Odottelua

No huh. Piti oikeen itsekki tarkistaa. Tilasin tosiaan 19. toukokuuta sen Kuntoplus-lehden, jotta saisin sen tilaajalahjan mikä oli tämmönen Speed Sonic juoksukello. (http://hennavademecum.blogspot.fi/2013/05/mainonnan-uhri.html). Se oli tullu eilen liikkeeseen. Eilen. Ollaan kuitenki puolessa välissä syyskuuta! Eli ei siinä menny ko 4 kuukautta. Kiitos tästä. Olisin tehnykki tällä jotain sillon, nyt hieman oman tilani muututtua pikkuhiljaa isommaksi ja toista elämää luovaksi ihmeeksi, on tuo liikunta muuttunu täysin toiseen suuntaa, miltein loppunu, mutta pyrin käymään uimassa edes sillon tällön ettei pääsis repsahtamaan totaalisesti. Syy tähän oikeestaan oon ollu ihanat aamupahoinvoinnit sekä järjetön väsymys mikä on päällänsä ollut sitten monet viikot. Aivan kun jäätävää krapulaa yrittäis parantaa monetta viikkoa putkeen. Jospa se joskus tästä helpottais, olis tarkotus jatkaa liikkumista oman jaksamisen mukaan, myös ehkä taas jumpissa. Harmittaa vaan hirmusesti kun tuo combat pitäis jättää, kun se onki ollu se mukavin homma. Pelkkä spinniggissä ja bodypumpissa käynti ei ihan saa mukaansa temmattua. Kaikki aikanaan kuitenki.

Tästä aiheesta kirjotan kuitenkin lisää toisessa blogissani http://vauvahattara.blogspot.fi/.
Kaikkihan tietysti on mahdollista missä vaiheessa raskautta vaan, mutta sitten mennään sen mukaan mitä elämä tuo. Nyt ollaan siirrytty toiselle kolmannekselle ja olo paljon luottavaisempi. Ei jakseta murehtia huomisesta. Meillä kuitenkin perheet, sukulaiset ja ystävät tietää asiasta, eikä oo tarvinnu niille valehdella taikka piilotella, kun on niin kauan jo tiennyt kuitenkin meidän yrityshankkeesta. Halusin pitää nää asiat kuitenkin erillään, kun kuitenkin paljon ihmisiä ketä ei kiinnosta hittoakaan muiden ihmisten tila. Joten nyt on sitten mahdollisuus olla lukematta noita juttua, eikä tarvitse niitä täältä bloggailla, jos kuitenkin kiinnostaa, niin siellä sitten ei muuta olekkaan kun raskaushömppäjuttuja sitten.  Mutta ei kai tästä sen enempää. Yritän saada taas tän yhden työpäivän pulkkaan ja selvitä tästä kohtuudella. Kiitos ja hei.

Aamuset ja kuulumisia

Juttua siitä Aurafestin bodypaintingista oli keskiviikon Aamusetissä. Päästiin oikeen nimeineen koreilemaan niiden sivuille. Ihan kiva.

Viikonloppuki oli ihan jees, pe oltiin pikkuveljen armeijaavalaa katsomassa Upinniemessä, kun pojasta tuli matruusi. Kuuma pilvetön päivä näky myös haittaavan alokkaita, kun niitä tipuskeli kesken valan ykstellen pikkuhiljaa pois. Kaipa se asennossa seisominen on siinä kuumudessa ei niin herkkua. Itelle iski siitä silmien siristelystä aivan kamala migreeni. Olin meinaa niinkin fiksu, että jätin aurinkolasit kotiin. Otin lääkkeen ja nukuin jonkun tunnin päivällä. Pääsin kotiin joskus puol seiskan aikaan ja menin samantein nukkumaan kun Janne teki jotain hiton liekkisiipiä, enkä voi sietää sitä hajua varsinkaan semmosessa päänsäryssä, kun muutenki olen nii hajuherkkä. Jane tuli jossain vaiheessa herättelee, että "Henna jos meinaat aamuun asti nukkua, nii tuu nyt ees iltapesulle, kello on puol 11". Nousin tosiaan varmaan puoleks tunniks, otin uuden lääkkeen ja nukuin puol 9 asti aamuun. Olo oli aika perkeleen tokkurainen, mutta päänsärky ainaki oli poissa! Että sekin selätetty, jes.

Lauantai meni äitin luona ollessa, kun oli tehny ruokaa ja leiponu. Sunnuntai meni kun mun serkku tuli käymään, syötiin tortilloja ja katteltiin paskoja ohjelmia. Nyt mennäänki taas maanantaissa ja yritän jaksaa työpäivän loppuun. Illalla pitäis lähteä Rufuksen kanssa treeneihin Raision Haunisten kentälle, kun siellä on Suomen Rottweiler yhdistyksen Turun alaosasto ja ne järjestää siellä aina syksyllä ja keväällä kaikenmaailman koulutuksia. Itse ollaan ihan perus arkitottelevaisuudessa. Ollaan siellä molemmat paikalla, mutta ite oon kentällä ja Jane enemmän hengessä mukana kuuntelemassa oppeja ja poimimassa niksejä.

