Nyt enää sohvakuumeilupotilas

Nonni, nyt se sohvakuume valtas mut taas. Ja tällä kertaa sen verta pahoin, että huomenna mennään kattomaan sellasta. Ihastuin Maskun kalustetalosta löytämääni Milan U-sohvaan. Mietin kyllä, että oisko 2+3 sohvat paremmat, mutta ehkä tommonen yhtenäinen on kuitenki parempi vaihtoehto.

En kylläkään ton väristä sohvaa haluais, vaan joko ihan tumman harmaan taikka mustan. Ihan vaan Rufuksen vuoks. Tai no siis muutenki. Mutta käytännöllisyyden vuoks tumma sohva on tätä nykystä valkosta sohvaa parempi. Nahkasohvaa ei oikeen voi harkita, koska R saa tulla sohvalle ja se voi hetken päästä näyttää aika rajulta kynnen reikineen ja kulumineen.

Meijän nykynen sohva.. hhuoh, se on kokenu aika kamalia tässä 9 kuukauden aikana. Raukka parka.

Oon myöski kyllästyny noihin hiton rumiin kulahtaneisiin viltteihin, ettei farkuista jäis kauheita väritahroja kankaaseen, vaikka paskan väliä sillä on, kun toi sohva ei oo enää valkosta nähnykkään. Niinkun keskimmäisestä kuvasta näkyy, se on täynnä kuolaa, likaa, mutaa, multaa, hiekkaa ja aika hitosti lisää kuolaa! Käsinojien reunat, niinkun näkyy, Rufus on pistelly osiks poskiinsa. Sohvien reunassa on R:n kusta, paskaa ja käsinojan päälle se onnistus kipeyspäissään oksentamaan, mikä tietty valus reunaa pitkin lattialle. Juu, omapahan oli valintani haluta valkonen kangas-sohva tossa muutama vuos sitten. Tyhmästä päästä kärsii tässä tapauksessa sohva ja mieli. Voitte myöskin kuvitella sellasen mustan karvakerroksen ton valkosuuden ylle. A aa, ei kivan näköstä. 

Voisin jatkaa listaa vähän pidemmäksi siitä, mitä kaikkea Herra R on laittanu uusiks. Esimerkiks meijän rottinkiarkulla alkaa olla kaljumpi tuo etuosa muutamia säikeitä repsottelee sielä täällä, täytynee vaihtaa arkun puolta, jotta sais koira lisää hommia. Olkkarin matto _oli_ pituudeltaan 200cm, nykyään se on semmonen abouttiarallaa 185 cm. Sama homma tapahtui yllätys kyllä myös makkarissa olevalle nukkamatolle. Sohvatyynyjä on kummallisesti vaihtunu Rufuksen omiksi petityynyiksi, sekä nykyset tyynyt kantaa mukanaan muutamaa kivaa pikkureikää sekä taas hitosti kuolaa. Muutamat kengät on lähteny vaihtoon Rufuksen oman tuunailun vuoks, meinannu varmaan, että kyllä nyt on jo aika vaihtaa uudet kengät. 
En kyllä nyt tiedä miten tää juttu luisu tähän, vaikka mun piti vaan haaveilla uudesta sohvasta.

Mä jotenki luotan ja toivon hartaasti, että noi Rufuksen syömäongelmat ois jo menneen talven lumia. Ei se oo kyllä tota sohvaakaan syöny moneen kuukauteen, että tää uus jopa ehkä sais olla rauhassa. Ongelma kuitenki on se, että toi haaveilun kohde on semmoset 75cm pidempi pituus suunnassa, enkä tiedä miten päin sen mahduttaisin tänne. Se ei oikee ruukaa mahtuu tähän nykysen paikalle, kun vasemmalla on parvekkeen ovi, eikä se nyt oo kyllä tarkotus tukkia ovensuita. Täytynee miettiä sisustusta uusiks kokonaan, mutta jospa nyt ensin päästäis sinne kauppaan asti, josko sieltä löytyis joku sopivanlainen tänne meijän karvanpeittämään kaksioon.

Viime päiviä

Niin paljon sanottavaa, mutta sanat ei riitä kertomaan kaikkea.

Valehtelin mukavasti torstaista, enhän mä mihinkään salille asti sitten päässytkään, kun Janne ilmoitti, et hänellä on töitte jälkee katsastus ja hammaslääkäri, joten kaikki kusi sitte siihe. Kyllä toi koira on muuttanu elämää sen verran, ettei sitä vaa extempore lähdetäkkään kaikkialle. Joko ei lähdetä ollenkaan, tai sitten se tulee mukaan. Rufus kyllä kulkee meijän mukana aina kaikkialle. Paitsi tietenkään jos sen pitäis autossa hirveesti ootella, niin sitten ei. Se on jonkun verran aina mein äitillä (mamilla ja papilla) hoidossa, taikka sitten Jannen porukoilla. Se on vaan helpompi, ko oma äiti asuu paljon lähempänä meitä ja meillä on aina ollu koiria, kun taas Jannen porukat asuu paljon paljon kauempana, eikä niillä oo koirista kokemusta, kun Rufuksesta. Eikä sillä, kaikki on aina menny todella hyvin ja luotan täysin siihen, että ne pärjää Rufuksen kanssa. Onse tietenki varmaan iso harppaus, kun yhtään kokemusta ja sitten eteen tuodaan Rottweiler, mikä ei ole sieltä helpoimmasta päästä oleva koira. Mutta he osaa kyllä homman. Ja on ne muutamien vuosien ajan puhunu koiran ottamisesta, kun haluaisivat. Sais Rufus kaverin.

