Rym Rymm

Nyt ollaan menty kyllä ryminällä eteenpäin. Niinkun Sofia yhden yhteydenpidottoman viikon jälkeen tokas, että tuntuu kun ei oltais puhuttu ikuisuuksiin! Hah. 

Jannen kämppä myytiin viikossa ja kaupat tehtiin muutamia viikkoja sitten. Nyt eilen illalla meidän tarjous hyväksyttiin yhdestä asunnosta. Meistä tulee Raisiolaisia! Mulle se on tuttua hommaa, kun kuitenkin 20 vuotta sielä asunu, mutta Jannelle sikäli uutta aluetta. Mutta niinkun se itsekkin tokas, että ei hänellä niin väliä missä kaupungissa asuu kun kuitenkin on itse Aurasta kotosin. Näinpä.

Tänään pitäis soviskella koska nähdään ja saadaan asiat kunnolla vireille. Asunto on ihana, eikä remontteja tarvitse tehdä. Ainoa, että sielä se toinen makuuhuone on sellanen prinsessahuone, että täytyy nyt kovin toivoa sitten tyttöä! Ei kai sentään, kyllä se kiva ois saada beigeksi/harmaaksi maalattua tässä vaiheessa, kun huoneessa ei muuten ole vielä täytettä. Siinä kohtaa, kun huone alkaa kerätä krääsää ja rojua, onki kiva alkaa raijaamaan tavaroita maalauksen ajaksi muualle. 

Mun tekis mieli niin laitella kuvia ja hehkutella, mutten viitsi heidän kotikuvia tänne laitella, vaikka ne netissä onkin julkisesti ollut. Enkä viitsi ihan sitä itse ilmoitusta tänne linkata kun kaikki osoitteet ja kaikki. Asunnossa on hieman tällanen avokeittiö, kivasti lasku- ja kaappitilaa. Olohuone on hyvän kokonen ja parveke iso ja lasitettu. Kaks makuuhuonetta, joissa molemmissa kivasti kaappitilaa. Vaatehuone valmiiksi sisustettu ja hyllytetty. Kylpyhuoneeseen mahtuu iso pesukone ja siellä on ikkuna! Jeij. Saunaa ei ole, mutta taloyhtiön sauna sijaitsee saman rapun alakerrassa, mikä on uusittu hetki sitten. 
Ainoa miinus tässä on mun kärsimättömyys, meinaan päästään muuttamaan vasta 25.1.14. Siihen on kuitenkin kolme kuukautta! Loppujen lopuks se on ihan hyväkin homma, ettei meidän tarvitse maksaa nykysestä asunnosta sopimussakkoja kun menee muutto ens vuoden puolelle. Lisäks nyt mulla on koti niin lähellä liikettä, että on kiva päästä ramppaamaan eestaas tässä miten tykkää, eikä tarvitse miettiä työmatkoja. Silti se on pitkä aika...

Sitten, mä löysin ja sain itselleni tänne liikkeeseen ihanan äitiyslomasijaisen Katin. Hän alottaa helmikuun alussa ja itse jään viimeistään 10.2. äippälomalle ja heittäydyn oloneuvokseks siihen asti kun voin. A-pua, se on niin ihmeellistä jäädä kotiin kun se ei millään lailla ole mulle tuttua. Ikinä en ole vaan ollu, vaikka enhän mä sillonkaan vaan ole. Angstikoira ja pieni lapsi ei välttämättä ole se ihanin yhdistelmä, mutta eiköhän me pärjätä!

Nyt vaan maltti on valttia, sillä jatketaan ens vuoteen!

Asuntokauppaa

Jee, Jannen kämppä on myynnissä. Ei ollut vielä eilen näkyvissä, että voi olla että on tullut eilen illalla taikka sitten tänä aamuna.

KLIK !

"Suloinen pieni koti". Hoho. No onhan se pieni, emmä sitä. Hyvin me kyllä sinne mahduttiin kaksisteen, kaikkeen tottuu. Kunhan tottuu kattelemaan toisen naamaa koko ajan. 
Otettiin noi kuvat sieltä sillon just ennen kun muutettiin, harmittaa kyllä että ne on noin huonolaatusia. Kai ne on kuvien resoluutiota joutunu pienentää (?), en tiedä.

Oli se kyllä kiva koti, ainoa miinus oli neljäs kerros ilman hissiä, mut toisaalta siihenki tottus! Kauhistuttaa vaan että kun toi myydään, on se häkkikellari sielä 5 kerroksessa i-han täynnä meijän kaikkea krääsää. Ihana alkaa niitä roudaa alas sieltä. Melkeen kyllä vois mennä pelastamaan kaikki "tärkeät" ja palkata joku tyhjentämään sen. Yritin Jannelle ehdottaa, että sitten ko muutetaan, vuokrataan jotku äijät muuttamaan kaikki tavarat niin päästää itte helpommalla. Mä siinä kuulemma pääsen jokatapauksessa helpommalla omalla turvonnella olotilallani. No niinpä, ja otan siitä kyllä kaiken irti! Hah-hah.

