Kastrointi

Viime perjantai oli kaikinpuolin jännä päivä, ja sillon käytiin Rufus kastroimassa. Huono mieli oli ihan hirveä kun oli tunne, että mitäs hittoa mä tolle koiralle oon tekemässä, mutta oon kyllä sitä mieltä että se on ollu hyvä juttu. Oltiin molemmat Jannen kanssa vapaalla, kun oli menoa jo aamusta ja päivällä koira vietiin Raision kaupungin eläinlääkäriin, mikä sijaitsee Paikkarissa. Ollaan meinaat koira rokotettu sielä aina ja oltu tosi tyytyväisiä. Ainoa mikä siinä paikassa on, että sieltä on tosi vaikeeta saada ketään kiinni. Sen jälkeen kuitenki kaikki on sujunu aina tosi mutkattomasti. 

Sinne jätettiin poika rauhotuksen jälkeen hyviin hoiviin. Enkä tiedä mikä mua vaivas, mutta muutamat tipat valutin kun ulos sieltä päästiin, vaikka tietää että toinen on vaan rauhotettu ja siks niin rauhallinen ja uninen, mutta joku siinä on. Ehkä se huono omatunto siitä, että toinen ei tiedä mitä on tapahtumassa. Ja tää nyt oli kyllä eka kerta mun herkistelyjen, että sen sanottakoot. En tosiaan ole muutenkaan mikään herkkis, en itke elokuvia katottaessa ainakaan jos joku muu istuu vieressä tai muutenkaan moni ei voi sanoa nähneensä mun itkevän. Enihau, puoltoista tuntia ja poika oli jo reippaana vastassa meitä. Pientä tokkuraisuutta ja ihmettelyä kaulatötsästä, mutta muuten hyvin.

Rufus oli jo illalla hyvässä ja suht reippaassa kunnossa, se tötsä aiheutti vaan päänvaivaa ja marttyyrimäisyyttä. Sielä istuttiin nurkassa eikä voitu liikkua mihinkään. Ei onnistunu kävely, ei juominen, syöminen eikä mikään muukaan.

Ei pysty, ei kykene!

Istuttiin vaa ruokakuppien edessä sen näkösenä et "sä et oo tosissas!". Olin mä. Edellisiltana otettii tötsä pois, kun se oli niin runnottu ettette uskokkaan, puremajälkiä, kolhuja, paikkailuja jesarilla ja uskomaton määrä paskaa ja kuolaa. Oli oikeen ihanaa, kun toinen tulee sillä sänkyyn ja vie ensinäkin kolminkertasen tilan, että melkeen luovuttaa ja ite nukkuu sohvalla.

Miähet <3

Eipä kai tässä ollu muuta ihmeellistä tällä kertaa, ootellaan vaan että tikit sulais ja haava paranis kokonaan, ehkä viikonloppuna päästäis jo vähän johonki koirapuistoonki käymään. 

Ainiin, mun kengät on tullu ja pitäis mennä ne vaan hakemaan, sovittaa sopiviksi ja jäädä odottelemaan kylmempiä kelejä! <3

Perjantai

Eilen iski väsy tosi kovaa, kun kuvia siirtelin koneelle enkä halua edes lukea mitä olen kirjottanu. Varmasti jotain todella hienoa. Sry.

Ja kiitos edelleen Jannen, mulla heti herätessä soi nakkivene päässä. Mä sanon että tosi tyhmää.

Tää aamu alko myös mukavasti eläinlääkärireissulla. Rufuksella on ollu tuolla kaulalla viikonlopusta asti semmonen vähä isompi läntti, mistä on karvaa lähteny ja märkiny tosi pahasti. Oon sitä putsaillu ja sit kävin ostaa Betadinea ja se oliki aikamoista showta, kun vissiin tais vähän kirvellä. Tänää sitte poika rauhotettiin ja ajeltiin se kohta koneella ettei ne mädät kuivuis niihin karvoihin koko ajan. Anto myös jotain lääkevoidetta mitä laitetaan viikon verran. Koko aika kotiin tultaessa lähti jalat alta, eikä tota jössikkää kyllä ala kantamaankaan.

