavasti ainaki sen verran, että huomisesta työpäivästä tulee jotain. Huomenna pitäis vielä illalla lähteä Jannen isän siskon miehen synttäreille Pöytyälle johonkin, mihin lie. Lauantaina kuitenki työpäivä ja töitten jälkeen lepään ja kerään voimia, kun sunnuntai tietenki menee paikasta paikkaan juoksemisella. 

Ja mikä parasta, meijän sohva tulee huomenna 14-17 välillä, jee! Ongelma on se, että vanha sohva on täällä vielkin, pitäis saada joku kantamaan tää tonne liikkeeseen ja sitten taas sielä olevat sohvat pois. Voi kun joku ihana tulis ja veis ne sohvat mukanaan, ilmaseks lähtee kunhan itse ne sieltä noutaa. Voisinki huomenna laittaa johonki Turun alueen kirppishommaan ilmotuksen. Ne on kyllä aika kaameet sohvat, mut kai ne menis edes johonki talliin sohviks yms. Täytyyki Jannen isälle soittaa josko se ottais ne niitte tallii istumapaikoiks, kih kih.

Nyt kuitenki jään tänne keräilemään itteäni sohvan pohjalta ja yritän ryhdistäytyä!

Veemäisyyttä

Pff. Ärsyttää, enkä tiedä mistä oikeen alottaisin.

No vaikka siitä, että huomaan nykyään vaativani iteltäni paljon enemmän liikunnan ja ruokailun suhteen kun mitä ennen. Aluks mulle riitti, että mä söin suht terveellisesti, mutten mä sen enempään miettiny. Yritin syödä riittävästi proteiinia, hiilareita ja rasvoja. Jotenki nykyää tuntuu, että mun pitäis tietää grammalleenkin tietää mikä on mun makroravinteiden tarve (huh?), vaikkakaan (!) mä en oo kertaakaan ylös kirjannu mitä syön. En myöskään halua, että kaikki menee semmoseks kyttäilyks ja mittailuks. Ainoa, missä tiedän satavarmasti parantamisen varaa 100%, on veden juonti! Juon liikkuessa ja nii that's it. En mä juo, enkä oo ennenkää juonu. Se asia täytyy nyt korjata, ja monta kertaa oon alottanukki, mutta nopeesti se kanssa unohtuu, kunnes huono olo ja päänsärky saapuu, sillon se taas muistuu mieleen.  Liikunnat kuitenki oon laittanu pakostikkin ylös, enhän mä muuten olis ikinä oikeeseen aikaan salilla ja ihan hyvä vaan, että noi jumpat pitää varata etukäteen.

Kokonaisuudessaan multa on lähteny -12 kg tällä hetkellä. Tammikuusta -8 kg. Aiemmin jos multa tippus muutamakin kilo, olin onnessani ja itsetunto nousi. Nyt tuntuu, että itsetunto on alempana kun ennen koko hiton painon lähtemistä. Ja juu, oon kuullu ihania kommentteja ystäviltä ja kavereilta ja tietenki perheeltä ja Jannelta. Enkä tarkota et ihmisten pitäis enempi kertoa että oon laihtunu, koska se ei mun mieltäni kohenna. Ennemminki vituttaa välillä. Se kohentais mieltä, jos ite olisin itteeni tyytyväinen ja mulla olis hyvä olla. Ja tää kaikki johtuu ihan siitä, että mä vaadin parempia ja näkyvämpiä tuloksia koko ajan jotenki enemmän ja enemmän. Ja se tässä kaikista inhottavinta onkin, että mä en nää ite sitä muutosta, paitsi vaatteiden istuvuuden kannalta. Ja kun mä mietin, että mun vuosien ihannepaino on viiden kilon päässä. Tuntuu vaan, ettei se sillonkaa riittäis, vaan vaatisin ain enempi ja enempi. Vaikkeikaan niillä kiloilla ole mitään hiton väliä, eikä oikeestaan sillä painoindeksilläkään, kun liikun kuitenki sen verran. Ehkä se nyt vaan on niin, ettei ihminen oo ikinä tyytyväinen siihen mitä on, vaan haluaa aina jotain enemmän. Ja mä kyllä kuulun näihin ihmisiin muillaki asian saroilla, myönnän!

Myös liikunnasta sen verran, että tuntuu et pitäis lisätä liikunnan määrää, ja mun tavotteita miettien mun pitäis käydä enemmän salin puolella treenailemassa, kun mitä jumpissa. Käynhän mä onneks pumpissa, mikä on mun pelastus tässä asiassa. Ja voi kun vaan jos mulla olis rahaa ylimäärästä, että mä viitsisin törsätä PT hankkimiseen, se osais neuvoa tätä toivotonta. Mä kuitenkin laitoin tilaukseen kauan kaipaamani kapistuksen, jeij, siitä mä kirjotan enemmän kun se vaan suvaitsee saapua. 