Joku sijottaja on kuulemma menossa jo perjantaina katsomaan asuntoa, mutta yleinen näyttö on sunnuntaina. Sormet ja varpaat ristiin nyt että se menis nopeesti ja me saatais meille kaikille neljälle sopiva asunto!! Vauvalle oma huone, Rufukselle paljon mettää ja ulkoilureittejä. Nyt ei muuta ko odotellaan,.. kaikenlaista.

Valitusvaara

Vitsit, on jotenkin niin turhautunut olo kaikenlaisiin asioihin elämässä, mitkä tuntuu olevan kaiken puolin kesken. Ensinäkin, olis ihana päästä jo muuttamaan tässä vaiheessa, eikä siinä, kun mun tilanteessa missä oon varmasti kerännyt jotkut +30kg ylimäärästä! Haluan vauvalle oman huoneen enkä millään jaksa odottaa päästä sisustamaan tätä jo ah, niin täydellisesti suunniteltua luomusta. Tiedossa on jo niin miltä kaikki näyttää tavaroista tapetteihin ja verhoihin.

Olen jo niin kyllästynyt meidän nykyseen kämppään. Noissa vuokra-asunnoissa kun on paljon näitä tämmösiä "hyi hitto"- juttuja, mihin vaan tyytyy, koska se ei oo omaa eikä se oo pysyvää vaan kaikki on väliaikaista. Näin meillä ainakin. 

Jannellahan on omistusyksiö kerrostalossa. Asuttiin siellä muutamat vuodet ja rempattiin asunto lattiasta kattoon kokonaan, mutta sinne oli tulossa linjasaneeraus, joten kaikki putket ja sähköistykset uudistettiin. Muutettiin sen alta pois vuokralle toiseen yksiöön. Tällön Janen kämppään muutti vuokralle hänen pikkusiskonsa, joka asuu sielä edelleenkin. Remppa on tehty ja kämppä ihan valmis. Vuokrayksiössä asuttaeesa meille muutti meijän karvavauva ja sitten olikin taas muutto edessä isompaan asuntoon. Muutenkin oli jo tiedossa, että ostan tän kyseisen parturi-kampaamon, joten fiksuna päätettiin muuttaa johonkin suht lähelle, kun käytössä kuitenkin on vain yks auto. Löydettiinki kämppä ihan vierestä, eikä sekään miellyttänyt silmää täysin, mutta se hyväksyttiin hyvän sijainnin vuoks. Nyt kuitenkin kun on tulossa perheenlisäystä, edessä on taas muutto isompaan ja lapsiperheille sopivaan taloon. Enää ei kuitenkaan vuokralle, vaan nyt olis tarkotus saada se Janen asunto myytyä, jotta saatais omistusasunto ostettua. Perjaatteessa toi meijän nykynen kämppä ihan kävis näin aluks vauvankin kanssa, mutta se talo ei. Hissi on niin pieni ja ulkona menee jyrkät kaarevat ulkoportaat ja munhan pitäis kuitenkin päästä koiran ja vauvan kanssa päivisin ulos turvallisesti, ilman että menetän joka kerta hermoni kun ei kaikki mahdu mukaan hissiin ja että saatika päästäis ulkoportaat turvallisesti alas asti. 

Etsinnöissä olis siis hyvän kokonen kolmio jostain päin Turkua, missä on paljon metsää ja luontoa koiraa varten, sekä lapsille myös jonkinlaista aktiviteettia, puisto yms. Talossa ei ulkoportaita ja hissi tarpeeks iso taikka sitten pohjakerros. Plussa myös ehkä olis se, että itse kämppä olis kivan näkönen. Mietinnässä on kyllä ollu ostaa huonompi kuntonen ja rempata se itse omanlaiseksi. Riippuu varmasti siitä kuinka pitkälle tää rojekti venyy vai tapahtuu asiat äkkiä.

Sitten ongelma on tää liike. Toivon kovin, että joku ihana osaava ihminen löytäis tiensä tänne mulle vuokralaiseksi äitiysloman ajaksi. Mol.fi:ssä on nyt ilmoitus työnhausta ja tää työvoimatoimiston täti oli oikeen mukava ja auttavainen ja teki mulle sen ilmoituksen pienten yhteisten suunnittelujen jälkeen. Voi olla, että olisin itsekkin selvitynyt tästä haasteesta, mutta parempi kuitenkin näin. Tätä lahopäätä ei tosiaan kannata nyt käyttää mihinkään vaativampiin hommiin.

Olikohan mulla vielä jotain marisemista lisää. Ei nyt muistaakseni enää, jatkan kyllä mielelläni kun mieleen muistuu lisää purnattavaa.

Ilosta voin kuitenkin nyt kertoa, että meijän uus pesukone saapus eilen kotiin! Ihanaa. 4,5 kg kone alko tuntumaan pikkasen pieneltä, varsinkin kun pesen liikkeen pyyhkeet vielä kotona. Nyt toivon 8kg koneen riittävän tälle jengille, kun tarkoitus olis vielä hankkia sitten sinne uuteen kämppään sarjaan kuuluva kuivausrumpu helpottamaan jo olevaa, saatika tulevaa pyykkihelvettiä.

