Rym Rymm

Nyt ollaan menty kyllä ryminällä eteenpäin. Niinkun Sofia yhden yhteydenpidottoman viikon jälkeen tokas, että tuntuu kun ei oltais puhuttu ikuisuuksiin! Hah. 

Jannen kämppä myytiin viikossa ja kaupat tehtiin muutamia viikkoja sitten. Nyt eilen illalla meidän tarjous hyväksyttiin yhdestä asunnosta. Meistä tulee Raisiolaisia! Mulle se on tuttua hommaa, kun kuitenkin 20 vuotta sielä asunu, mutta Jannelle sikäli uutta aluetta. Mutta niinkun se itsekkin tokas, että ei hänellä niin väliä missä kaupungissa asuu kun kuitenkin on itse Aurasta kotosin. Näinpä.

Tänään pitäis soviskella koska nähdään ja saadaan asiat kunnolla vireille. Asunto on ihana, eikä remontteja tarvitse tehdä. Ainoa, että sielä se toinen makuuhuone on sellanen prinsessahuone, että täytyy nyt kovin toivoa sitten tyttöä! Ei kai sentään, kyllä se kiva ois saada beigeksi/harmaaksi maalattua tässä vaiheessa, kun huoneessa ei muuten ole vielä täytettä. Siinä kohtaa, kun huone alkaa kerätä krääsää ja rojua, onki kiva alkaa raijaamaan tavaroita maalauksen ajaksi muualle. 

Mun tekis mieli niin laitella kuvia ja hehkutella, mutten viitsi heidän kotikuvia tänne laitella, vaikka ne netissä onkin julkisesti ollut. Enkä viitsi ihan sitä itse ilmoitusta tänne linkata kun kaikki osoitteet ja kaikki. Asunnossa on hieman tällanen avokeittiö, kivasti lasku- ja kaappitilaa. Olohuone on hyvän kokonen ja parveke iso ja lasitettu. Kaks makuuhuonetta, joissa molemmissa kivasti kaappitilaa. Vaatehuone valmiiksi sisustettu ja hyllytetty. Kylpyhuoneeseen mahtuu iso pesukone ja siellä on ikkuna! Jeij. Saunaa ei ole, mutta taloyhtiön sauna sijaitsee saman rapun alakerrassa, mikä on uusittu hetki sitten. 
Ainoa miinus tässä on mun kärsimättömyys, meinaan päästään muuttamaan vasta 25.1.14. Siihen on kuitenkin kolme kuukautta! Loppujen lopuks se on ihan hyväkin homma, ettei meidän tarvitse maksaa nykysestä asunnosta sopimussakkoja kun menee muutto ens vuoden puolelle. Lisäks nyt mulla on koti niin lähellä liikettä, että on kiva päästä ramppaamaan eestaas tässä miten tykkää, eikä tarvitse miettiä työmatkoja. Silti se on pitkä aika...

Sitten, mä löysin ja sain itselleni tänne liikkeeseen ihanan äitiyslomasijaisen Katin. Hän alottaa helmikuun alussa ja itse jään viimeistään 10.2. äippälomalle ja heittäydyn oloneuvokseks siihen asti kun voin. A-pua, se on niin ihmeellistä jäädä kotiin kun se ei millään lailla ole mulle tuttua. Ikinä en ole vaan ollu, vaikka enhän mä sillonkaan vaan ole. Angstikoira ja pieni lapsi ei välttämättä ole se ihanin yhdistelmä, mutta eiköhän me pärjätä!

Nyt vaan maltti on valttia, sillä jatketaan ens vuoteen!

Valitusvaara

Vitsit, on jotenkin niin turhautunut olo kaikenlaisiin asioihin elämässä, mitkä tuntuu olevan kaiken puolin kesken. Ensinäkin, olis ihana päästä jo muuttamaan tässä vaiheessa, eikä siinä, kun mun tilanteessa missä oon varmasti kerännyt jotkut +30kg ylimäärästä! Haluan vauvalle oman huoneen enkä millään jaksa odottaa päästä sisustamaan tätä jo ah, niin täydellisesti suunniteltua luomusta. Tiedossa on jo niin miltä kaikki näyttää tavaroista tapetteihin ja verhoihin.