Huominen on vähän sellanen, että katon nyt loppu päivän pidänkö sen vapaana. Tänään täytty mukavasti tää ja keskiviikko päivät, mutta huominen on pikkusen tyhjä. Ja vähän sitten yritinki pitää sen tyhjänä että tarjoilin keskiviikkoa tiistain sijaan. Mulle kun on pitkään pitkään ollu hinku uimaan ja ottaa se viikottaiseksi tavaksi, niin meinasin, että jäis noi saleilut ja jumppailut ja ostaisin kymppikertakortin uimahalliin, kun sielläkin on niitä vesijumppia mitä haluaisin kokeilla. Jos huominen pysyis vapaana, niin mun päivän plääni taitaa olla uikkareiden osto ja uimaan lähtö. Punnitsin eri Turun seudun uimahalleja aukioloaikojen ja hintojen mukaan, niin tulin siihen tulokseen, että Kaarinan uimahalli ehkä olis se parhain ratkaisu, varsinki kun puhuin ideasta serkulle, niin innostu kovin mukaan tulemisesta, mutta mun pitäis aina hänet sit hakea, niin joku Raision Ulpukkakin on sitten aivan väärässä suunnassa jo. Impivaarakin olis ihan toimiva sijainnin suhteen. No katsoo nyt mihin loppujen lopuks päädyn. Ja huominen riippuu siitäkin onko mulla auto vai onko se Janella töissä, vaikka kyllä bussilla pääsee joo, mutta oon jotenki kovin huono niitä käyttämään vaikka käytänki. En mielelläni lähde niitten kanssa eri puolille kaupunkia monen bussin kanssa, ko tuntuu nii hiton aikaavievältä. Ja kun en oikeen tiedä mistä uikkareita itelleni meinasin, pitää kuitenki johonki kunnon liikkeeseen mennä missä saan palvelua, kun tää mun rintavarustus nyt on aina ollut tämmönen hiton ongelma! Ei tule kuuloonkaan mitkään H&M:n, Stadiumin tai muiden vastaavien bikinit. Alaosat on jees, mutta ei mee yhdetkään yläosat ja jos menee, niin tukea ei löydy yhtään. Todella ihanaa. Oikeen probleemos. Toivottavasti huomenna olis tää yks huoli vähemmän.

Mielipaha part 2

Voi venus. Mä nyt kyllä kusin tän mun päiväset lupaukset aivan tyystin!! HYIMUA.

Iran kanssa mentiin vetää kaa-meet ruokaähkyt Pancho Villaan. No ei se vielä mitään, mut oltiin niin typeriä että sen jälkeen mentiin body attackiin. Suoraan sanoen i-han saa-ta-nan ty-pe-rää! Sry kielenkäyttö.

Kaipa sitä kaikenlaista pitää sitte itse tehdä ja kokea, että tajuaa ettei se todellakaan ole järkevää. Koko tunti juoksua ja hyppyjä.. oksennus, eipä ollut kovin kaukana se. Että niin, hyvin alkoi taas.

Kiitos ja kumarrus, yritän toipua.

Mielipaha

Voooi kökkö. Nyt mun täytyy kyllä ryhdistäytyä kaikessa, että saisin sen viimisen viiskuus kiloa pois! Paino on yllättäen pysyny samassa siitä lähtien kun herkkulakko loppus. Ruokavalio on kyllä lipsunu pahemman kerran, kyllähän sen kaiken pitäis siitä lähteä liikkeelle, että se olis kunnossa. Kesä vaan jotenkin on mulle semmosta pahaa aikaa, kun tekee mieli syödä ja herkutella. Mekään kun ei oikeen osata pysyä paikallaan, vaan porhalletaan paikasta paikkaan koko aika, nii ei oo myöskään säännöllisesti tullu syötyä vaan haettu sitte ruokaa kun paha nälkä iskee. Äh. Sitten kun mä olen muka niin kiireinen koko aika, nii ei olis aikaa seistä hellan vieressä tekemässä sitä ruokaa..

Liikuntakin on jotenki tökkiny ja oonhan mä ihan käyny liikkumassa mutten ihan samanlaisella innolla kun ennen. Myöskin kun on niin hiton kuuma, nii soijaa pukkaa jo ennen alkulämpöjä! Nestehukka ja heikotus kuuluu myös mun joka kesään. Oon kyllä tehny parhaani pitäessä nestetasapainoa yllä, siitä annan propsit itelleni. Vielä kyllä olis varaa parantaa.

 Nyt vaan tosissaan täytyy ottaa itteensä niskasta kiinni ja petrata! Mittanauhaa enkä oikee vaakaakaan uskalla enää käyttää, saatika et voisin mennä kohta siihen kehonmittauskoostumukseen uudestaan kattomaan muka jotain tuloksia!

Asiasta tälleen porkkanaan, mutta mun on nyt kyllä pakko linkata video josta ollaan saatu kyllä semmosta hupia! hAhAhA

 


Psst. Mullon kauhee koirakuume, en nyt kyllä kestä!

Liikuntaa

Aiemmin puhelinki sitä, että oon yrittäny Janea saada mukaan salille tai jumppaan jo pidemmän aikaa. Mentii torstaina ekaa kertaa yhessä ja siinä ko juteltii kassaneidin kanssa ni saatii houkuteltua Jane mukaa syvikseen. Hoho. No mutta, se vetäjä oli aivan perseestä eikä se ollu syvävenyttelyä kyllä nähnykkään, kun oli tyyliin jotain balancemaista, ihme asentoja ja taivutuksia, että se siitä. Jos tää tyyppi pitää sitä edespäin, nii kyllä jää mun syvikset käymättä!! Hittovie et harmittaa.

Lauantaiks olin kuitenki varannu puolen tunnin Cxworxin, jossa keskityttiin keskivartaloon ja kyllä on pakarat ja vatsalihakset hellänä ollu. Ja kun mulla tosiaan on nää lauantait vapaat, niin pääsen tähän mukaan ja aion mennä monena muunakin lauantaina. Tykkäsin kovasti. Joten tulee lisäks tähän mun pumppicombatti vuorotteluun.

Jane tosiaan tuli sit siks aikaa salille ja huomataan ettei oo hetkeen mitään tehny, nii sai vissii kädet tarpeeks tehtyä puolessa tunnissa, kun eilen valitteli käsien järkyttävää kipeyttä. Meillä on täks illaks pumppi varattuna, mut täytyy kattoa tuleekos toi mies nyt sitte mukaan jos kädet on ihan hellänä. Yritän mennä keskiviikkona uusiks jollen ite oo kovin kipeä, nii vois tulla sitte sillon mukaan.  

Tässä taas toukokuun liikkumiset. Viimeisen combatin jälkeen meni kortti vanhaks ja latasin sen vasta kesäkuun alussa, kun enpä ois kamalasti ees mihinkään ehtiny taikka jaksanu niitten työpäivien jälkeen lähteekkään. 

Mulla on ruokavalio lipsunu jonkun verran tässä viimisen kuukauden aikana että aijai, nyt pitää ottaa taas tiukka ote siihenkin hommaan. Tia on kyllä tulossa viikonloppuna tänne ja katsotaan mites meijän ruokavalio sillon menee. Voipi olla ettei sillon mietitä vaan sillon nautitaan! Voi olis jo perjantai.. kyllä se sieltä onneks nopeesti tulee.

