Juhannusta odotellessa

Nyt on tosiaan semmonen hetki, että Jannella on loma ja mä päätin olla niinkin itsekäs, kun pitää pe ja ma liikkeen kiinni. LOMA! 4 päivää lomaa. Autuutta! Mä niin vaan oon, enkä edes mieti mitään työjuttuja tai syömisiä tai muutakaan mieltä askarruttavaa. 

Taidetaan mennä itse juhannusta juhlimaan Jannen porukoille, kun sinne on koko sisarusparvi kumppaneineen tulossa. Siinä meitä sitten on jo heti kymmenen ihmistä, saatika jos mukaan saapuu vielä jotain kavereita. Pääsee saunaan ja uimaan, pelailemaan, grillaamaan ja ehkä kauhukseni laulamaan karaookkea. Jannen isä kun aina vaatii laulamaan sen kanssa, eikä siinä muuten mitään, mutta en nyt ihan mielelläni kaikkien ihmisten edessä viittii laulaa lurautella. Vaikka on se ennenki nähty että alkuillasta ei viittitä mikkiin vikistä, mutta muutaman iloliemen ja yön pikkutuntien aikaan se mikki jotenkin huomaamattomasti liimautuu niihin pikku kätösiin. Että voi sitä morkkiksen määrää aina seuraavana päivänä. Veikkaanpa hyvinkin, että on tulossa huikee juhannus.

Aluks tarkotus oli mennä ihan vaan meijän mökille viettämään rauhallinen viikonloppu, mutta sinne mennään varmaan sitten lauantaina tai sunnuntaina, kattoo nyt. En jaksa alkaa tapani mukaan aikatauluttaa mun pikku lomaani, vaan katotaan mitä tapahtuu ja sen mukaan mennään. "Go with the flow", niinko Jane mulle aina paasaa. Joojoo, goddammit.

Tässä nyt on kuitenkin vielä muutama työpäivä hoidettava alta, mieli vaan kovasti hinkuis aamunukkumisia ja rauhottumista. Kohta, kohta pian.

Muistutuksena, että ÄLKÄÄKÖ JÄTTÄKÖ NIITÄ AIVOJA NARIKKAAN! Ei oo kiva lukea kuolemantapauksia juhannuksen jälkeen. Aina. Joka vuosi.

Ihanuusviikonloppu

Oli ihana viikonloppu. Perjantaina Tia saapus meille vihdoin ja viimein pitkän odotuksen jälkeen. Ensmäinen ilta meni ihan vaan jutellessa ja ruokaa tehdessä. Kyllä sitä kun noin puolen vuoden välein näkee, on niin paljon juteltavaa, että se aika menee vauhdilla jo niin.

La päivästä lähdettiin kiertelemään muutamia kirppareita, kun sielä päin ei vissiin oikeen ole mitään hyviä, ainakaan samantapasia kun täällä. Mä taas haalisin itelleni kaikkea ehkä vähän liikaa. 

Olkalaukku Promod, 10e

En tiedä kenen laukku, Inditex lukee sisällä lapussa, 5e

Janina f, 1,75e

Vilan paita, 3e

Reflex, 2,50e. Tästä tulee mieleen joku pikku tyttö, menee leggareitten kanssa ja Tian mielestä näytin ihan parturikampaajalta tää päällä, kun niillä kuulemma on tommosia vaatteita, hoho

Rut m.fl. (?), 4e

H&M, 3e

Näiden ostoksien jälkeen suunnattiin Morrison'siin syömään ihanat isot hampurilaiset. Kannattaa käydä tyyppaamassa, jos havittelee hyvää rasvasta epäterveellistä mutta ihanaa ruokaa!

Saippuakuplataiteilijat kävelykadulla

Käytiin myös uudessa Hansan H&M:ssä, jota on tosiaan laajennettu. Sieltä tuppas yhtäkkiä mukaan pari lumppua myös.