Oon yrittäny liikkua monipuolisesti ja pyrkiny muutamia kertoja viikossa käydä näyttäytymässä salilla. Julkasen muutaman kuukauden liikkumiset, missä nyt jotain mun omia merkintöjä, muttei sillä väliä. Koiran kanssa lenkkeilyjä en oo mitenkää kirjaillu ylös, vaikkakin aimo annos kilometrejä niistäkin tulis viikossa taikka sitte kuukaudessa. Sport trackeria mä joskus sillon tällön oon käyttäny, mut vaan oikeestaan enemmänkin siten jos oon halunnu tietää minkä pitunen joku lenkki on.

  

Tota ennen ei ole merkintöjä, mutta matka jatkuu. Laitan vaikka sitte myöhemmi taas toukokuun jumppailut. Muutamissa kohdissa on joku vkon tauko, ko Janne oli Saksassa ja viime viikolla flunssailin ja kuumeilin. Onneks  se meni ohi yhtä nopeesti ko tuliki.

Enivei, mä kuitenki nyt avauduin tässä menkkapäissäni kaikesta vitutuksesta mitä on eilen ja tänää ollu mielessä, mitä en suosittele kenenkään tekemään ja ehkä otan itsekin tästä opikseni. Osa fiiliksistä häipyy heti kun naistenpäivät on ohi ja mieli normalisoituu, mutta väliäks sillä, myöhemmin sitte hävetään silmät päästä mitä sitä on kirjotettu.

Nyt tää tyttö lähtee combattii vetämään omaa mieltä lättyyn. Ja oikeen kunnolla!

Lauantai ja sunnuntai

Lähettiin sitten eilen tosiaan ettimään sitä meijän sohvaa. Kierreltiin muutamissa huonekaluliikkeissä, mutta kyllä se Milan u-sohva oli koko ajan mielessä, eikä toista saman verosta löytyny. Ja jos löyty, nii hintaaki löyty semmoset kivat kolmen tonnin verran. Ja kun tämmönen mulle-kaikki-nyt-heti-Henna olen, nii oli paha jättää sohvaa kauppaan ja lähteä kiertelemään muualle. Oli kuitenki kiva nähdä, ettei sitte muualta löytyny mitään. Oishan se saakelin ikävää löytää perään kivempi sohva. Kuninkojan Askoon mennessä ei sitte tullu mieleen, että se Kodin 1 oliki just ikää avattu sinne ja siellähän oli ihan muutama muukin ihminen. Ja jos joku tietää kyseisen risteyksen, voi arvata ettei ollu mikään helppo nakki päästä perille saatika pois. Se parkkipaikkatsompailu oli kans yhtä helvettiä. No kyllähä meki sitte mentii kiertää se kodin ykköne siinä samalla ko sielä oltiin. Ostin äitille synttäri/äiteenpäivälahjan. Ostin sillee mustan Reisenthelin kauppakassin ja kuistin tuoleille uudet beiget istuinpehmusteet. Käytii mamilassa eilen sitte synttärikahveella. Tykkäs oikeen kovasti. Kyllähä se kukkaset saa vielä äiteenpäivänä, ei hätää.

Eilen mä sitten söin herkkuja. Käpykakun palan, puolikkaan pullan ja nannaa. Voi eeei, vedin taas nannaähkyt. Ihan niinko aina aiemminki! Paha olo ja morkkis oli hirvee ja ilta meni kahvakuulaillessa. Tänään tiedossa body pump. Eikä se ollu edes niin hyvää, että tekis mieli jatkaa samaa rataa. Aattelin muutenki, että ei mun tartte kotiin mitään ostaa, voin syödä jos jossain on tarjolla. Uskon vakaasti, että toi sadan päivän herkuttomuus on tehny vaa aiva hemmeti hyvää!