Olen jo niin kyllästynyt meidän nykyseen kämppään. Noissa vuokra-asunnoissa kun on paljon näitä tämmösiä "hyi hitto"- juttuja, mihin vaan tyytyy, koska se ei oo omaa eikä se oo pysyvää vaan kaikki on väliaikaista. Näin meillä ainakin. 

Jannellahan on omistusyksiö kerrostalossa. Asuttiin siellä muutamat vuodet ja rempattiin asunto lattiasta kattoon kokonaan, mutta sinne oli tulossa linjasaneeraus, joten kaikki putket ja sähköistykset uudistettiin. Muutettiin sen alta pois vuokralle toiseen yksiöön. Tällön Janen kämppään muutti vuokralle hänen pikkusiskonsa, joka asuu sielä edelleenkin. Remppa on tehty ja kämppä ihan valmis. Vuokrayksiössä asuttaeesa meille muutti meijän karvavauva ja sitten olikin taas muutto edessä isompaan asuntoon. Muutenkin oli jo tiedossa, että ostan tän kyseisen parturi-kampaamon, joten fiksuna päätettiin muuttaa johonkin suht lähelle, kun käytössä kuitenkin on vain yks auto. Löydettiinki kämppä ihan vierestä, eikä sekään miellyttänyt silmää täysin, mutta se hyväksyttiin hyvän sijainnin vuoks. Nyt kuitenkin kun on tulossa perheenlisäystä, edessä on taas muutto isompaan ja lapsiperheille sopivaan taloon. Enää ei kuitenkaan vuokralle, vaan nyt olis tarkotus saada se Janen asunto myytyä, jotta saatais omistusasunto ostettua. Perjaatteessa toi meijän nykynen kämppä ihan kävis näin aluks vauvankin kanssa, mutta se talo ei. Hissi on niin pieni ja ulkona menee jyrkät kaarevat ulkoportaat ja munhan pitäis kuitenkin päästä koiran ja vauvan kanssa päivisin ulos turvallisesti, ilman että menetän joka kerta hermoni kun ei kaikki mahdu mukaan hissiin ja että saatika päästäis ulkoportaat turvallisesti alas asti. 

Etsinnöissä olis siis hyvän kokonen kolmio jostain päin Turkua, missä on paljon metsää ja luontoa koiraa varten, sekä lapsille myös jonkinlaista aktiviteettia, puisto yms. Talossa ei ulkoportaita ja hissi tarpeeks iso taikka sitten pohjakerros. Plussa myös ehkä olis se, että itse kämppä olis kivan näkönen. Mietinnässä on kyllä ollu ostaa huonompi kuntonen ja rempata se itse omanlaiseksi. Riippuu varmasti siitä kuinka pitkälle tää rojekti venyy vai tapahtuu asiat äkkiä.

Sitten ongelma on tää liike. Toivon kovin, että joku ihana osaava ihminen löytäis tiensä tänne mulle vuokralaiseksi äitiysloman ajaksi. Mol.fi:ssä on nyt ilmoitus työnhausta ja tää työvoimatoimiston täti oli oikeen mukava ja auttavainen ja teki mulle sen ilmoituksen pienten yhteisten suunnittelujen jälkeen. Voi olla, että olisin itsekkin selvitynyt tästä haasteesta, mutta parempi kuitenkin näin. Tätä lahopäätä ei tosiaan kannata nyt käyttää mihinkään vaativampiin hommiin.

Olikohan mulla vielä jotain marisemista lisää. Ei nyt muistaakseni enää, jatkan kyllä mielelläni kun mieleen muistuu lisää purnattavaa.