Kehonhuolto

Eilen oli taas autuas vapaapäivä ja juoksin tapani mukaan pitkin kaupunkia, kuin että oisin levänny kotona ja saanu sielä mahdollisesti jotain aikaan. Kävin aamulla ripsihuollossa Emilialla Kauneuskeskus Divinassa ja se on uskomatonta millaset ripset se saa mun onnettomista, harvoista, joka suuntaan harottavista ripsistä! Eipä nyt oo vertailukohtaa, mutta vaikka oiski, nii kukaa niitä edes näkis, on meinaa sen verta lyhyet ja huomaamattomat. Nyt laitettiin D-ripsiä, kun aiemmin ollu C:tä. Ja hyvältä näyttää, oon tyytyväinen. Kyllä se aamusta säästää mukavasti aikaa, kun ei tartte taivutella ja laitella kuutta kerrosta ripsiväriä, että ne edes vähän näkyis. Arkimeikki on aika perus, että pohja naamaan ja hieman ehkä kulmia väritän. Eyelineritkin joskus väsään kun jaksan.

Ripset ko saatiin tehtyä, jatkoin salille. Sain alkujuoksujen jäkeen käsi- ja vatsatreenin tehtyä. Oli kyllä kiva, ettei ollu koko hiton sali ihan täynnä, vaan sai tehdä ihan rauhassa ja muutamia naamoja näky siellä täällä. Oli vaan joku tunti aikaa salille, ko sain taas juosta seuraavaan paikkaan.

Ja voi tunnin hieronta, olin kyllä niin sen tarpeessa hitto vie. Mut huomasin, että ihan selkeesti säännöllinen liikunta on sen verta vahvistanu lihaksia, ettei ne enää samalla tavalla oo jumissa ja kipeitä. Pyrin myös kerran vkossa käymään syvävenyttelyssä, jolla on varmaan myös näppinsä pelissä lihasten hyvään kuntoon. Ennen oon niskahartiakipujeni kanssa käyny fysioterapeutilla ja alaselkäpakarakivun kanssa naprapaatilla, ja nyt niitä ei oikeestaan enää ole olemassakaan. Ettei se ihan huuhaata ole, että liikunta on se paras apu kaikkeen. Ja kerranki oikeesti nauttisin hieronnasta sen sijaan, että olisin purru hampaita yhteen kivusta. Ko sais vaan otettua joka kuukautiseks tavaks käydä vähän huoltamassa kroppaa. Olin tällä kertaa Tuula Ilmasella WoManissa, kun sain puolen tunnin lahjakortin yhdestä prokkiksesta, jonka kävin tekemässä. Vaihdoin sen vaan niin, että maksoin välisumman, että sain tunnin hieronnan.Ja satavarmasti meen uudestaanki!

Sitten maanantaina Janne sai taikoa mulle uuden hiuslookin. Pääs oikee tekemään monisävyvärjäyksen. Laitettiin tyveen tummempaa ja latvaan jätettiin vaaleempaa punertavaa. Se räikee punanen ei vaan oo mun juttu. Ei värillä väliä, kunhan se on tumma.

Hienosti meni Jannelta, kiitos sille. Mä nyt tietty sötkötin sille värit valmiiks ja koko ajan neuvoin ja näytin miten tehdä, kyl hän nätisti sai kaiken tehtyä. Hiukan kauemmin se ehkä vaan kesti ko normaalisti ja ehkä pikkusen oli otsakin täynnä väriä, mutta annetaan se anteeks alottelevalle. Mä ehkä luotsaan tosta miehestä itelleni vielä oman hovikampaajan.
 Sydän.

Mainonnan uhri

Juu, sorruin tilaamaan Kunto Plus -lehden, mitä kyllä olen toki jo hetken pohtinu tilaavani. Se on taistellut Fit-lehteä vastaan, kun en oikeen ole tienny kumpi olis se parempi vaihtoehto. Kunto Plussan nettisivuilla on vaan ihan hirveesti kaikkea hyödyllistä ja kivaa tietoa liikunnasta, mutta sepä ei palvele muita kuin tilaajia, joten sekin sitten sai mut kääntymään tämän lehden puolelle. Sielä oli kivasti eri tarjouksia ja eri tilaajalahja mahdollisuuksia, mä tietenkin päätin tilata sen, mistä sai Speed Sonic RAW -juoksukellon (linkki tarjoukseen TÄSSÄ). Toimintoja mun ymmärtääkseni siinä on:
-Etäisyyden ja nopeuden mittaus.
-Tavoitenopeus ja kalorien kulutus.
-Ajanottokello 1/100 sisältää treenimuistin.
-Hälytys, päivämäärä ja 24t kello.

Kun tietenkään tossa ostamassani sykemittarissa ei ole etäisyyden, eikä nopeuden mittausta. Etäisyydenki saan tietää Sports trackeriä käyttäessä ja sitten oon löytäny tosi toimivan sivun netistä mihin saa helposti ja toimivasti linkitettyä oman lenkkinsä (linkki sivulle TÄSTÄ). Nopeuden taitaa saada sports trackerilläkin mitattua, mutta kun oon sitä käyttäny, niin esimerkiks välimatkatkin on heitelly tosi paljon saman lenkin välillä riippuen siitä oonko juossu vai kävelly, joten en niin ihan luota sen antamiin tuloksiin. Juosten on näyttäny lyhemmän ja kävellen pidemmän matkan. Että niin, en sitten tiedä.

Ja sitten, en muista puhuinko aiemmin siitä Naisten kympistä, mihin oisin halunnu osallistua. Enpä kuitenkaan sitten osallistunut, ehkä parempi niin, kun ois kuitenki ollu Helsingissä. Nyt kuitenki kun tulee toi Paavo Nurmen marathon 29.6. ja tekis niin mieli osallistua tohon kympin lenkkiin. En vaan tiedä onko sinne kiva osallistua ihan yksinään, vaikkakaan en haluais sillätavalla sinne mennä kaverin kanssa, että alusta loppuun asti mennään yhdessä. Jollen itse jaksais juosta, niin toinen jatkais matkaa ja toisinpäin. Lähtis yhdessä, mutta menis oman jaksamisen mukaan. Janne kyllä vähän sano että ehkä vois lähteä. Sen pitäis itekki alkaa harjottelee siinä kohtaa.