H&M, 19,90e

H&M, 4,95e

Nyt on tosiaan taas hamstrattu sen verta vaatteita, että vois jopa luopua joistain vanhoista ehkä hieman isoiks jääneistä. Pahoittelen, että olin niin laiska, etten jaksanu alkaa rajaa kaikkia kuvia, hyi mua. Ja pakko sanoa, että noi vaatteet näyttää paljon kivemmilta päällä kun henkarissa, mutta se että laittaisin kaikki vaatteet erikseen päälleni ja kuvaisin on semmonen homma että ei kiitos.

Seuraavaks kutsus Kauhea kankkunen 3. Ajateltiin kyllä, että onkohan mahtanu saada aikaan yhtä hyvää jälkeä kun kaks ensimmäistä, mutta mä sanon melkeen varmasti, että nauroin enempi kun kahdessa ensimmäisessä!

Ja toi noista vasein Bradley Cooper on niin kuuma. En tiedä miks, se vaan on !

Näistä pääosin koostu meijän viikonloppu. Tia lähti aamupäivästä näkemään muutaman muunkin kaverin täällä kun on ja sitten vielä pitkä ajomatka kotio päin. Ikävähän tässä tulee heti jo sitä naista. Ihanaa että sain viettää sun kanssa tän viikonlopun! Olet niin rakas.

Mun tyttö

Tänään vihdoin! Tia ajelee par'aikaa Turkkusse. Eli tää viikonloppu on rakkautta täynnä, ihanaa. Toivottavasti on teilläkin! Peace.

2012

2011

Boo hoo hoo

Nööy. Nyt on kyllä monena päivänä tullu syötyä erittäinkin epäterveellisesti! Oltiin torstaina Janen kanssa Morrison's-ravintolassa syömässä. Oinomnom, oli niin hyvää. Ja olinki tosi yllättyny, kun olin jotenki saanu kuvan jostain kovin fiinistä paikasta, mutta se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin fiini. Tosi rento ja kodikas paikka, ruoka-annokset jumalattoman suuria ja palveluunki olin tyytyväinen, se ei meinaa nykyää ole mikään itsestäänselvyys!

Perjantaina näin vanhoja ystäviä Jyriä, Susannaa ja Nelliä. Jyrin ja Sussun kanssa on tarhasta asti kuljettu yhdessä ja Nellin kanssa ala-asteen kolmannelta asti. Tulee muuten niitten kanssa erittäin vähän nähtyä, mutta ollaan nyt tehty tämmönen traditio, että käydään syömässä muutamien kuukausien välein millon missäkin ja mahdollisesti siitä sitten matka jatkuu hieman yöllisemmäks myös. Viimeks kyllä syömäiltiin Jyrin luona Helsingissä alkuvuodesta, kun käytiin katsastamassa millasessa poikamiespoksissa mies asustelee. 
Nyt kuitenkin käytiin uudelleen tyyppaamassa Siipiravintola ja ainahan yhtä hyvää se on. Tietty kun kaikki on käynyt rasvakeittimen kautta. Ja tällä kertaa me saatiin istua sielä loppuun asti, viimeks meijät häädettiin sieltä pois, kun me vietiin yks syömäpaikka, kun muutkin haluais päästä syömään. Voin vaan kuvitella, että meijän ilmeet oli vähän priceless, eipä oo noin ennen käyny. Ehkä ihan ymmärrettävää, muttei asiakkaan kannalta kovin mukavaa. 