Ilosta voin kuitenkin nyt kertoa, että meijän uus pesukone saapus eilen kotiin! Ihanaa. 4,5 kg kone alko tuntumaan pikkasen pieneltä, varsinkin kun pesen liikkeen pyyhkeet vielä kotona. Nyt toivon 8kg koneen riittävän tälle jengille, kun tarkoitus olis vielä hankkia sitten sinne uuteen kämppään sarjaan kuuluva kuivausrumpu helpottamaan jo olevaa, saatika tulevaa pyykkihelvettiä.

Joten saavuppa jo uusi kämppä, ihana vuokralainen, kuivausrumpu, kevät ja uudet jutut!! Minä odotan. Kärsivällisesti.

Ikearoinaa

Käytiin eilen iki-ihanassa Ikeassa hamstraamassa taas helvetin kestävää lastulevyä kotiin. Pitkään ollaan pohdittu uutta tv-tasoa, kun vanha on taipunu mutkalle tvn painon takia. Sama homma tapahtunu sivuseinällä olleelle hyllykölle, kun ollaan laitettu rullat alle, mutta vaan päihin kun ei olla sitte tajuttu laittaa siihen keskelle niitä myöskin. Tällä kertaa ostettiin mustat tasot valkosten sijaan, kun on muutenkin seinät valkoset nii uppoo niihin inhottavasti. Tv-tason päälle ostettiin vielä Lack-hylly, kun Jane haluaa jonkun keskikaiuttimen siihen.. hohhoijaa. Muutenkin olen tota hiton kotiteatteria ja niitä mohlokaiuttimia vastaan! Joo kotiteatteri on ihan jees, mutta ei se oikeen kerrostalossa aiheuta mulle kun vaan stressiä siitä, että koska siitä tulee sanomista naapureilta!

 

Tossa samassa paikassa toimi ennen samanlainen hylly, mutta yks rivisenä ja valkosena, jossa oli pyörät alla. Ostettiin tohonkin pyörät, mutta jotenkin se näytti myös ihan hyvältä ilman niitä pyöriä, eikä sinne alle vieri koko aikaa kaikki pallot eikä kerää pölyä.

Jane sai hänen keskikaiuttimensa tonne ylös ja on nyt tyytyväinen. ..Hiton mohlot. Niitä on nykyään vaikka kuinka siroja ja pieniä kaiuttimia, mutta eheeei, meijän Janne menee ja ostaa ne suurimmat! Onhan noi nyt jo muutaman vuoden vanhat, mutta silti! 

Mä taasen sain aikaseks ton rottinkikarkun kannen käännön. Irrotin ton kannen ja ruuvasin saranat sen oikeelle puolelle, joten se nurja sekä ehjä puoli jää nyt näkyviin, kunhan Rufus jättäis sen nyt vaan rauhaan!

Eilen löydettiin Guitar Heron kitara ja tuli vähän tyypattua, niinkun kuvastä näkyy. Jaksoin sen kolme biisiä eikä enää kiinnosta. Että sen verta hyvä peli sekin. Toi tv-taso on siitä hyvä, kun saa kaikki kamat ovien taakse piiloon. Keskilaatikoihin sain kaikki pelivehkeet ja dvdt pois silmistä. Näkyyhän noista huurretuista laseista hieman läpi, mutta se nyt ei haittaa yhtään. Noi vähäavonaiset laatikot kyllä pikkasen häiritsee,  mutta ehkä niihinki silmä tottuu hetken päästä. 

Sitte tuli ostettua tommonen sylituki läppärille, kun meillä ei ole tietokonepöytää, kun en halua semmosta mihinkään. Meilläki on vaan läppäri ja tabletti ja niitten kanssa tulee sohvalla aina pyörittyä, niin mitäs me sitte jollain pöydällä. Ärsyttävää on vaan se, kun se kone kuumenee eikä varmaan tee sille kovin hyvää maata sylissä pitkiä aikoja, nii nyt pääsee sitte ilmaki liikkumaan koneen alla. Oli aika pirtsakan värinen.

Sohvailua

Kuvaa uudesta sohvasta. Onse kiva, mä tykkään!