Eilen oltiin kuitenki lenkillä niin, että Janne oli pyörällä ja minä juoksin. Käytiin yhdessä skeittiparkissa tässä meijän lähellä, että Jane pääsi vähän rullaileen. Siitä sitte jatkettiin matkaa, minä puuskutin ja Jane yritti tsempata. En tiedä auttoko vai ottiko vaan päähän, kun tuli semmonen olo, että tulepas itte niin minä kyllä mielummin poljen! 7,5 km tuli ton reittisivun mukaan kun katoin. Ottaa toi juoksu vaan ikävästi polviin, eikä mitenkään lihaksiin vaan just niveliin. Ei sitä tunne juoksun aikana, mutta sen jälkeen on hieman kipeävä olo. Pitäis vissiin päästä vaan johonki kunnon maastoon tai pururadalle, nii vois olla vähä juostavampi toi maa verrattuna asfalttiin. Tässä mein lähellä ei vaan oo noita pururatoja, että sit pitäis lähtee autolla johonki kauemmas. Kattellaa nyt josko mä saisin ton herran mukaani juoksentelemaan. Toivon mukaan, onse vähän jo jotain lupaillut.

Torstai kuvina

Aamulenkki

<3

'Hei älä mee, tai..'

Torstai täynnä toimistohommia

C'moon! Mites sattuski oleen aina tiellä. Kiitos nauruista rakas

Juu, sielä oikeesti on kettu. Ai et nää vai? Kumma kyllä

Huomatkaa ysärilaukku. Tulee oleen kovassa käytössä

Lenkin jäljiltä niin poikki, että uni tuli melkeen jo rappukäytävässä

Salille, mars! Radio Aalto, aina

Kaikkensa antaaneetko

Sohvan pohjalle, kiitos

Eiku postailemaan

Tämmönen pienimuotonen kuvapostaus päivästä. Oli kaikenpuolin mukava päivä. Töissä oli niin kiire ettei ehtiny siellä paljoa kuvailla. Salilla sain aikaseks 40 min käsi - ja vatsalihastreenin Iran avustuksella. Tsemppas kivasti. Täytys useemminki treenailla yhessä.

Ja mä niin odotan kovasti jo ens tiistaita jollon mulla on vapaapäivä. Varasin itelleni ripsihuollon, sitten salille ja sen jälkeen tunnin hierontaan! Autuutta. On kuulemma ihan hyvä, että salille ensin niin on lihakset lämpimät valmiiks. Keho saa vissiin enempi siitä hieronnasta sillon (?).

Mulla oli niin paljon jotenki asiaa, mutta nyt väsymys iskee lujaa ja kovaa, ettei pää enää toimi normaalisti. Ehkä mä myöhemmin kykenen tähän suoritukseen.

Just. Janne äsken kyllä pilas multa yhden ihan hyvän biisin! Rudimental - Not giving in. Kuulostaa kuulemma ihan nakkiveneeltä ja joo, niinhän se kuulosta. Kiitos tästä!

Vapaapäivä ja 10 km

Uu, eilen saapui mun odottama paketti. Polarin FT40 sykemittari, valkonen tietty. Eilen sen verta tyyppailin, että tänään osasin sitä käyttää ilman ihmeellistä häppeninkiä ja niinkun sitten osasinkin. Oppisin nopeesti kaikki toiminnot, kun oli sen verta yksinkertanen. Tossa googlettelin tätä kyseistä kelloa, ja löysin jonkun blogin kautta naisen, joka oli ostanu kyseisen kellon ja suositteli katsomaan Kuopion Sportstoren nettikaupasta, kun oli ollu -15% ja niin oli vieläkin. Joku 119e postikuluineen, joten ei ollenkaan paha hinta, kun kuitenkin laitteella hyvät ominaisuudet.

Tänään sitten vapaapäivän kunniaks lähdin kaupungille hoitamaan rästihommia, tukuissa ja pankissa piti käydä, eksyin myös uudistettuun H&M -liikkeeseen Hansaan ja sielä oli se Home-osasto! Jeij. Oli siellä vaikka mitä ja muutama juttukin sieltä puljusta tarttui mukaan, tietysti.

Musta tuubitoppi, ballerinasukat, suihkusaippua, bodyspray ja juoksuvyö

Back to 90's, ostin vyölaukun. Haha. Toi tulee kyllä enemmän kun tarpeeseen! Ihan loistavaa, en ois osannu lähtee edes ettimään tollasta, jollei se olis tullu mua vastaa ihan yllättäen. Toppi ja sukat nyt oli muuten vaan ja niin kyllä suihkusaippuakin, oli vaan niin kivan näkönen pullo, ni lähti mukaan. Body mistejä oon käyttäny muutamia vuosia, kun en oikeen voi hajuvesiä enää käyttää ihanan ihanan migreenin takia. Noita musta vaan harvoin löytyy mitään hyvän tuoksusia. Mansikka on ollu mun lemppari, ihana ja raikas, en vaan löydä semmosta enää. Toi nyt oli joku vaan, oli ihan ok tuoksu. Voipi olla, et muutaman kerran jälkeen haistan sen todellisen hajun ja helposti jää käyttämättä. Noi nyt niin kamalasti edes kyllä tuoksu, mutta antaa semmosen olon etten ihan paskalta haisis. Tiedä sitä sitte.

Pikkushoppailujen jälkeen matka jatku salille. Ja ihanaa oli olla liikkeellä päivällä, kun ei tarvinnu miettiä, että pitäis olla jotenkin muka nopea, koska on niin hiton myöhä ja huomenna työpäivä. Juoksumatto oli vapaana ja mä haastoin itseni ja juoksin 10 km. Ja ihan sanon, että olen itestäni ylpiä! Aikaa tähän meni tunti ja 20 min. Vaikkakin tää on kaukana vielä mun haaveesta juosta puolmaratoni.. Ei sillä kiire, se vaan kuuluu mun to do -listaan ennen kun täältä maailmasta lähden.