Unen pöpperössä

Tyhmä äiti laitto sukat jalkaat, etten voi rapsutella

Selvittiin, kun selvittiinki kotio asti. Sain sen kinkun avulla houkuteltua rappukäytävästä sisälle, kun sinne päätti levitä. Murahteli, kun yritin sitä nostella. Kaimar, mäki oisin kiukkune jos mua tultais nostelemaan kesken unien. Hittovie. Oon kuitenki Rufuksen kanssa kotona puoleen päivään. Teki niin pahaa jättää se kotiin yksin, kun yritti välillä vaivalloisesti nousta ja vikisi, aattelinkin että mahtaa olla jo pian kusihätä kova, mutta enhän mä sitä voi ulos tossakaan tilassa viedä. Pääsi mun viereen istumaan ja siihen sitte tuli litrakusi matolle. Mä vaan halailin ja toistelin ettei se haittaa, oli vähän nolon näkönen kun tämmöstä tapahtuu. Teippasin noi sukat sen jalkaan, että pysyis siihen asti että Janne tulee töistä kotiin. Yritti meinaan monesti rapsutella haavaa kun varmasti kutiaa paljon. Voooi mun pientä.

Eilen meni harmittavasti koko matsi ohi suun, kun olin salilla. Seurailtiin kyllä netistä tilannetta, että vähän pysy kärryillä ja syviksen aikaan siellä yks ohjaaja kävi päivittelemässä meitä vähän väliä, kun tilanne muuttuili. Onneks voitettiin, ei muulla väliä. Jospa näkisin sitte huomisen pelin.

Tähän väliin on pakko purnata ääneen, koska eilen tossa kun menin salille, siinä on näitä Private Show -paikkoja ja sieltä tuli livahtaen joku n. 50-vuotias mies ulos ja käänty äkkiä pois päin, kun näki mun tulevan. Sillä oli kaikki lenkkivaatteet päällä aivan kun lenkillä olis ollut, niin jäin vaan miettimään, että tommoseksko se sitten menee? 'Mä lähden lenkille' tai 'Käyn kaupassa'.. Käydään kattelemassa jotain nuorta pimua ja tullaan takas niin kun ei mitään. Sairasta. Ympäri korvia tommosta, sanon minä. Pfft.

Mutta muihin aiheisiin. Melkeen, meinaa tosiaan salilla myöskin tämä. Näin siinä ovessa lapun, jossa joku mies tulee tekemään tonne Gymille päiväks kehonkoostumusmittauksia. Varasin itelleni ajan, kun pitkän aikaa halunnu tietää missä mennään, paljonko rasvaa ja lihaksia ja mitä kaikkea muuta siinä nyt onkaan. Ehkä mä uskallan julkasta tulokset tai sitten en. Veikkaan kyllä jälkimmäistä. Kauheesti halua omaa painoani kuulutella, sen verta uskallan sanoa, että moneen vuoteen olen tällä hetkellä painoindeksin mukaan normaalipainonen, jeij. Voi se ihminen olla ihmeellisestä jutusta onnellinen. Hiton painoindeksi, oot tuottanu mulle monet vuodet tuskaa! 'Lievä ylipaino' Eipä ole enää, siitäs sait!

Ja kun tähän aiheeseen päästiin, päästään myös päivittämään kuukauden mittoja;
(muutokset siis 17.4. mitattuihin tuloksiin)

- Paino -2,2 kg (tammikuusta -8,6 kg)
- Vyötärö -2 cm
- Alamaha -3 cm
- Lantio -3 cm
- Reisi -2 cm
Pohkeet ja kädet on varmasti ihan samalla mallilla, eipä niistä mitään oikeen ole lähteny, heilutaan jossain -2 cm kokonaisuudessaan. Pohkeista ehkä vois lähteä, mutta käsistä nyt ei tarvis oikee lähteäkkään.

Joku ihana ihminen vois muuten auttaa jos osaa, kun haluisin muuttaa sen verta tätä ulkoasua, että saisin tonne ylös sellasia välilehtiä mihin sais muunmuassa blogin ja profiilin. Anyone?

Voi kipeys

Aamulla ajattelin pyhittäväni tän päivän lämpimille juomille, sohvalle, peitolle ja muumeille. Toisin kuitenki kävi. Yhtään lämmintä juomaa ennoo juonu, itseasiassa mitään ollenkaan, sohvalla oon käyny, peittoon en ole koskenukkaa, enkä tosiaan muumeja päälle oo saanu. Tosin sitten taas mä olen pessy kaks koneellista pyykkiä, tiskannu kasan tiskejä ja viikannu vuoren vaatteita. Myönnän meinaan, että mulla on tapana jättää vaatteita vähän sinne sun tänne, mutta varsinki makkarin tuolin päälle kasaantuu aimo kasa lumppuja ain välillä. Ja Jannea ärsyttää, kun otan kuulemma aina uuden mukin, vaikka edellinen olis siinä hollilla. Minkäs mä itelleni mitään voin. Nyt mä kuitenki tiskasin, koska ei ollu enää mistä ottaa uusia puhtaita astioita. Nih. 