Lauantai päivällä lähettii Jannen kanssa jokilaivoille ennen iltasta keikkaa. Oli nii ihana ilma ja sen huomas siitä ihmismassasta, joka oli tullu nauttii auringosta. Illemmalla sitte suunnattii kattelemaan Sami Hedgergiä Caribialle Sofian ja Rauskin kanssa. En oo ennen päässy miestä katsomaan, mutta nyt olin hyvissä ajoin liikkeellä ja ostin meille liput jo joskus helmimaaliskuussa. Kyllä oli posket ja vatsalihakset hellinä nauramisesta, on se vaan hulvaton. Itellä oli vaan pieni pelko jos joudutaan eturiviin, niin en tosiaan halua joutua mukaan ohjelmaan. Se ois mun kauhu. Pitäis huudellaa vastauksia ja meistä heitettäis vitsiä. Ehkä en sit vaan osaa nauraa itelleni julkisesti tarpeeks, kun tuntuis tosi ahdistavalta tilanteelta. Oltiin kuitenki 9 rivillä, niin ei ollu pelkoa tollasesta. Enkä mä oikeestaan tiedä oisko se siitä vitsin heitosta, muutenkin kaikki tommoset ison massan edessä oleminen ja julkisuus olis kamalaa.

Kuva: carabiaravintolat.fi

Ja yllätysyllätys oli nälkä, kun show loppus. No  hesen kautta jatkettiin Edisoniin. Tais töllöstä tulla jonkun sortin jalkapalloa, kun oli niin jumalattomasti ihmisiä, ettei sinne voinu kuvitellakkaan jääväs. Napattiin sieltä kuitenki Jyri ja Nelli mukaan ja jatkettiin Lehmään.  Muutama muukin kaveri tuli illan aikana mukaan meininkeihin. Paikka oli mukavan tyhjä, vaikka sielä olikin ihmisiä. Kaikki mahtus istumaan ja pääs vessaan ja tiskille ilman jonoja. Ilta meniki mukavasti valomerkkiin asti, vaikkei se aluks ollukkaan mikään tarkotus. Mut mikäs siinä ko mukavat ihmiset, hyvää juomaa ja parhaat jutut.

Onneks ei enää tullu baarin jälkeen käytyy snägärillä, vaikka vähä nälkä oliki. Eikä myöskään onneks sunnuntaina, kun syötiin Raisiossa äitin pöperöitä. Mut muita herkkuja tuli kyllä syötyä sitte illalla, ko Jane alko vinkumaan jotain hyvyyksiä. Y-hyy. Ei kyllä taida vatta ja reidet kiittää yhtään.. Onneks vaaka ei kuitenkaan ollu mua vastaan kaikkien syömisien jälkeen, aina vaan tuntuu, että kiloja tulee pelkästään kun näkeekin ranskalaisen.

Mulla menee tänään salikorttikin vanhaks, enkä tosiaan tänään pääse sinne ollenkaan, kun tulee vielä seitsemän aikaa asiakas. Ihania nää 11h työpäivät. Ja täytyy kattoa koska mä ehdin sinne mennä, että koska mun on järkevä sitä ladata uudelleen. Täytys vaan nyt sitte liikkua muulla tavoin, onneks on kahvakuula ja juoksukengät. Tänään kyl vaan on ollu semmonen löysäpäivä, että oksat pois. Tuntuu etten selviä tonne iltaan asti, kun taju meinaa lähteä pelkästä väsymyksestä. Janne toi mulle onneks ruokaa, kun tuli töistä kotiin vähän aiemmin, kun on ollu kauheessa flunssassa ja lämmössä pari päivää. Kurkunpääntulehduksesta se kanssa puhus, ko tuli lääkäristä. Toivottavasti ei oo tulossa se tauti tähän osotteeseen, nyt ei ois meinaa yhtään varaa sairastella tän tekemismäärän keskellä! Kiitos!

Voi kipeys

Aamulla ajattelin pyhittäväni tän päivän lämpimille juomille, sohvalle, peitolle ja muumeille. Toisin kuitenki kävi. Yhtään lämmintä juomaa ennoo juonu, itseasiassa mitään ollenkaan, sohvalla oon käyny, peittoon en ole koskenukkaa, enkä tosiaan muumeja päälle oo saanu. Tosin sitten taas mä olen pessy kaks koneellista pyykkiä, tiskannu kasan tiskejä ja viikannu vuoren vaatteita. Myönnän meinaan, että mulla on tapana jättää vaatteita vähän sinne sun tänne, mutta varsinki makkarin tuolin päälle kasaantuu aimo kasa lumppuja ain välillä. Ja Jannea ärsyttää, kun otan kuulemma aina uuden mukin, vaikka edellinen olis siinä hollilla. Minkäs mä itelleni mitään voin. Nyt mä kuitenki tiskasin, koska ei ollu enää mistä ottaa uusia puhtaita astioita. Nih. 