Taas aiheeseen. Funtsailtiin kaikkea eilen illalla ja tänää sitte päätettii lähtiä ostamaan Maskun kalustetalosta se ihanin sohva kotio. Vaikkakin sen saapuspäivä on näillä näkymin 10.5. ettei sitä ihan vielä kotiin asti saatukkaan. Ja kyllähän me siihe suunniteltuun sohvaan päädyttiin. Samalla kankaalla, mitä oli kuvassa, mutta mustan värisenä. Se oli se 945e kotiinkuljetuksella. Eipä se mikään paha hinta ollu sohvan kokoon ja näköön nähden. Nyt vaan ko saavuttiin kotiin ja tässä istuskeltiin, tajusin että eihän me voida sohvan paikkaa vaihtaa. Rufus mittää muuta teekkää ko istu sohvalla ja kattele ulos. Eihän sille voi tehä sitä, että vietäis siltä se ilo pois!  Jotenka sohva tulee olemaan hieman parvekkeen oven edessä, mutta eipä meillä kukaan parvekkeella edes ole, kun ei kumpikaan polta ja kun parveke on tommonen ulkoneva, nii eipä oikee tee mieli siellä hilluakkaan, kun kaikki näkee. Oon nii heltyvä Rufukselle vaikka oonki sille semmone natsi, mutta se on silkkaa rakkautta!

Nyt pumppailee kaikki eiliset herkut veks!!

Nyt enää sohvakuumeilupotilas

Nonni, nyt se sohvakuume valtas mut taas. Ja tällä kertaa sen verta pahoin, että huomenna mennään kattomaan sellasta. Ihastuin Maskun kalustetalosta löytämääni Milan U-sohvaan. Mietin kyllä, että oisko 2+3 sohvat paremmat, mutta ehkä tommonen yhtenäinen on kuitenki parempi vaihtoehto.

En kylläkään ton väristä sohvaa haluais, vaan joko ihan tumman harmaan taikka mustan. Ihan vaan Rufuksen vuoks. Tai no siis muutenki. Mutta käytännöllisyyden vuoks tumma sohva on tätä nykystä valkosta sohvaa parempi. Nahkasohvaa ei oikeen voi harkita, koska R saa tulla sohvalle ja se voi hetken päästä näyttää aika rajulta kynnen reikineen ja kulumineen.

Meijän nykynen sohva.. hhuoh, se on kokenu aika kamalia tässä 9 kuukauden aikana. Raukka parka.

Oon myöski kyllästyny noihin hiton rumiin kulahtaneisiin viltteihin, ettei farkuista jäis kauheita väritahroja kankaaseen, vaikka paskan väliä sillä on, kun toi sohva ei oo enää valkosta nähnykkään. Niinkun keskimmäisestä kuvasta näkyy, se on täynnä kuolaa, likaa, mutaa, multaa, hiekkaa ja aika hitosti lisää kuolaa! Käsinojien reunat, niinkun näkyy, Rufus on pistelly osiks poskiinsa. Sohvien reunassa on R:n kusta, paskaa ja käsinojan päälle se onnistus kipeyspäissään oksentamaan, mikä tietty valus reunaa pitkin lattialle. Juu, omapahan oli valintani haluta valkonen kangas-sohva tossa muutama vuos sitten. Tyhmästä päästä kärsii tässä tapauksessa sohva ja mieli. Voitte myöskin kuvitella sellasen mustan karvakerroksen ton valkosuuden ylle. A aa, ei kivan näköstä. 

Voisin jatkaa listaa vähän pidemmäksi siitä, mitä kaikkea Herra R on laittanu uusiks. Esimerkiks meijän rottinkiarkulla alkaa olla kaljumpi tuo etuosa muutamia säikeitä repsottelee sielä täällä, täytynee vaihtaa arkun puolta, jotta sais koira lisää hommia. Olkkarin matto _oli_ pituudeltaan 200cm, nykyään se on semmonen abouttiarallaa 185 cm. Sama homma tapahtui yllätys kyllä myös makkarissa olevalle nukkamatolle. Sohvatyynyjä on kummallisesti vaihtunu Rufuksen omiksi petityynyiksi, sekä nykyset tyynyt kantaa mukanaan muutamaa kivaa pikkureikää sekä taas hitosti kuolaa. Muutamat kengät on lähteny vaihtoon Rufuksen oman tuunailun vuoks, meinannu varmaan, että kyllä nyt on jo aika vaihtaa uudet kengät. 
En kyllä nyt tiedä miten tää juttu luisu tähän, vaikka mun piti vaan haaveilla uudesta sohvasta.

Mä jotenki luotan ja toivon hartaasti, että noi Rufuksen syömäongelmat ois jo menneen talven lumia. Ei se oo kyllä tota sohvaakaan syöny moneen kuukauteen, että tää uus jopa ehkä sais olla rauhassa. Ongelma kuitenki on se, että toi haaveilun kohde on semmoset 75cm pidempi pituus suunnassa, enkä tiedä miten päin sen mahduttaisin tänne. Se ei oikee ruukaa mahtuu tähän nykysen paikalle, kun vasemmalla on parvekkeen ovi, eikä se nyt oo kyllä tarkotus tukkia ovensuita. Täytynee miettiä sisustusta uusiks kokonaan, mutta jospa nyt ensin päästäis sinne kauppaan asti, josko sieltä löytyis joku sopivanlainen tänne meijän karvanpeittämään kaksioon.