Joten saavuppa jo uusi kämppä, ihana vuokralainen, kuivausrumpu, kevät ja uudet jutut!! Minä odotan. Kärsivällisesti.

Uudet saappaat

Pienen talvisaapasmasennuksen jälkeen päätin ryhtyä etsimään itelleni uusia kivoja kenkiä. Ja löytyhän ne. Onko ne yhtä kivat, ehkä. Vielä kivemmat, sekin ehkä. Toivottavasti ainakin. Mutta nyt en lähde leikkimään koon valinnoilla vaan otan sen varman 39, ja hiton hitto vie jos se 40 oliskin sitten ollu parempi, sillon tulee itku ihan varmasti.

S.Oliverin saapikkaat nämäkin (linkki). Nyt vaan sormet ristiin ja toivomaan, että nämä on ihanat ja hyvän kokoset. 
Mun suurin ongelma saappaita ostaessa on aina mun paksut pohkeet, en oo ikinä saanu semmosia kivoja siroja vetoketjullisia kenkiä, kun vetoketju jää ai-na vähintään puoleen väliin kinnaamaan. Noissa mulla on varaa turpoilla ja paisua pohkeista. Tule talvi jo tule. Vaikka nautin täysin rinnoin tästä syksystä nyt mitä oon niin odottanu! SYKSY. <3

Täystuho touhuissaan

Juu u. Eilen kotiintultua oli taas oikein ihana näky vastassa meidän pikku angstin jäljiltä. Koira oli vissiin päättäny, että se talvi sais jo tulla. En edes tiedä monta sohvatyynyä se on naamaansa vetäny, mutta sen tiedän, että Ikean vanhat kamalat taustalla olevat sohvatyynyt ei kelpaa, vaan suuhun on laitettu kaikki Vallilan ja Luhtan tyynyt. Noihin ei oo taidettu ees koiran puolesta koskea, viitti näköjään hampaitaan tommosiin edes upottaa. Tuppaa pojalla olevan äitinsä kaltanen kallis maku. Heh heh.

En se mää ollu.. ...

Niin tosiaan ja samaan syssyyn oli vedetty telkkarin kaukosäädinkin. Ei toiminu ko ite yritin, mutta Jannen hetken vääntelyjen jälkeen pelitti kuitenkin ihan hyvin. Onneks. Ois voinu olla vihasta miestä kun ois änärit jääny pelaamatta. Tosin on meillä makkarissa toinen tv, että ei nyt ihan hätä ois sen näkönen ollu.

Että hyvät ihmiset, jos haluatte pitää talonne puhtaana, kuolattomana, karvattomana, siistinä ja järjestyksessä, suosittelen lämpimästä hankkimaan koiran. Voin toki antaa ton ihanuuden lainaan vaikka viikoks ja voin taata että vihastutte siihen!

Yleistä diipadaapaa ja turhaa lätinää

Eilinen päivä oli taas niin perseestä. Tai se oikeestaan alko jo tiistaina mun päänsärky. Sitte se voimistu seuraavana yönä ja koko eilinen päivä meni päätä särkiessä. Pääsin töistä siinä kuuden jälkeen ja menin taas puol seiskalta sänkyyn ja Janne herätti mut kympiltä. Siinä sitte taas jotain onnetonta lääkettä nassuun ja takas pehkuihin. Ainaki sai mies pelata rauhassa uutta änäriään ja aamulla oli aikaslainen levänny olotila. Mutta oli sentään päänsärky poissa! Jes, se taas selätetty. Toivottavasti tää päivä menis paremmissa merkeissä, kun ei oikeen auta kun kalenteri täynnä asiakkaita, sama huomenna.

Ja voi että mua harmittaa. Mä olin niin typerä, kun tilasin aiemmin Zalandolta ne s.Oliverin talvisaappaat, tilasin koon 38, vaikka mun koko yleensä on 39. Meinasin kuitenkin, että josko se ois kuitenkin hyvä. No eipä ollut. Liian pieni ko varpaat oli rutussa sielä kärjessä. Nyt kuitenkin niistä koko 39 on loppuunmyyty!! Tietenki! Voi että et voi pänniä. Koko 40 voi helposti olla taasen liian iso, vaikka miettii, että talvella tulee monesti villasukkia vielä käytettyä että mahtaakohan se olla liian iso sittenkään.. En tiiä, itken.

Onneks kuitenki toinen ongelma ratkes, kun meillä on julkisivuremontti meneillään ja ollaan ihanasti sielä tunkkasten muovien alla. Niitten pitäis huomenna tulla irrottamaan parvekkeenoven kahva, kun sielä ei vielä ole kaiteita eikä muita, ettei kukaan vahingossakaan sitten mee sinne. Mutta kysynpähän vaan, että mikä järki on tulla niitä vaihdattaan klo 10-16 välillä kun kaikki työssäkäyvät on töissä! Eikä siinä siis muuta jollei ois lemmikkieläintä, mutta ne äijät ei tuu sisälle jos siellä on yksin rottweiler vastassa. Enkä mä nyt kyllä yhtään ihmettele. En mäkään välttämättä menis jollen tuntis. 