Sohvaa ja vilttiä

Kuvassa on vielä sohvapöytä, mutta eilen menin ja rikoin sen. Oikeestaan se ei paljoa tarvinnut, niin jalka napsahti yläpäästä irti ja joku metalliosa väänty, kun istuin lattialla ja yritin työntää pöytää kauemmas. Eipä tuo kyllä haittaa, en koskaan tykänny tosta pöydästä. Janne vaan aina vinku lasipöytää ja sen sai, mutta joku muu tosiaan joutu pitää huolen ettei se ole aina täynnä kuolaa ja kaikenmoisia jälkiä. Mä ite oon kauan haaveillu rahista, mikä toimis aina tarvittaeesa pöytänä ja muuten se hoitas virkaansa lisäistumapaikkana ja sohvan leventäjänä. Siihen vois hommata päälle jonkun lasialusen taikka tarjottimen. Normi sohvapöytä kun ei mua oikeen innosta ja aiemmin meillä pöytänä toimis rottinkiarkku, mutta oli epäpätevä sen epätasasen pinnan takia vaikka tarjontin siinä päällä oliki. Ja oon haaveillu vanhasta ovesta, jossa pyörät alla taikka sitten semmosesta vanhasta sähkökelasta, toi ovi homma ei vaan meillä toimi koiran takia. Jos jollai mielessä lisää pöytäideoita, niin otan enemmän ko mielelläni vastaan niitä!

Lauantai ja sunnuntai

Lähettiin sitten eilen tosiaan ettimään sitä meijän sohvaa. Kierreltiin muutamissa huonekaluliikkeissä, mutta kyllä se Milan u-sohva oli koko ajan mielessä, eikä toista saman verosta löytyny. Ja jos löyty, nii hintaaki löyty semmoset kivat kolmen tonnin verran. Ja kun tämmönen mulle-kaikki-nyt-heti-Henna olen, nii oli paha jättää sohvaa kauppaan ja lähteä kiertelemään muualle. Oli kuitenki kiva nähdä, ettei sitte muualta löytyny mitään. Oishan se saakelin ikävää löytää perään kivempi sohva. Kuninkojan Askoon mennessä ei sitte tullu mieleen, että se Kodin 1 oliki just ikää avattu sinne ja siellähän oli ihan muutama muukin ihminen. Ja jos joku tietää kyseisen risteyksen, voi arvata ettei ollu mikään helppo nakki päästä perille saatika pois. Se parkkipaikkatsompailu oli kans yhtä helvettiä. No kyllähä meki sitte mentii kiertää se kodin ykköne siinä samalla ko sielä oltiin. Ostin äitille synttäri/äiteenpäivälahjan. Ostin sillee mustan Reisenthelin kauppakassin ja kuistin tuoleille uudet beiget istuinpehmusteet. Käytii mamilassa eilen sitte synttärikahveella. Tykkäs oikeen kovasti. Kyllähä se kukkaset saa vielä äiteenpäivänä, ei hätää.

Eilen mä sitten söin herkkuja. Käpykakun palan, puolikkaan pullan ja nannaa. Voi eeei, vedin taas nannaähkyt. Ihan niinko aina aiemminki! Paha olo ja morkkis oli hirvee ja ilta meni kahvakuulaillessa. Tänään tiedossa body pump. Eikä se ollu edes niin hyvää, että tekis mieli jatkaa samaa rataa. Aattelin muutenki, että ei mun tartte kotiin mitään ostaa, voin syödä jos jossain on tarjolla. Uskon vakaasti, että toi sadan päivän herkuttomuus on tehny vaa aiva hemmeti hyvää!