Perjantai mulla alko mukavasti rumaläskityhmä-päivällä, tiiätte varmaan. Ois siinä sitten pitäny jo aamusta valitan iltavaatteet mukaan, kunnen meinannu tulla käymään kotona. Eipä siitä mitään tullu, kun kaikki näytti paskalta, eikä mikään sopinu ylle, tukka oli päin persettä ja naamaki näytti iha haaskalta! Kuitenki mieli parani ihanien ihmisten kanssa. 

Piristyshali

Finaalipäivä meni mahtavasti ja tietenkin oikea ihminen voitti! Mahtavuutta. Liveäkin jäätiin kattomaan, esiintymiset oli hyviä ja kyllä täyden salin fiilis oli loistava!

Liven jälkeen mentiin kahden muun assarin kanssa meille ja kyllä se fiilis sitten nousi ja sain kun sainki valittua itelleni mukavat vaatteet. Siinä otettii muutamat lasilliset ja suunnattii nokkamme kohti Apolloa. Se vippipuoli on musta aina ollu jotenki kauheen tyhjä, ja sen ulkopuolella parempi meininki, mut nyt se oli niin täynnä ettei kävellä meinannu mahtua ja se meininki oli tosi hyvä. Mutta tietty, kun siellä oli nyt sitten kaikki. Ja paljon enemmän. Eilen esiintyjät lähti Gracellä TVOFin risteilylle. Uskon, että on ollu hauska matka.

Ite otin suht rauhallisesti, kun meillä oli ja on tekemistä viikonlopulle. Eilen oltiin Raisiossa mutsin luona, kun ne oli tullu sieltä Irlannista. Kuvia katteltiin, niin on se kyllä hieno paikka. Ilma oli ollu suht samanlaista kun täälläkin, paitsi se tuuli oli jotain semmosta, mitä täällä suomessa ei kuulemma ymmärräkkään. Mutsilla oli kuva joistain muutamasta miehestä, kun ne nojaa tuuleen ja ne on melkeen ihan vaakatasossa ne miehet. Siistiä. Vaikken mä sellasta tänne haluiskaan.

Avattiin eilen grillikausi kahteen otteeseen, ensin Raisiossa ja sen jälkeen Jannen porukoilla Aurassa. Eipä tarvinnu nälkää nähdä, ja tuntuu, kun olis monta kiloa tullu viikonlopun aikana, mutta puntari oli aamulla toista mieltä. Ihan hyvä vaan. Tänään sitten olis vuorossa meijän isä, jonne pitäis seuraavaks lähteä. Meillä on tämmönen vanhempiviikonloppu ollu. Sitten mä olen menossa pumppiin kuudelta, ja ihan oikeasti menenki tällä kertaa. Sitten pistänki varaukseen seuraavien viikkojen jumpat, nii tulee sitten mentyä. Pitäis vaan alkaa salillakin käymään useemmin, mutta kun se ei oikeen ole mun mieleen. Tietty jos joku tulis opastamaan mulle kaikki laitteet ja laatis sopivan ohjelman, niin ehkä sitten. Yksin menen vaan niihin tuttuihin laitteisiin, enkä viitsi täydessä salissa mennä kokeilemaan jotain uuttaa ja näyttää idiootilta.

Mä voisin yrittää kirjottaessa pitää aina jonkun tietyn linjan yhdessä kirjotuksessa, kun nää pomppii aiheesta aiheeseen, kun yritän sitten kaiken selittää. Ja silti tuntuu, etten oo kirjottanu kaikkea mitä piti. Ne tulee vaan mieleen myöhemmin. 

Ainiin. Tänään turkkaria lukiessa tuli mun unelmien talo eteen. En vaan yksinkertasesti kestä. Mulla on semmoset kriteerit, että oksat pois, ja kuinka sitte sattuski, että siinä se oli, kaikessa komeudessaan. Ehkä paikka ei ollu se kaikista toivotuin, mutta hyvinki mahdollinen. Se talo oli maskussa, 1925 vuonna rakennettu (ah!), vaaleenpunanen (oon vuosia kuolannu kaivokadulla sitä vaaleenpunasta kerrostaloa), ja osittain ruutuikkunat, valkoset lautalattiat, jossa leveet jalkalistat ja lisäks kattolistat, valkonen kamina, ja sisäänkäynnin edessä sellanen kuisti. Jos mulla olis rahaa, niin se olis siinä. Mä tiedän, että kun talon aika on ja laina myönnetty, ei eteen tuu toista samanlaista. Mä haluan vanhan puutalon, enkä puhu mistään 50-luvun taloista. Raisiossa ja Aurassa on just sellaset, eikä ne ole mun mieleen, pitää olla vanhempi. Paljon vanhempi. Juu ja lämmityskustannuksetki on sitte suuremmat ja etc etc.. Kaikenlaista. 

Mä jään tänne kuitenki nyt surkuttelemaan ja haaveilemaan jostain sellasesta mitä mulla ei ole. ..ehkä jotain päivänä.. jonain päivänä.