Alkulämpöä otin crosstrainerilla 5 min ja sitte juoksin ja lopuks 15 min kuntopyörällä palauttelu. Pelkäsin vaan juoksumaton sammutusta, kun tuntu että lähtee kaatumaan ja tukea ottamalla pääsin istumaan, se menee kyllä aina ohi, mutta niin ihmeellistä aina juoksun jälkeen. Sykemittari pääsi testiin ja oli kyllä aivan loistava kapine. Välillä kyllä hirvitti kattoa miten se syke nousee vaikka ei tuntunut ollenkaan pahalta. Se myös tallentaa noi harjotuskerrat ja niitä voi myöhemmin sitte kattoa ja ehkä huomaavansa jonkun sortin edistystä. Toivottavasti. 

Oli myös ihan kiva, kun monet laitteet oli kanssa Polarin, niin otti sykkeen siihen näytölle suoraan sykevyöstä, ilman että piti pitää niistä hiton häkkyröistä kiinni. Tosi mukava plussa.
 

Kellon ulkonäkö on sellanen, että voi hyvin käyttää ihan muutenkin, kun pelkästään liikkumisessa. Sen verta nätti.

Grittailua ja combbailua

Tämmönen pikanen päivitys ja etenki muistutus itelleni, että Grit strength ja 75 minuutin Combat peräkanaa ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä! Ja vielä varsinkaan jos eilen on ollut myös Combatissa. Olo on ku jyrän alle jääneellä! Olin Gritin puoltuntisen jälkeen niin kuollut, että ois tehny mieli itkeä ja varsinki kun tiesi seuraavan 75 min aiheuttavan lisää tuskaa, hikeä ja kyyneleitä!

Kannattaa käydä kokeilemassa jos tykkää kunnon rääkistä! Ton jälkeen Body pumppikin tuntuu ihanalta.

Oon tässä nyt yrittäny tankkailla syömällä ja juomalla, että ehkä se tästä pikku hiljaa sitten. Toivottavasti ainaki sen verran, että huomisesta työpäivästä tulee jotain. Huomenna pitäis vielä illalla lähteä Jannen isän siskon miehen synttäreille Pöytyälle johonkin, mihin lie. Lauantaina kuitenki työpäivä ja töitten jälkeen lepään ja kerään voimia, kun sunnuntai tietenki menee paikasta paikkaan juoksemisella. 

Ja mikä parasta, meijän sohva tulee huomenna 14-17 välillä, jee! Ongelma on se, että vanha sohva on täällä vielkin, pitäis saada joku kantamaan tää tonne liikkeeseen ja sitten taas sielä olevat sohvat pois. Voi kun joku ihana tulis ja veis ne sohvat mukanaan, ilmaseks lähtee kunhan itse ne sieltä noutaa. Voisinki huomenna laittaa johonki Turun alueen kirppishommaan ilmotuksen. Ne on kyllä aika kaameet sohvat, mut kai ne menis edes johonki talliin sohviks yms. Täytyyki Jannen isälle soittaa josko se ottais ne niitte tallii istumapaikoiks, kih kih.

Nyt kuitenki jään tänne keräilemään itteäni sohvan pohjalta ja yritän ryhdistäytyä!

Veemäisyyttä

Pff. Ärsyttää, enkä tiedä mistä oikeen alottaisin.

No vaikka siitä, että huomaan nykyään vaativani iteltäni paljon enemmän liikunnan ja ruokailun suhteen kun mitä ennen. Aluks mulle riitti, että mä söin suht terveellisesti, mutten mä sen enempään miettiny. Yritin syödä riittävästi proteiinia, hiilareita ja rasvoja. Jotenki nykyää tuntuu, että mun pitäis tietää grammalleenkin tietää mikä on mun makroravinteiden tarve (huh?), vaikkakaan (!) mä en oo kertaakaan ylös kirjannu mitä syön. En myöskään halua, että kaikki menee semmoseks kyttäilyks ja mittailuks. Ainoa, missä tiedän satavarmasti parantamisen varaa 100%, on veden juonti! Juon liikkuessa ja nii that's it. En mä juo, enkä oo ennenkää juonu. Se asia täytyy nyt korjata, ja monta kertaa oon alottanukki, mutta nopeesti se kanssa unohtuu, kunnes huono olo ja päänsärky saapuu, sillon se taas muistuu mieleen.  Liikunnat kuitenki oon laittanu pakostikkin ylös, enhän mä muuten olis ikinä oikeeseen aikaan salilla ja ihan hyvä vaan, että noi jumpat pitää varata etukäteen.

Kokonaisuudessaan multa on lähteny -12 kg tällä hetkellä. Tammikuusta -8 kg. Aiemmin jos multa tippus muutamakin kilo, olin onnessani ja itsetunto nousi. Nyt tuntuu, että itsetunto on alempana kun ennen koko hiton painon lähtemistä. Ja juu, oon kuullu ihania kommentteja ystäviltä ja kavereilta ja tietenki perheeltä ja Jannelta. Enkä tarkota et ihmisten pitäis enempi kertoa että oon laihtunu, koska se ei mun mieltäni kohenna. Ennemminki vituttaa välillä. Se kohentais mieltä, jos ite olisin itteeni tyytyväinen ja mulla olis hyvä olla. Ja tää kaikki johtuu ihan siitä, että mä vaadin parempia ja näkyvämpiä tuloksia koko ajan jotenki enemmän ja enemmän. Ja se tässä kaikista inhottavinta onkin, että mä en nää ite sitä muutosta, paitsi vaatteiden istuvuuden kannalta. Ja kun mä mietin, että mun vuosien ihannepaino on viiden kilon päässä. Tuntuu vaan, ettei se sillonkaa riittäis, vaan vaatisin ain enempi ja enempi. Vaikkeikaan niillä kiloilla ole mitään hiton väliä, eikä oikeestaan sillä painoindeksilläkään, kun liikun kuitenki sen verran. Ehkä se nyt vaan on niin, ettei ihminen oo ikinä tyytyväinen siihen mitä on, vaan haluaa aina jotain enemmän. Ja mä kyllä kuulun näihin ihmisiin muillaki asian saroilla, myönnän!