Taas aiheeseen. Funtsailtiin kaikkea eilen illalla ja tänää sitte päätettii lähtiä ostamaan Maskun kalustetalosta se ihanin sohva kotio. Vaikkakin sen saapuspäivä on näillä näkymin 10.5. ettei sitä ihan vielä kotiin asti saatukkaan. Ja kyllähän me siihe suunniteltuun sohvaan päädyttiin. Samalla kankaalla, mitä oli kuvassa, mutta mustan värisenä. Se oli se 945e kotiinkuljetuksella. Eipä se mikään paha hinta ollu sohvan kokoon ja näköön nähden. Nyt vaan ko saavuttiin kotiin ja tässä istuskeltiin, tajusin että eihän me voida sohvan paikkaa vaihtaa. Rufus mittää muuta teekkää ko istu sohvalla ja kattele ulos. Eihän sille voi tehä sitä, että vietäis siltä se ilo pois!  Jotenka sohva tulee olemaan hieman parvekkeen oven edessä, mutta eipä meillä kukaan parvekkeella edes ole, kun ei kumpikaan polta ja kun parveke on tommonen ulkoneva, nii eipä oikee tee mieli siellä hilluakkaan, kun kaikki näkee. Oon nii heltyvä Rufukselle vaikka oonki sille semmone natsi, mutta se on silkkaa rakkautta!

Nyt pumppailee kaikki eiliset herkut veks!!

Nyt enää sohvakuumeilupotilas

Nonni, nyt se sohvakuume valtas mut taas. Ja tällä kertaa sen verta pahoin, että huomenna mennään kattomaan sellasta. Ihastuin Maskun kalustetalosta löytämääni Milan U-sohvaan. Mietin kyllä, että oisko 2+3 sohvat paremmat, mutta ehkä tommonen yhtenäinen on kuitenki parempi vaihtoehto.

En kylläkään ton väristä sohvaa haluais, vaan joko ihan tumman harmaan taikka mustan. Ihan vaan Rufuksen vuoks. Tai no siis muutenki. Mutta käytännöllisyyden vuoks tumma sohva on tätä nykystä valkosta sohvaa parempi. Nahkasohvaa ei oikeen voi harkita, koska R saa tulla sohvalle ja se voi hetken päästä näyttää aika rajulta kynnen reikineen ja kulumineen.

Meijän nykynen sohva.. hhuoh, se on kokenu aika kamalia tässä 9 kuukauden aikana. Raukka parka.

Oon myöski kyllästyny noihin hiton rumiin kulahtaneisiin viltteihin, ettei farkuista jäis kauheita väritahroja kankaaseen, vaikka paskan väliä sillä on, kun toi sohva ei oo enää valkosta nähnykkään. Niinkun keskimmäisestä kuvasta näkyy, se on täynnä kuolaa, likaa, mutaa, multaa, hiekkaa ja aika hitosti lisää kuolaa! Käsinojien reunat, niinkun näkyy, Rufus on pistelly osiks poskiinsa. Sohvien reunassa on R:n kusta, paskaa ja käsinojan päälle se onnistus kipeyspäissään oksentamaan, mikä tietty valus reunaa pitkin lattialle. Juu, omapahan oli valintani haluta valkonen kangas-sohva tossa muutama vuos sitten. Tyhmästä päästä kärsii tässä tapauksessa sohva ja mieli. Voitte myöskin kuvitella sellasen mustan karvakerroksen ton valkosuuden ylle. A aa, ei kivan näköstä. 

Voisin jatkaa listaa vähän pidemmäksi siitä, mitä kaikkea Herra R on laittanu uusiks. Esimerkiks meijän rottinkiarkulla alkaa olla kaljumpi tuo etuosa muutamia säikeitä repsottelee sielä täällä, täytynee vaihtaa arkun puolta, jotta sais koira lisää hommia. Olkkarin matto _oli_ pituudeltaan 200cm, nykyään se on semmonen abouttiarallaa 185 cm. Sama homma tapahtui yllätys kyllä myös makkarissa olevalle nukkamatolle. Sohvatyynyjä on kummallisesti vaihtunu Rufuksen omiksi petityynyiksi, sekä nykyset tyynyt kantaa mukanaan muutamaa kivaa pikkureikää sekä taas hitosti kuolaa. Muutamat kengät on lähteny vaihtoon Rufuksen oman tuunailun vuoks, meinannu varmaan, että kyllä nyt on jo aika vaihtaa uudet kengät. 
En kyllä nyt tiedä miten tää juttu luisu tähän, vaikka mun piti vaan haaveilla uudesta sohvasta.