Eilen sit varmuudeks perusin asiakkaat tältä ja huomiselta päivältä, ihan vaan että sais ittes takas kondikseen. Täks päiväks mulle jäi yks asiakas, jonka käyn leikkaamassa, mutta sen jälkeen hilpasen takas kotio. Onneks on liike tuossa viereisessä talossa, niin ei matka oo kovin paha.

Ajattelin tänään, että olo on jo ihan siedettävä ja hyvä. Rufuksen kanssa lenkillä ollessa mulle selkis etten ookkaan ihan kunnossa vielä. Lenkki ja kipeys ei ole hyvä yhdistelmä, heikko olo ja pyörrytys ei oo kivaa. Sittoi pölöpää lähti taas linnun perään ja tuntu ettei kaukana ollu, että olisin ollu yhtä raajaa pienempi ihminen. Mukava pikku rykäsy sai vaa vähä heräämää. Sille pitäis ostaa kaulapanta, kun meillä on sille tällä hetkellä valjaat, mistä se saa lisävoimaa vetämiseen, eikä tunnu ees pahalta, kun on pehmeet valjaat millä pistää vetelemään. Tosin toi sikaniska ei varmaa kyllä tuntis tossa kaulallakaan yhtään kipua vetämisestä. Täytyy käydä kyselemässä osaavilta ihmisiltä apua minkälaisen pannan sitä pitäis ostaa. Haluaisin lisäks myös Rufukselle juoksuhihnan, se joustaa sillä tavalla ettei tuu töksäyhdyksiä. Fleksi olis kans unelma, muttei ne kestä tota körilästä. 

Olis kova hinku päästä salille. Kaupassa, verotoimistossa, pankissa ja hiustukussakin pitäis käydä. Tuntuu ettei ois aikaa vaan maata kotona, kun olis nii paljo kaikkee muutaki mitä pitäis saada tehtyä. Se pistää turhauttamaan. Tunnun muutenki olevan pikkasen adhd välillä. Tiedä edes kuinka monta kertaa esimerkiks leffan aikana olen lähteny just tiskaamaan tai tekemään kaikkea muuta, kun en jaksa istua paikallani ja tuntuu, että tuhlaan aikaa, kun voin tehdä jotain järkevääki. Mietin vaan aina, että kauankohan tää kestää? "Puol tuntia vielä, aa aaw!". Kyllä sitä pitäis osata pistää vapaalle ja rentoutua, mutta ko elämä on semmosta, että menee kun päätön kana eestaas, niin siihen on nii tottunu ettei vaan enää osaa relata. Kaipa jos sitä vaan olis, niin laiskistuis varmaankin, mutta emmä kyllä semmosekskaan haluis. Mielummin sitte meen suuna päänä tuolla.

Mutta! Mun mieltä lohduttaa se, että kesäkuun puolessa välissä nään kauan kaipaamaani rakasta naistani Tiaa, kun tulee meille viikonlopuks. Tia oli meillä viimeks viime syksynä ja mä Jyväskylässä viime toukokuussa, ni on nyt jo aikakin nähdä! Mein piti neljästään lähteä Tukholmaan kesäkuussa, mutta ko mun ainoa sopiva vkl oli niille huono, niin jääkin reissu mein osin tekemättä. Nyt kuitenki ko nään Tian, nii unohtuu kaikki tommoset matkat ja muut elämän murheet. Sua täällä kaipaillen, sairastellen ja odottellen. <3