Voi kipeys

Aamulla ajattelin pyhittäväni tän päivän lämpimille juomille, sohvalle, peitolle ja muumeille. Toisin kuitenki kävi. Yhtään lämmintä juomaa ennoo juonu, itseasiassa mitään ollenkaan, sohvalla oon käyny, peittoon en ole koskenukkaa, enkä tosiaan muumeja päälle oo saanu. Tosin sitten taas mä olen pessy kaks koneellista pyykkiä, tiskannu kasan tiskejä ja viikannu vuoren vaatteita. Myönnän meinaan, että mulla on tapana jättää vaatteita vähän sinne sun tänne, mutta varsinki makkarin tuolin päälle kasaantuu aimo kasa lumppuja ain välillä. Ja Jannea ärsyttää, kun otan kuulemma aina uuden mukin, vaikka edellinen olis siinä hollilla. Minkäs mä itelleni mitään voin. Nyt mä kuitenki tiskasin, koska ei ollu enää mistä ottaa uusia puhtaita astioita. Nih. 

Eilen sit varmuudeks perusin asiakkaat tältä ja huomiselta päivältä, ihan vaan että sais ittes takas kondikseen. Täks päiväks mulle jäi yks asiakas, jonka käyn leikkaamassa, mutta sen jälkeen hilpasen takas kotio. Onneks on liike tuossa viereisessä talossa, niin ei matka oo kovin paha.

Ajattelin tänään, että olo on jo ihan siedettävä ja hyvä. Rufuksen kanssa lenkillä ollessa mulle selkis etten ookkaan ihan kunnossa vielä. Lenkki ja kipeys ei ole hyvä yhdistelmä, heikko olo ja pyörrytys ei oo kivaa. Sittoi pölöpää lähti taas linnun perään ja tuntu ettei kaukana ollu, että olisin ollu yhtä raajaa pienempi ihminen. Mukava pikku rykäsy sai vaa vähä heräämää. Sille pitäis ostaa kaulapanta, kun meillä on sille tällä hetkellä valjaat, mistä se saa lisävoimaa vetämiseen, eikä tunnu ees pahalta, kun on pehmeet valjaat millä pistää vetelemään. Tosin toi sikaniska ei varmaa kyllä tuntis tossa kaulallakaan yhtään kipua vetämisestä. Täytyy käydä kyselemässä osaavilta ihmisiltä apua minkälaisen pannan sitä pitäis ostaa. Haluaisin lisäks myös Rufukselle juoksuhihnan, se joustaa sillä tavalla ettei tuu töksäyhdyksiä. Fleksi olis kans unelma, muttei ne kestä tota körilästä. 

Olis kova hinku päästä salille. Kaupassa, verotoimistossa, pankissa ja hiustukussakin pitäis käydä. Tuntuu ettei ois aikaa vaan maata kotona, kun olis nii paljo kaikkee muutaki mitä pitäis saada tehtyä. Se pistää turhauttamaan. Tunnun muutenki olevan pikkasen adhd välillä. Tiedä edes kuinka monta kertaa esimerkiks leffan aikana olen lähteny just tiskaamaan tai tekemään kaikkea muuta, kun en jaksa istua paikallani ja tuntuu, että tuhlaan aikaa, kun voin tehdä jotain järkevääki. Mietin vaan aina, että kauankohan tää kestää? "Puol tuntia vielä, aa aaw!". Kyllä sitä pitäis osata pistää vapaalle ja rentoutua, mutta ko elämä on semmosta, että menee kun päätön kana eestaas, niin siihen on nii tottunu ettei vaan enää osaa relata. Kaipa jos sitä vaan olis, niin laiskistuis varmaankin, mutta emmä kyllä semmosekskaan haluis. Mielummin sitte meen suuna päänä tuolla.

Mutta! Mun mieltä lohduttaa se, että kesäkuun puolessa välissä nään kauan kaipaamaani rakasta naistani Tiaa, kun tulee meille viikonlopuks. Tia oli meillä viimeks viime syksynä ja mä Jyväskylässä viime toukokuussa, ni on nyt jo aikakin nähdä! Mein piti neljästään lähteä Tukholmaan kesäkuussa, mutta ko mun ainoa sopiva vkl oli niille huono, niin jääkin reissu mein osin tekemättä. Nyt kuitenki ko nään Tian, nii unohtuu kaikki tommoset matkat ja muut elämän murheet. Sua täällä kaipaillen, sairastellen ja odottellen. <3