Myös liikunnasta sen verran, että tuntuu et pitäis lisätä liikunnan määrää, ja mun tavotteita miettien mun pitäis käydä enemmän salin puolella treenailemassa, kun mitä jumpissa. Käynhän mä onneks pumpissa, mikä on mun pelastus tässä asiassa. Ja voi kun vaan jos mulla olis rahaa ylimäärästä, että mä viitsisin törsätä PT hankkimiseen, se osais neuvoa tätä toivotonta. Mä kuitenkin laitoin tilaukseen kauan kaipaamani kapistuksen, jeij, siitä mä kirjotan enemmän kun se vaan suvaitsee saapua. 

Oon yrittäny liikkua monipuolisesti ja pyrkiny muutamia kertoja viikossa käydä näyttäytymässä salilla. Julkasen muutaman kuukauden liikkumiset, missä nyt jotain mun omia merkintöjä, muttei sillä väliä. Koiran kanssa lenkkeilyjä en oo mitenkää kirjaillu ylös, vaikkakin aimo annos kilometrejä niistäkin tulis viikossa taikka sitte kuukaudessa. Sport trackeria mä joskus sillon tällön oon käyttäny, mut vaan oikeestaan enemmänkin siten jos oon halunnu tietää minkä pitunen joku lenkki on.

  

Tota ennen ei ole merkintöjä, mutta matka jatkuu. Laitan vaikka sitte myöhemmi taas toukokuun jumppailut. Muutamissa kohdissa on joku vkon tauko, ko Janne oli Saksassa ja viime viikolla flunssailin ja kuumeilin. Onneks  se meni ohi yhtä nopeesti ko tuliki.

Enivei, mä kuitenki nyt avauduin tässä menkkapäissäni kaikesta vitutuksesta mitä on eilen ja tänää ollu mielessä, mitä en suosittele kenenkään tekemään ja ehkä otan itsekin tästä opikseni. Osa fiiliksistä häipyy heti kun naistenpäivät on ohi ja mieli normalisoituu, mutta väliäks sillä, myöhemmin sitte hävetään silmät päästä mitä sitä on kirjotettu.

Nyt tää tyttö lähtee combattii vetämään omaa mieltä lättyyn. Ja oikeen kunnolla!

Viime päiviä

Niin paljon sanottavaa, mutta sanat ei riitä kertomaan kaikkea.

Valehtelin mukavasti torstaista, enhän mä mihinkään salille asti sitten päässytkään, kun Janne ilmoitti, et hänellä on töitte jälkee katsastus ja hammaslääkäri, joten kaikki kusi sitte siihe. Kyllä toi koira on muuttanu elämää sen verran, ettei sitä vaa extempore lähdetäkkään kaikkialle. Joko ei lähdetä ollenkaan, tai sitten se tulee mukaan. Rufus kyllä kulkee meijän mukana aina kaikkialle. Paitsi tietenkään jos sen pitäis autossa hirveesti ootella, niin sitten ei. Se on jonkun verran aina mein äitillä (mamilla ja papilla) hoidossa, taikka sitten Jannen porukoilla. Se on vaan helpompi, ko oma äiti asuu paljon lähempänä meitä ja meillä on aina ollu koiria, kun taas Jannen porukat asuu paljon paljon kauempana, eikä niillä oo koirista kokemusta, kun Rufuksesta. Eikä sillä, kaikki on aina menny todella hyvin ja luotan täysin siihen, että ne pärjää Rufuksen kanssa. Onse tietenki varmaan iso harppaus, kun yhtään kokemusta ja sitten eteen tuodaan Rottweiler, mikä ei ole sieltä helpoimmasta päästä oleva koira. Mutta he osaa kyllä homman. Ja on ne muutamien vuosien ajan puhunu koiran ottamisesta, kun haluaisivat. Sais Rufus kaverin.

Perjantai mulla alko mukavasti rumaläskityhmä-päivällä, tiiätte varmaan. Ois siinä sitten pitäny jo aamusta valitan iltavaatteet mukaan, kunnen meinannu tulla käymään kotona. Eipä siitä mitään tullu, kun kaikki näytti paskalta, eikä mikään sopinu ylle, tukka oli päin persettä ja naamaki näytti iha haaskalta! Kuitenki mieli parani ihanien ihmisten kanssa. 

Piristyshali

Finaalipäivä meni mahtavasti ja tietenkin oikea ihminen voitti! Mahtavuutta. Liveäkin jäätiin kattomaan, esiintymiset oli hyviä ja kyllä täyden salin fiilis oli loistava!

Liven jälkeen mentiin kahden muun assarin kanssa meille ja kyllä se fiilis sitten nousi ja sain kun sainki valittua itelleni mukavat vaatteet. Siinä otettii muutamat lasilliset ja suunnattii nokkamme kohti Apolloa. Se vippipuoli on musta aina ollu jotenki kauheen tyhjä, ja sen ulkopuolella parempi meininki, mut nyt se oli niin täynnä ettei kävellä meinannu mahtua ja se meininki oli tosi hyvä. Mutta tietty, kun siellä oli nyt sitten kaikki. Ja paljon enemmän. Eilen esiintyjät lähti Gracellä TVOFin risteilylle. Uskon, että on ollu hauska matka.

Ite otin suht rauhallisesti, kun meillä oli ja on tekemistä viikonlopulle. Eilen oltiin Raisiossa mutsin luona, kun ne oli tullu sieltä Irlannista. Kuvia katteltiin, niin on se kyllä hieno paikka. Ilma oli ollu suht samanlaista kun täälläkin, paitsi se tuuli oli jotain semmosta, mitä täällä suomessa ei kuulemma ymmärräkkään. Mutsilla oli kuva joistain muutamasta miehestä, kun ne nojaa tuuleen ja ne on melkeen ihan vaakatasossa ne miehet. Siistiä. Vaikken mä sellasta tänne haluiskaan.