Meijän hurja vartija.

Janne ei pysty noi vaa irtautuu töistään ja mulla on huominen päivä ihan täys asiakkaita. Sain nyt kuitenki hoidettua niin, että mies tulee poistattamaan kahvan kahdeksan jälkeen aamulla, niin saa olla ite paikalla, ettei toi yks söis sitä miestä ton luun sijasta. Hoho.

Putiikin remppaa

Maanantai iltana alotettiin vaihtamaan liikkeeseen pesupaikkaa ja samalla laatotettiin sen alla oleva lattia. Tää lattia täällä on kerrakseen aivan kamala, mutta vuokrahuoneistoon investoiminen monen sadan euron verran ei oikeen houkuta, jollei isännöitsijä lähde leikkiin mukaan. En kuitenkaan ajatellu viedä lattiaa mukanani täältä lähdettäessäkään. Kävin ostamassa baukkarista laattaa, niin saatiin edes vähän vettä kestävämpi alusta pesupaikalle, kun aiemmat "laatat" oli jo lähdössä irti. Ihme tuurilla löysin yhden kuvan vanhasta pesupaikasta, kun unohdin ottaa siitä kuvan ennen ko pojat oli jo ehtiny sitä irrotella. 

Löysin parturi-kampaajien fb-kirppikseltä ilmotuksen, että halutaan käytetyistä pesupaikoista eroon halvalla. Lauantaina lähdettiin Jannen kanssa hakemaan allasta Urjalasta, kun tää nainen sai tuotua sen sinne Helsingin sijaan ja olihan se kivempi sinne sitten ajella peräkärryn kanssa, kun jonnekkin Helsingin keskustaan. 

Tää uus pesupaikkakin on käytetty eikä varmasti mikään uusin uutukainen, mutta ainakin pikkasen tyylikkäämmän näkönen. 

Rufus kanto kortensa kekoon omalla tavallaa

Turvallisuuspäällikkö / laadunvalvoja

Vihdoin valmista

Noi asiakastuolit on vielä samanväriset kun tuo entinen pesupaikka ja ne on vielä jossain vaiheessa tarkotus vaihtaa mustiin, kunhan vaan löytyy jotkut kivannäköset ja hyvän hintaset. Ja kun sais ton muun lattian vielä hoidettua, niin paikka alkais näyttää pikkasen paremmalta. Helmikuussa kun alotin, tehtiin pientä remppaa ja minimibudjetilla lähettiin liikkeelle ja pikkuhiljaa entisöidään paikkoja mielen mukaan. Onhan täällä vaikka mitä vielä tehtävää ja laitettavaa, mutta kaikki aikanaan. Kunhan homma pyörii ja pyöriihän se.
Ja se on hyvä niin, tästä on hyvä taas jatkaa!

Odottelua

No huh. Piti oikeen itsekki tarkistaa. Tilasin tosiaan 19. toukokuuta sen Kuntoplus-lehden, jotta saisin sen tilaajalahjan mikä oli tämmönen Speed Sonic juoksukello. (http://hennavademecum.blogspot.fi/2013/05/mainonnan-uhri.html). Se oli tullu eilen liikkeeseen. Eilen. Ollaan kuitenki puolessa välissä syyskuuta! Eli ei siinä menny ko 4 kuukautta. Kiitos tästä. Olisin tehnykki tällä jotain sillon, nyt hieman oman tilani muututtua pikkuhiljaa isommaksi ja toista elämää luovaksi ihmeeksi, on tuo liikunta muuttunu täysin toiseen suuntaa, miltein loppunu, mutta pyrin käymään uimassa edes sillon tällön ettei pääsis repsahtamaan totaalisesti. Syy tähän oikeestaan oon ollu ihanat aamupahoinvoinnit sekä järjetön väsymys mikä on päällänsä ollut sitten monet viikot. Aivan kun jäätävää krapulaa yrittäis parantaa monetta viikkoa putkeen. Jospa se joskus tästä helpottais, olis tarkotus jatkaa liikkumista oman jaksamisen mukaan, myös ehkä taas jumpissa. Harmittaa vaan hirmusesti kun tuo combat pitäis jättää, kun se onki ollu se mukavin homma. Pelkkä spinniggissä ja bodypumpissa käynti ei ihan saa mukaansa temmattua. Kaikki aikanaan kuitenki.