Eilen sit varmuudeks perusin asiakkaat tältä ja huomiselta päivältä, ihan vaan että sais ittes takas kondikseen. Täks päiväks mulle jäi yks asiakas, jonka käyn leikkaamassa, mutta sen jälkeen hilpasen takas kotio. Onneks on liike tuossa viereisessä talossa, niin ei matka oo kovin paha.

Ajattelin tänään, että olo on jo ihan siedettävä ja hyvä. Rufuksen kanssa lenkillä ollessa mulle selkis etten ookkaan ihan kunnossa vielä. Lenkki ja kipeys ei ole hyvä yhdistelmä, heikko olo ja pyörrytys ei oo kivaa. Sittoi pölöpää lähti taas linnun perään ja tuntu ettei kaukana ollu, että olisin ollu yhtä raajaa pienempi ihminen. Mukava pikku rykäsy sai vaa vähä heräämää. Sille pitäis ostaa kaulapanta, kun meillä on sille tällä hetkellä valjaat, mistä se saa lisävoimaa vetämiseen, eikä tunnu ees pahalta, kun on pehmeet valjaat millä pistää vetelemään. Tosin toi sikaniska ei varmaa kyllä tuntis tossa kaulallakaan yhtään kipua vetämisestä. Täytyy käydä kyselemässä osaavilta ihmisiltä apua minkälaisen pannan sitä pitäis ostaa. Haluaisin lisäks myös Rufukselle juoksuhihnan, se joustaa sillä tavalla ettei tuu töksäyhdyksiä. Fleksi olis kans unelma, muttei ne kestä tota körilästä. 

Olis kova hinku päästä salille. Kaupassa, verotoimistossa, pankissa ja hiustukussakin pitäis käydä. Tuntuu ettei ois aikaa vaan maata kotona, kun olis nii paljo kaikkee muutaki mitä pitäis saada tehtyä. Se pistää turhauttamaan. Tunnun muutenki olevan pikkasen adhd välillä. Tiedä edes kuinka monta kertaa esimerkiks leffan aikana olen lähteny just tiskaamaan tai tekemään kaikkea muuta, kun en jaksa istua paikallani ja tuntuu, että tuhlaan aikaa, kun voin tehdä jotain järkevääki. Mietin vaan aina, että kauankohan tää kestää? "Puol tuntia vielä, aa aaw!". Kyllä sitä pitäis osata pistää vapaalle ja rentoutua, mutta ko elämä on semmosta, että menee kun päätön kana eestaas, niin siihen on nii tottunu ettei vaan enää osaa relata. Kaipa jos sitä vaan olis, niin laiskistuis varmaankin, mutta emmä kyllä semmosekskaan haluis. Mielummin sitte meen suuna päänä tuolla.

Mutta! Mun mieltä lohduttaa se, että kesäkuun puolessa välissä nään kauan kaipaamaani rakasta naistani Tiaa, kun tulee meille viikonlopuks. Tia oli meillä viimeks viime syksynä ja mä Jyväskylässä viime toukokuussa, ni on nyt jo aikakin nähdä! Mein piti neljästään lähteä Tukholmaan kesäkuussa, mutta ko mun ainoa sopiva vkl oli niille huono, niin jääkin reissu mein osin tekemättä. Nyt kuitenki ko nään Tian, nii unohtuu kaikki tommoset matkat ja muut elämän murheet. Sua täällä kaipaillen, sairastellen ja odottellen. <3

Materialisti on aina materialisti

Tässä kipeydessä ei pää välttämättä toimi toivotulla tavalla. Anteeksi.

Tosiaan haluan nyt kirjottaa painoasioista, mitoista ja vaatteista, joten voi skipata jos ärsyttää.

Kaikki alko siitä, kun viime pe lähdettiin ulos ja mullahan oli yllätysyllätys vaatekriisi. Emilialla oli kaks asua mukana ja ehdotti josko haluaisin kokeilla sitä toista asua, joka oli Vilan mekko. Aattelin, ettei se varmaan sovi, ko kangas ei joustanu ollenkaan ja näytti vähän pieneltä. Mutta sehän oli ihan passeli ja tosi kivan näkönen.