Mä jotenki luotan ja toivon hartaasti, että noi Rufuksen syömäongelmat ois jo menneen talven lumia. Ei se oo kyllä tota sohvaakaan syöny moneen kuukauteen, että tää uus jopa ehkä sais olla rauhassa. Ongelma kuitenki on se, että toi haaveilun kohde on semmoset 75cm pidempi pituus suunnassa, enkä tiedä miten päin sen mahduttaisin tänne. Se ei oikee ruukaa mahtuu tähän nykysen paikalle, kun vasemmalla on parvekkeen ovi, eikä se nyt oo kyllä tarkotus tukkia ovensuita. Täytynee miettiä sisustusta uusiks kokonaan, mutta jospa nyt ensin päästäis sinne kauppaan asti, josko sieltä löytyis joku sopivanlainen tänne meijän karvanpeittämään kaksioon.

Ensimmäinen

Tosiaan. Tässä tää nyt alkaa. Alottaminen on vaan se kaikista vaikein juttu kun ei oikeen tiiä miten alottas ja mitä sepustais. Mä kuitenkin tulen kirjottelemaan omasta elämästä ja arjen ympärillä tapahtuvista asioista. Siihen kuuluu aika pitkälti koiran kanssa touhuuminen ja tietenki sen otuksen kuvaus, parisuhdehömppä Jannen kanssa, oman yrityksen pyörittäminen ja varmasti myös liikunta. Vuodatusta siis kaikesta luvassa.

Kiva päästä vähän purkailemaan omia tekemisiään johonkin muualle kun feisbuukin seinälle. En kyllä ole mikään kova päivittelemään, enkä haluakkaan olla. Ainakaan siellä. 

Tällä hetkellä siis asutaan kolmistaan Turussa mukavassa kaksiossa, missä vielä ainaki tällä hetkellä on tilaa meille kaikille riittävästi. Omakotitalohaaveilu on aika pinnalla useesti. Oon jotenkin tosi kyllästyny kerrostaloelämään, kaikkien ihmisten urkkimiseen toisten asioista ja muitten elämästä välittämisestä. Arg. Rivitaloasuminenkaan ei kiinnosta mua sen yhteisöllisyyden vuoksi, että mielummin sitten ehkä kerrostalo missä voin olla nobody eikä tarvitse tutustua naapureihin. ..kuulostampa kamalalta.

Meillä tosiaan tällä hetkellä 8,5 kk vanha rottweilerin pentu, Rufus. Pieni palleroinen. <3 Se osaa pitää meijät tuohukkaina ja kiireisinä ihan joka päivä ja osaa aiheuttaa isommankin shown halutessaa. Tylsää sen kanssa ei kyllä ole. Semmonen pieni vaavi.

Sitte työasioihin. Ostin siis vuodenvaihteessa parturi-kampaamon naiselta, joka jäi eläkkeelle. Häneltä jäi tänne vanhat kalusteet, tavarat ja asiakaskunta, mikä oli mulle se ratkasevin juttu oston suhteen. Tuolivuokralla olin ennen, eikä se sitten oikein lyöny leiville ja sain tarpeekseni istumisesta. Kaikki on tähän asti menny loistavasti, asiakkaita on riittäny ja oon nauttinu tekemisestä ja asiakkaista. 

Lisäks tällä hetkellä toimin perjantaisin Turun Logomossa Voice of Finlandissa maskiassarina vielä kolmena perjantaina, sittenhän se loppuukin. Neljä kertaa ollut ja kolme edessä. Huomenna taas pelipaikalla aamusta iltaan. Mukavaa!

Tää oli tämmönen todella nopea pikainen tiivistetty päivitys mun elämästä ja kaikesta härdellistä siinä. Kuvia ja tekstiä tulloo lisää kun vaan kerkiän laittelemaan. Huomenna pääsen kertoilemaan miten meni taas VOFissa!


Psst.. Toivottavasti Tia oot tyytyväinen nyt. Sua varten. Ihana.