Tästä aiheesta kirjotan kuitenkin lisää toisessa blogissani http://vauvahattara.blogspot.fi/.
Kaikkihan tietysti on mahdollista missä vaiheessa raskautta vaan, mutta sitten mennään sen mukaan mitä elämä tuo. Nyt ollaan siirrytty toiselle kolmannekselle ja olo paljon luottavaisempi. Ei jakseta murehtia huomisesta. Meillä kuitenkin perheet, sukulaiset ja ystävät tietää asiasta, eikä oo tarvinnu niille valehdella taikka piilotella, kun on niin kauan jo tiennyt kuitenkin meidän yrityshankkeesta. Halusin pitää nää asiat kuitenkin erillään, kun kuitenkin paljon ihmisiä ketä ei kiinnosta hittoakaan muiden ihmisten tila. Joten nyt on sitten mahdollisuus olla lukematta noita juttua, eikä tarvitse niitä täältä bloggailla, jos kuitenkin kiinnostaa, niin siellä sitten ei muuta olekkaan kun raskaushömppäjuttuja sitten.  Mutta ei kai tästä sen enempää. Yritän saada taas tän yhden työpäivän pulkkaan ja selvitä tästä kohtuudella. Kiitos ja hei.

Kastrointi

Viime perjantai oli kaikinpuolin jännä päivä, ja sillon käytiin Rufus kastroimassa. Huono mieli oli ihan hirveä kun oli tunne, että mitäs hittoa mä tolle koiralle oon tekemässä, mutta oon kyllä sitä mieltä että se on ollu hyvä juttu. Oltiin molemmat Jannen kanssa vapaalla, kun oli menoa jo aamusta ja päivällä koira vietiin Raision kaupungin eläinlääkäriin, mikä sijaitsee Paikkarissa. Ollaan meinaat koira rokotettu sielä aina ja oltu tosi tyytyväisiä. Ainoa mikä siinä paikassa on, että sieltä on tosi vaikeeta saada ketään kiinni. Sen jälkeen kuitenki kaikki on sujunu aina tosi mutkattomasti. 

Sinne jätettiin poika rauhotuksen jälkeen hyviin hoiviin. Enkä tiedä mikä mua vaivas, mutta muutamat tipat valutin kun ulos sieltä päästiin, vaikka tietää että toinen on vaan rauhotettu ja siks niin rauhallinen ja uninen, mutta joku siinä on. Ehkä se huono omatunto siitä, että toinen ei tiedä mitä on tapahtumassa. Ja tää nyt oli kyllä eka kerta mun herkistelyjen, että sen sanottakoot. En tosiaan ole muutenkaan mikään herkkis, en itke elokuvia katottaessa ainakaan jos joku muu istuu vieressä tai muutenkaan moni ei voi sanoa nähneensä mun itkevän. Enihau, puoltoista tuntia ja poika oli jo reippaana vastassa meitä. Pientä tokkuraisuutta ja ihmettelyä kaulatötsästä, mutta muuten hyvin.

Rufus oli jo illalla hyvässä ja suht reippaassa kunnossa, se tötsä aiheutti vaan päänvaivaa ja marttyyrimäisyyttä. Sielä istuttiin nurkassa eikä voitu liikkua mihinkään. Ei onnistunu kävely, ei juominen, syöminen eikä mikään muukaan.

Ei pysty, ei kykene!

Istuttiin vaa ruokakuppien edessä sen näkösenä et "sä et oo tosissas!". Olin mä. Edellisiltana otettii tötsä pois, kun se oli niin runnottu ettette uskokkaan, puremajälkiä, kolhuja, paikkailuja jesarilla ja uskomaton määrä paskaa ja kuolaa. Oli oikeen ihanaa, kun toinen tulee sillä sänkyyn ja vie ensinäkin kolminkertasen tilan, että melkeen luovuttaa ja ite nukkuu sohvalla.

Miähet <3

Eipä kai tässä ollu muuta ihmeellistä tällä kertaa, ootellaan vaan että tikit sulais ja haava paranis kokonaan, ehkä viikonloppuna päästäis jo vähän johonki koirapuistoonki käymään. 

Ainiin, mun kengät on tullu ja pitäis mennä ne vaan hakemaan, sovittaa sopiviksi ja jäädä odottelemaan kylmempiä kelejä! <3

Liikuntaa ja kenkäangstailua

Kävin viime tiistaina tosiaan uimassa ja ostamassa itelleni bikineitten yläosaa. Change:sta löysin ja ah, enpä osta enää mistään muualta mitään rintavarustukseen liittyvää. Kyllä ne osaa ja kattoo sen oikean koon mikä sulle on hyvä. Mun kuppikoko nousi kolmella siihen mitä oon ite käyttäny vuosia. Huh. Eikä kyllä ihme, että istuu ko nakutettu!

Sain uitua 1250 m ja vesijuostua 250 m. Se vähän jäi puolitiehen kun ne mammat ja papat valtas sen radan, niin päätin suosiolla väistyä. Tänään pitäis serkun kanssa mennä illalla, kun pääsee työstään irtautumaan. Ja se Kaarinan uimahalli oli sitten se uimahalli mihin tuli päädyttyä hinnan ja aukioloaikojen vuoks. Sekin on ihan kiva, että naisten pukuhuoneesta on noin 1,5 m altaaseen, plumps, äkkiä veteen piiloon. Ho-ho.