Avattiin eilen grillikausi kahteen otteeseen, ensin Raisiossa ja sen jälkeen Jannen porukoilla Aurassa. Eipä tarvinnu nälkää nähdä, ja tuntuu, kun olis monta kiloa tullu viikonlopun aikana, mutta puntari oli aamulla toista mieltä. Ihan hyvä vaan. Tänään sitten olis vuorossa meijän isä, jonne pitäis seuraavaks lähteä. Meillä on tämmönen vanhempiviikonloppu ollu. Sitten mä olen menossa pumppiin kuudelta, ja ihan oikeasti menenki tällä kertaa. Sitten pistänki varaukseen seuraavien viikkojen jumpat, nii tulee sitten mentyä. Pitäis vaan alkaa salillakin käymään useemmin, mutta kun se ei oikeen ole mun mieleen. Tietty jos joku tulis opastamaan mulle kaikki laitteet ja laatis sopivan ohjelman, niin ehkä sitten. Yksin menen vaan niihin tuttuihin laitteisiin, enkä viitsi täydessä salissa mennä kokeilemaan jotain uuttaa ja näyttää idiootilta.

Mä voisin yrittää kirjottaessa pitää aina jonkun tietyn linjan yhdessä kirjotuksessa, kun nää pomppii aiheesta aiheeseen, kun yritän sitten kaiken selittää. Ja silti tuntuu, etten oo kirjottanu kaikkea mitä piti. Ne tulee vaan mieleen myöhemmin. 

Ainiin. Tänään turkkaria lukiessa tuli mun unelmien talo eteen. En vaan yksinkertasesti kestä. Mulla on semmoset kriteerit, että oksat pois, ja kuinka sitte sattuski, että siinä se oli, kaikessa komeudessaan. Ehkä paikka ei ollu se kaikista toivotuin, mutta hyvinki mahdollinen. Se talo oli maskussa, 1925 vuonna rakennettu (ah!), vaaleenpunanen (oon vuosia kuolannu kaivokadulla sitä vaaleenpunasta kerrostaloa), ja osittain ruutuikkunat, valkoset lautalattiat, jossa leveet jalkalistat ja lisäks kattolistat, valkonen kamina, ja sisäänkäynnin edessä sellanen kuisti. Jos mulla olis rahaa, niin se olis siinä. Mä tiedän, että kun talon aika on ja laina myönnetty, ei eteen tuu toista samanlaista. Mä haluan vanhan puutalon, enkä puhu mistään 50-luvun taloista. Raisiossa ja Aurassa on just sellaset, eikä ne ole mun mieleen, pitää olla vanhempi. Paljon vanhempi. Juu ja lämmityskustannuksetki on sitte suuremmat ja etc etc.. Kaikenlaista. 

Mä jään tänne kuitenki nyt surkuttelemaan ja haaveilemaan jostain sellasesta mitä mulla ei ole. ..ehkä jotain päivänä.. jonain päivänä.

Kaikki yhres koos

 Vihdoin se saapus kotiin! Ja tää koira oli onnensa kukkuloilla!

Näin me ooteltiin isiä kotiin

Elikkä Jane pääs eilen illalla ehjänä perille pitkältä ajomatkaltaan hienon auton kera.  Vihdoin! Auto oli nyt sitten tumman sininen farmari Audi A4 quattro -06. Oli kyllä siistiä päästä tyyppaa sitä ja kyllä kulki nätisti.. ja kovaa! Ui, nyttei tartte jäädä jälkeen kaikille keski-ikäsille miehille, kun ei kestä jos nuoria naisia liikenteessä. Varsinkaan, jos olis tosiaan ohi menossa, niin sitten kiihdytellään niin hitosti!

Penkit oli mustaa nahkaverhoilua ja sisusta muutenkin kokonaan mustaa. Nappuloita etukonsolissa oli enemmän ko laki sallii. Ja kaiken kukkuraks manuaalit on kaikki saksaks, joten niitten nappuloitten tapahtuvuudesta ei oo vielä kaikesta niin tietoa. Ehkä ne tästä pikkuhiljaa kaikki selvii. Sitten ko mäkin olen just tämmönen, että "Mitä tästä tapahtuu?" "No entä tästä?" "No saaks mä painaa tätä?".

Ensimmäiseks oli auton tyhjennys, kun tää yks oli haalinu pienen määrän juominkia mukaansa Tanskasta. Takaluukusta etupenkille asti oli laatikoita niin paljon etten oo ennen nähny. Muakin oli muistanu viidellä laatikolla Rekon mansikka-limee. Namms. Noo, eipä tartte vuotee ostaa juotavaa. Sain mä lisäks vielä kaks Dooley'sia kuuden kaatumattoman lasin kera. Vois melkeen jopa luulla, että se yrittäis ihan juottaa mua humalaan.. Sitte ruotsista oli ostanu vartalorasvaa ja laivalta aarikan rannekorun. Tietää mies mistä tää flikka tykkää. On hän ihana. <3 (Ei se varmaan olis uskaltanu tulla kotio ilman tuliaisia.)

 

Tänään on ohjelmassa ensin hieman töitä, ja illemmalla ripsihuolto. Sais nää räpsyttimet taas kuntoon. Oon meinaa ollu viis viikkoo sitten, ni kyllä ne mukavasti harottaa sen ajan jälkeen. Jos vaikka sais seuraavaks vähän aiemmin mentyä, ni ei ois niin suuri homma huoltamisessa. 

Huomenna ajattelin uusia taas salikortin ja suunnata nokkani kohti salia ja jumppaa. Tuntuu, että siitä olis ikuisuus, kun oli viikko sitten viimeks. Meni kortti vanhaks, enkä viittiny uusia sitä ennen ko Jane tulee kotiin, ettei tartte koiran olla koko aika yksin kotona. Sitten jos sais taas kiinni siitä, että kävis sen kolmisen kertaa viikossa salilla, tai no jumpissa.