Ja toi vaate oli tosiaan kaks numeroa pienempi mitä olen ennen käyttäny. Mikä onni valtas mut! Vitsi, no sittehä mä tossa edellispäivänä raahasin Jannen mun kanssa myllyilemään, jotta ehkä löytäisin jotain kivaa, uutta ja ihanaa. Halusin varta vasten mennä H&M, koska nykyään monien vaatteet mitä oon kyselly, on sieltä ja ne on tosi kivoja. En oo sieltäkää ostanu mitään varmaa muutamaan vuotee. Tykkäsin tosta Emilian mekosta tosi paljon, ja löysin tosi samantyyppisen itelleni henkasta ja maukasta. Ja sekin oli kolme numeroa pienempi mitä normaalisti. Jeeeeij.

Tossa Emilian mekossa on kyllä niin makee toi printti, tykkäsin toki tosta toisestakin, ettei valittamista ole. Sitten löysin kolmet housut, kahet ekat Vilasta, ja mustat H&M. Noi mustat vaan makso muutaman euron ja oli vähä hiinä ja hiinä että meni kiinni, mutta seon ainakin yksi syy saada vielä kiloja tiputettua.

Noita keltasia mä oon kuolannu aiemminkin, mutta jäi kauppaan, kun tuntu että jalat huutaa keltasta ja isouttaan! Nyt kuitenki rohkenin ostamaan ne ja toivon, et saisin ne joskus päällenikii ettei jäis vaan kaapinpohjalle täytteeks. Lisäks löysin henkkamaukasta Home-tuotteen, mitä ennoo ennen sielä nähny. Helsingissä vissiin sellanen onki ja Tukholmassa ko oltiin, nii oli iso yläkerta täynnä kaikkee ihanaa sisustuskrääsää. Nyt löysin kuitenki tämmöset kivat pöllöaiheiset keittiöpyyhkeet.

Äitiltä sain Irlannista muutaman tuliaisrannekorun ja ne sopii hyvin tohon Jannen tuomaan tuliaiseen. Korujahan ei koskaan voi olla liikaa. Itse teen paljon kanssa koruja, lähinnä kyllä korviksia, materiaalit käyn shoppailemassa Korukauppa Blingissä. Siellä on niin kaikkea ihanaa, ettei sieltä meinaa päästä pois ollenkaan. Edellisjouluna ostin sieltä tarvikkeita ja tein kaikille joululahjaks jonkun pienen korun. Ihana paikka, kannattaa käydä.

Mä tosiaan sunnuntaina menin pumppiin hieman kurkku kipeenä, eikä olis kannattanu, meinaan nyt on sitten flunssaa ja kuumeinen olo. Hienoa. Eikä ärstytä, että latasin tosiaan sen kortinki siinä sitten samalla. Mullon taas sunnuntaiseks pumppi varattuna, että kattoo viittinkö mennä sillon. Ärsyttää tämmönen kotona makaaminen ja varsinkin sillon, kun teitää ettei saa liikkua!

Liikunnasta kuitenkin kun kirjotan ja tarkotus on tuo painon pudotus ja samalla saada hieman lihasmassaa lisättyä, päätin kirjottaa hieman mittoja ylös, miten ne on muuttunu sitten tammikuun. Meillähän tosiaan Jannen kanssa 25.1. alko herkkulakko, ja se loppuu nytten 5.5. (100 pvää) ja mua vähän pelottaa, että miten se siitä sitten jatkuu vai lähteekö ihan lapasesta. Päätin kuitenki, että mä niin ostan irtsareita sunnuntaina! Ne on se juttu. Tarkotus oli päästä semmosesta sokerikierteestä pois ja ensimmäinen kaks viikkoahan oli aivan tuskaa huonoa oloa ja päänsärkyä, mutta sen jälkeen on menny tosi hyvin. Eipä oo kyllä tehny mielikään. Paitsi, jos muut mässyttää vieressä jotain sellasta mitä itse himoitsen!

Tammikuun 21.1. mitattu ekat ja vertaan niitä 17.4. mitattuihin mittoihin. Vyötäröltä on lähteny -8cm, lantiosta kans -8cm, alamahasta kanssa semmonen -8cm, reisistä -5cm, käsistä -3cm ja pohkeistä jopa huimat -1cm. On sitä työtä tehtykkin, mutta vielä olis pitkä matka tavotteeseen. Ärsyttää, kun katson liikaa kiloja, kun eihän ne kerro mitään ko kuitenki harjottelen suhteellisen usein. Mittanauhahan sen kertoo ja päätän unohtaa kilot. Kymmenen kiloa on lähteny, mutta siihen se on aika hyvin jämähtänykki. Se kymmenen kiloa on tosin lähteny viime kesästä asti, ei tammikuusta. Tammikuusta joku 4 kiloa. Kattellaan taas joskus myöhemmin miten edistytään.

Nyt jatkan flunssailua ja ehkä voisin saada jonkunlaista hoivailuakin. Ehkä.