Sitten meidän teiniangstiuhmaikäseen rakkauteen. Sen vois joku ottaa vaikka viikoks hoitoon, niin sais pienen hermoloman sen touhotuksista. Se on nyt jossain viikossa vetäny mun kolmen parin kengistä toisen parin. Että niin, jos mua näkee eripari kengillä tuolla kaupungilla, niin ei tarvii sitten ihmetellä miks. Ja tänään aamulenkille lähdössä se sitten vielä päätti oksentaa yksille toisille kengille. Voi kiitoksia. Edessä taitaa olla lähtö kenkäostoksille, ja Janne tykkää hyvää. Vaikkakaan se ei oo sanomaan mulle kengistä mitään, kun ite omistaa varmasti enempi kenkiä kun minä yhteensä.

Himoitsen noita yksiä s.Oliverin talvisaappaita. Ne on kyllä Zalandolta eikä tekis mieli sieltä mitään tilata kun voin vaan niin paljon vihata niitä niitten mainoksia, että luoja!  Taidan nyt kuitenki taipua ja tilata nuo..

http://www.zalando.fi/s-oliver-talvisaappaat-harmaa-so211c05w-102.html
Voi ihanat. Tulis se syksy ja talvi jo!

Aamuset ja kuulumisia

Juttua siitä Aurafestin bodypaintingista oli keskiviikon Aamusetissä. Päästiin oikeen nimeineen koreilemaan niiden sivuille. Ihan kiva.

Viikonloppuki oli ihan jees, pe oltiin pikkuveljen armeijaavalaa katsomassa Upinniemessä, kun pojasta tuli matruusi. Kuuma pilvetön päivä näky myös haittaavan alokkaita, kun niitä tipuskeli kesken valan ykstellen pikkuhiljaa pois. Kaipa se asennossa seisominen on siinä kuumudessa ei niin herkkua. Itelle iski siitä silmien siristelystä aivan kamala migreeni. Olin meinaa niinkin fiksu, että jätin aurinkolasit kotiin. Otin lääkkeen ja nukuin jonkun tunnin päivällä. Pääsin kotiin joskus puol seiskan aikaan ja menin samantein nukkumaan kun Janne teki jotain hiton liekkisiipiä, enkä voi sietää sitä hajua varsinkaan semmosessa päänsäryssä, kun muutenki olen nii hajuherkkä. Jane tuli jossain vaiheessa herättelee, että "Henna jos meinaat aamuun asti nukkua, nii tuu nyt ees iltapesulle, kello on puol 11". Nousin tosiaan varmaan puoleks tunniks, otin uuden lääkkeen ja nukuin puol 9 asti aamuun. Olo oli aika perkeleen tokkurainen, mutta päänsärky ainaki oli poissa! Että sekin selätetty, jes.

Lauantai meni äitin luona ollessa, kun oli tehny ruokaa ja leiponu. Sunnuntai meni kun mun serkku tuli käymään, syötiin tortilloja ja katteltiin paskoja ohjelmia. Nyt mennäänki taas maanantaissa ja yritän jaksaa työpäivän loppuun. Illalla pitäis lähteä Rufuksen kanssa treeneihin Raision Haunisten kentälle, kun siellä on Suomen Rottweiler yhdistyksen Turun alaosasto ja ne järjestää siellä aina syksyllä ja keväällä kaikenmaailman koulutuksia. Itse ollaan ihan perus arkitottelevaisuudessa. Ollaan siellä molemmat paikalla, mutta ite oon kentällä ja Jane enemmän hengessä mukana kuuntelemassa oppeja ja poimimassa niksejä.

Huominen on vähän sellanen, että katon nyt loppu päivän pidänkö sen vapaana. Tänään täytty mukavasti tää ja keskiviikko päivät, mutta huominen on pikkusen tyhjä. Ja vähän sitten yritinki pitää sen tyhjänä että tarjoilin keskiviikkoa tiistain sijaan. Mulle kun on pitkään pitkään ollu hinku uimaan ja ottaa se viikottaiseksi tavaksi, niin meinasin, että jäis noi saleilut ja jumppailut ja ostaisin kymppikertakortin uimahalliin, kun sielläkin on niitä vesijumppia mitä haluaisin kokeilla. Jos huominen pysyis vapaana, niin mun päivän plääni taitaa olla uikkareiden osto ja uimaan lähtö. Punnitsin eri Turun seudun uimahalleja aukioloaikojen ja hintojen mukaan, niin tulin siihen tulokseen, että Kaarinan uimahalli ehkä olis se parhain ratkaisu, varsinki kun puhuin ideasta serkulle, niin innostu kovin mukaan tulemisesta, mutta mun pitäis aina hänet sit hakea, niin joku Raision Ulpukkakin on sitten aivan väärässä suunnassa jo. Impivaarakin olis ihan toimiva sijainnin suhteen. No katsoo nyt mihin loppujen lopuks päädyn. Ja huominen riippuu siitäkin onko mulla auto vai onko se Janella töissä, vaikka kyllä bussilla pääsee joo, mutta oon jotenki kovin huono niitä käyttämään vaikka käytänki. En mielelläni lähde niitten kanssa eri puolille kaupunkia monen bussin kanssa, ko tuntuu nii hiton aikaavievältä. Ja kun en oikeen tiedä mistä uikkareita itelleni meinasin, pitää kuitenki johonki kunnon liikkeeseen mennä missä saan palvelua, kun tää mun rintavarustus nyt on aina ollut tämmönen hiton ongelma! Ei tule kuuloonkaan mitkään H&M:n, Stadiumin tai muiden vastaavien bikinit. Alaosat on jees, mutta ei mee yhdetkään yläosat ja jos menee, niin tukea ei löydy yhtään. Todella ihanaa. Oikeen probleemos. Toivottavasti huomenna olis tää yks huoli vähemmän.