Perjantaina TVOF, loppupileet, sekä ens viikolla vappu. Menee aika huolestuttavasti tää mun elämä juomisen puolelle. Lisäks muutaman viikon päästä 25.5. me mennään Soffen ja Rauskin kanssa Sami Hedbergin keikalle ja sitä jatketaan vähän ehkä juhlistamaan mun synttäreitä. Alkoholin merkeissä menee tosiaan sekin päivä. Sittenhän onkin jo juhannus ja sen nyt sitten tietää mihin seki taas menee. Huhhuh, meneepäs aika nopiaa.

Haihattelua ja mörinää

Päätin vähä kirjotella tällä hetkellä mua innostavista asioista, enkä ainakaan siks, että mulla ois töissä hetken taukoa ja tylsyyttä. Ne muuttuu kyllä aikas nopeesti myöskin, mutta väliäks sillä.

Oon muutaman viikon pelaillu päivittäin padilla The Simpsons Tapped Out -peliä. Huui, ko ärsyttävän jumittavaa. Rasittavaa on se, että siinä ollaan ihan reaaliajassa, joten sen pelaaminen on erittäin hidasta. Tietty siinä pääsis nopeempaa etiäppäin kun vaan ostais ja käyttäis rahaa siihen, ei kiitos, mä kyllä pärjään näinki! Tässä rakennellaan Springfieldiä uudelleen, suoritetaan tehtäviä ja keräillään rahaa ja sitä kautta rakennellaan rakennuksia ja ansaitaan hahmoja lisää. 

En tykkää sellasista peleistä, missä pitää saada kavereita liittymään, taikka laittaa rahaa siihen. Kyllä tossakin jostain kavereista höpistään välillä, mutten oo huomannu sen kuitenkaan olevan välttämätöntä. Siihen tuli nyt joku päivitys, että voi kirjautua sisään, niin saan pelattua myös kännykällä sitte helposti. Pieni näyttö vaa on hitusen ärsyttävää. Jannella meinaa padi mukana matkassa. Pff.

Kuva: http://blog.games.com

                                                                               

Ja sanokaas, oonko mä ainoa, joka on ihan innoissaan tosta Rakas, sinusta on tullut pullukka -sarjasta? Enkä mä tiedä onko ne kaikki parit hyviä, mutta katottua tulee kuitenki. Eilen oli aivan ihana pariskunta, tosi symppiksiä. Sitä naistaki ois tehny mieli mennä rutistaa, että kyllä se siitä, älä huoli. Sitte se mies jakso ja jakso vaan koko aika tsempata, kehua ja hemmotella tätä naista, kun oli jaksanu niin hyvin. Aww. No sehä laihtuki joku huimat 21 kg. Että vau!

Aaa. Oon aina haaveillu semmosesta läskileiristä, missä sais vaan liikkua ja syödä terveellisesti, ja tietty, että sielä olis joku hönkimässä niskaan koko ajan. Se olis niin mun juttu. Ehkä tommonen ohjelmakin, kunhan se ei vaan näkyis telkkarissa. En ikimaailmassa kekkulois alusvaattesillani missään mediassa. Kun noi yleiset uimarannatki saa pakokauhun aikaan. Onneks on mökki ja oma ranta, sekä anoppilassa oma uima-allas. Niissä saan löllytellä rauhassa. 

Sitten. Ihana Satuhäät-sarja. Huh, sitä myötähäpeän määrää! Kerrassaan aivan loistavaa komediaa. Välillä tulee hienoja, normaaleita häitä, ja sehän onki kamala pettymys! Siltä sarjalta odottaa aina hyvää hupia. Suosittelen!

Eilen päädyin jotenki kattomaan Neljät häät -ohjelmaa ja se oli kaikessa kamaluudessaan iha kauheeta katottavaa. Miks kukaan ikinä haluaa omiin häihinsä kateellisia narttuja valittamaan? Eihän kukaan niistä pidän toisten häitä parempina, koska haluaa itse voittaa tän häälomamatkan. Jotkut oli naamanorsun v**ulla ja pyöritteli silmiään kirkossa ja juhlapaikalla. E-rittäin kypsää touhua. No enivei, en edes tykkää kyseisestä sarjasta, joten se siitä sitten. Pistää jotenki vihaks. En ymmärrä miksi mä edes välitän.

Sitten on vielä mulle muutama tärkee biisi. Linkkaisin videot tähän youtubesta, jos tää homma suostuis toimimaan, taikka mä sitten oppisin käyttämään tätä. Ei, en mä osaa vaikka kuinka yritän. Tiedoksi, että mä en kyllä yleensä kuuntele mitään Justinia, enkä kyllä Adeleakaan, mutta nää biisit kolahtaa ja kovaa, että oikeen ihokarvat tykkää nousta pystyyn.  Ja tiedän, Skyfall ainakin on hieman vanhempi ja ehkä joittenki mielestä kulutettu biisi jo, mutta mussa se herättää jotain kummallisen suurta tunnetta. Ens viikolla noikin on varmaan jo vaihtunu muihin lempibiiseihin.

Justin Timberlake - Mirrors

&

Adele - Skyfall 

Tähä loppuu pitää päästä vielä vähän purkautumaan. Kun siis ihmisethän on ottanu nyt hernemaissipaprikat nenäänsä siitä, kun monet hokee tätä Fitness is a lifestyle -innostusta. Tuntuu, että just niitä keitä se päähän ottaa, on itte tämmösiä truefitness-ihmisiä. Onko se sitten kamalaa, jos joku muukin innostuu ja yrittää saada muutettua omia elämäntapojaan parempaan suuntaan ja vaikka innostuiskin siitä? Tai vaikka se sitten hetken päästä laantuiskin. Ainakin se ihminen hetkeks sai innostusta ja iloa elämäänsä! Mutta sitten, ne ihmiset saa kyllä touhottaa asiasta, jos on muokannu itteensä jo pidemmän aikaa. Eikö siinä voi sitten tsempata ja mahdollisesti antaa omia vinkkejään asiasta, taikka sitten olla huomioimatta ja nostamatta kohua asiasta. Mä ainakin antaisin mielelläni vinkkejä jos vaan niitä tietäisin ja hommasta olisin enemmän kokeneempi!

Nyt kuitenki mukavaa alkavaa loppuviikkoa ja treeni-intoa ihmisille. Niille mörisiöille kans. Kyllä kai me kohta siitä auringostaki saatas nauttia!