Dbtl ja Jean S.

Piti tuossa pari viikkoa sitten jo postata tosta dbtl:n keikasta kun oltiin ässilöitä vilkuilemassa.

Noissa miehissä vaan on sitä jotain mikä muhun kolahtaa. Jannelta ei kannata kysyä, se voi olla jotenki eri mieltä. Joutunu vaa hilluu mun mukana miesten keikoilla! Jesh.

Ja mun onni et oltii niin ajoissa paikalla että päästiin eturiviin, neljäkymmentä minuuttia meni odotteluun, mutta tuo haitannu kun tiesi mitä on tulossa!

Voooi pojat. <3

Aurafest

Mulla ois taas ehkä miljoona juttua mistä kirjottaa kun olen ollut taas laiskana tän asian kanssa. Mutten nyt kaikkea änge tähän yhteen postaukseen, vaan kertoilen vaikka myöhemmin enemmän, vaikka ne onki sitte jo vähä vanhoja juttuja. Ei se mitään.

Olin lauantaina assaroimassa Heli Tikkasta AuraFest-bodypaintingeja varten. Toisen assarin kanssa tehtiin oma tyttö ja Heli teki omansa. Lisäks hänen poikansa sai tukkaansa pientä tekstiä ja kasvoihin kuviointia.

Kuvat ei ehkä ole niitä parhaimpia kuvaustaitojen, valon ja taustan takia.

Meijän tytön selkä

Vasemmalla meidän tekele ja oikealla Helin

Kävi tosi ikävästi, kun Helin malli ei kehdannutkaa lähteä ihmisten ilmoille. Oli tosi harmi Helin takia, monen tunnin työ loppujen lopuks ihan hukkaan. Joten vasemmanpuoleiset meni yhdessä pitkin aurajokea ja festarialuetta. Katseita saatiin ja kaikenlaista palautetta. Oma mielipiteeni on, että huonot palautteet tulee mustasukkaisilta naisilta. Itte en nää bodypaintingissä mitään seksuaalista, mutta mutta.. Ei se mitään, you go girl! Rohkee mimmi!

Oli niin kiva päästä taas toteuttamaan ja tekemään. Viimeks assaroin Heliä alkukeväästä FS Filmin Salainen valtakunta -animaatiossa, jossa tehtiin niitä elokuvan hahmoja tällaseen yhteistyökumppani-iltaan. Sitä ennen oltiin Helin kanssa tämmösen pienelokuvan kuvauksissa tekemässä tsombeja. Oon kyllä tosi onnellinen, että oon saanu olla mukana erilaisissa asioissa ja saanu niiden kautta kokemusta! Tänään Heli ilmotti, että pitäis tulla tytöistä jonkinlaista juttua AamuSettiin, jee! Katotaan tuleeko ja millasta tulee.

Itse Aurafest meni tosi hyvin  molempina päivinä. Pe sato enempi ja vähä vähempi, mutta lauantaina oli tosi kiva ilma. Mä vaan ehkä sain traumoja sekä jonkun kuulovian Elastisen keikalta sieltä kolmetoista vuotiaiden keskeltä, varsinki sillon kun se hullu päätti ottaa paidan pois. Oi juma. Cheekin keikalla mä hannasin ja lähin menee, kun ahdisti se ihmisten töniminen, kirkuminen ja tallominen, kun tosiaan itseäni ei niin hirveesti napannu koko keikka. Ja tosiaan tämmösenä 160 senttisenä hukkapalana ei noi keikat oikeen innosta, kun näkee vaan ihmisten olkapäitä ja niitten hiton pitkät liehuhiukset osuu koko ajan silmiin. Goddamit. Juu, eli feidasin Iran sinne ihmismassaan ja lähin ite tuulettumaan vähä sivummalle. Hyi mua.

Kuvat on taas kerran hyvin laadukkaita kännykkäkuvia, anteeks siitä. Nyt Sofia hurauttaa hakemaan mua ja me lähdetään yllätysyllätys, mihinkäs muuallekkaan kuin syömään! Sofia haluu tyypata Morrison'sin, joten matkamme jatkuu sinne.

Rufus Maxim 1 vuotta!!

Rufus täytti edellis sunnuntaina 4. päivä 1 vuotta!! <3 Mun pikku poika. Rakas. Vietettiin se päivä mökillä, vaikka oliki vähä harmaampi päivä nii se ei menoa haitannu.

Jee, isi heitteli palloa katolle

Maksalaatikko-HKBlöö-kakku. Omnom <3

Ollaan tässä enempi ja vähempi mietitty pojan kastroimista, kun ei näyttelyt kiinnosta eikä ole kuitenkaan aikomus pentuja teettää, niin että josko sitten helpotettais koiran kun meijänkin elämää. Tänään sitten sain kiinni meijän käyttämästä eläinlääkäristä tädin ja hänki oli sitä mieltä, että se kannattaa tehdä nyt ennen kun on tullu mitään pahoja toisille uroksille rähinöintejä yms tapoja. Joten se on nyt sitten 30.8. ja valitsin varta vasten perjantai päivän, että saadaan olla pojan kanssa sitte koko viikonlopun, ettei tartte heti yksin jättää. Huui, katotaa miten menee ja mitäs se siitä sitte tuumaa. Kuha ei oo vihanen mulle.

Voi tauko

Huh, tuppas tulla jo noottia kun en oo kirjotellu. Tai oikeestaan mua uhkailtiin lukulakolla ja mullittelulla! <3

Asiaa paranee nyt. Ehkä suurin osa miks on en oo saanu aikaseks kirjottaa on se, että oon ollu tosi laiska ottamaan mitään kuvia ja pelkkää tekstiä on tylsä kirjottaa. No mutta, nyt ei voi mitään.

Ihana mies mulla, kun yllätti aamuksi nannalla. <3

Jane meinaan eilen oli käymässä DBTL:ssä kattomassa jotain ihme bändiä, mikä soitti Donnassa. Tarkotus oli, et oltais menty yhdessä ja olisin menny autolla ni ois menny näppärästi. Se kuitenki alotti yhdeksän aikaa ja mulle iski väsy, joten sänky vei voiton. Nukuin ite niin sikeesti etten oo huomannu sen kotiin tuloa, se kyllä aina tuleeki niin hiljaa ja kulkee jonkun kännykän valon kanssa pitkin kämppää. Hassu.

Tänään pitäis tää työpäivä saada pulkkaan, niin alkais viikonloppu! Oon kyllä kuitenki sunnuntai aamulla tulossa tekemään yhden kampauksen ja meikin rippijuhliin, siinä kuitenkaa ei mee kovin kauaa ja hilpasen siitä kotiin sen jälkeen. Tarkottaa vaan, ettei mitään kummallisuuksia voi keksiä lauantai illallle. Eipä meillä silloseks mitään pitäis ollakkaan, mutta tänään pitäis mennä kattomaan DBTL:ään Jean S:ää! Jee! 

Linkki: UIT 2010: SANO ÄS (VOGUE)

Kuva: www.musiikkiviikot.fi

Noi äijät,.. <3 varsinki Antti. Läähpuuh.

On vaan yks mutta. Se mutta on se, että se alottaa 00:10 soittamaan. Ja tarkotus olis ihan vaan mennä kattomaan tätä bändiä, joten jos pysyn vaan hereillä sinne asti niin varmasti mennään rokkailemaan! Jane kuitenki kaupungilta soitti, että jos ostais ne sitten valmiiks niin tulis sitten ainaki mentyä. Mut 37e tän päivän lippu, HUH! Aikamoiset hinnat on tuollakin jo, eikä siinä, kyllä mä sen bändin näkemisestä maksan ton summan mielelläni, mutta Jannella siel ei oo mitään ja tulee ihan mun mieliks ja seuraks kattomaan sitä. Sellasesta aika kiva hinta vaan.

Viikonloppuna sain jopa aikaseks käydä ostamassa mansikoita pakkaseen. Käytiin Aurassa jossain tilalla (?), 5 kiloa lähti mukaan ja muussattuna pakkaseen. En oikeestaan käytä mansikoita vuodessa muuhun, kun hillona jos tulee tehtyä lättyjä ja mähän heti sitten teinki niitä pitkästä aikaa. Omnommm.

Mun hienot kuvat taas, kun en jaksanu panostaa enkä voinu odottaa lättyjen syömistä ennen kuvan ottamista, joten ekaks syötiin ja sit napsittiin kuvia. Ahmatti mikä ahmatti. Janne ei muutenkaa voi käsittää sitä, että jos ollaan vaikka kaupassa ja ostan jonkun patukan, etten odota kotiin pääsyä, vaan mun on pakko saada se heti kaupasta poistuttaessa. Nyt se on jo oppinu sen ettei se heitä niitä mihinkään kauppakassin pohjalle, vaan ottaa ne taskuunsa ettei tartte koko kassia purkaa vaan löytääksen sen hiton patukan. Pohjalta. Raukka parka. 

Nyt jatkuu operaatio töiden teko, joten yritän olla ahkerampi kuvien suhteen ja ehkä vähän parantaa niiden laatua, ettei tulis vaan kännykällä napattuja tummia, tärähtäneitä kuvia. Laiska mikä laiska myöskin.