Superpostaus

Sanottakoon näin alkuun, että nyt tulee postaukseen pituutta. Lähinnä kuvista, kun en jaksa miettiä kirjotettavaa.

Elikkäs, pe aamusta lähdettiin Auraan Janen vanhempien luokse. Porukkaa oli riittävästi, tais meitä sielä kokonaisuudessaan olla semmoset 15 ihmistä. Seurusteltiin, syötiin, juotiin, pelailtiin, uitiin ja saunottiin. Perus jussi siis, mutta todella onnistunu. Ainoo mikä mua vähän huolestutti oli se että kaikki mahduttais johonki nukkumaan, mutta mahduttiinhan me hyvin ja sai jopa nukkua rauhassa.

Poikien kopittelua

Se kiinnosti

Golf-turnaus

Otettiin golf matsia, noilla on tuola iso piha ja sen päästä päähän oli kenttä. Reiät oli molemmilla puolilla ja se kuka ensimmäisenä olis takasin alkupäässä on voittaja. Alku näytti mun osalta hyvältä, mutta puolvälireiän kohtaa pelleilin niin kauan, että suurin osa oli jo melkeen maalissa. Kyllä söi ihmistä. Onneks ihan huumorilla, vaikken ookkaa ehkä se paras häviäjä. Mölkkyäkin porukkha pelaili myöhempää, ite en jaksanu tähän osallistua, mutta Rufus päätti tehdä stopin tyhmälle pelille ja vei heittokapulan. Se oliki seuraavan puolen tunnin leikki kun yritti sitä saada sen suusta pois.

Lauantai aamupäivästä jätettiin muut jatkamaan juhlimista ja ite suunnattiin meijän mökille, jossa sitten oli mun äiti ja häne miehensä sekä mamma. Uitiin, grillattiin,  juotiin ja pelailtiin sielläkin, tosin korttia ja sisällä, mutta kuitenkin. Meinas hyttyset syödä hengiltä!

Meijän juhannuskokko grillissä

Sunnuntaina päästiin vihdoin kotiin. Kunnes tuli mieleen, että vois lähteä Helsinkiin maanantai päiväks, kun mullakin oli vapaata. Aamulla vietiin koira mamille hoitoon ja nokka kohtu stadia. Meni se päivä ihan kiertelyks, katteluks, osteluks ja syömiseks. Ja se meillä noissa aina pointtina, että pääsis vaan vähän johonkin muualle käymään ja kun ei meillä täällä Turussa oo kovin montaa liikettä mistä Janne sais vaatteensa ostettua, niin sielä niitä on muutama enemmän. Ja ostihan se muutamat housut. Mäkin hamstrasin taas itelleni muutamat korvikset, kengät ja topin.

Ollaan Helsinkiin mentyä nyt muutaman kerran jätetty auto Hanasaaree mikä kai mun tiedon mukaan on jossain Espoon rajalla päin, kun siellä on hyvin parkkipaikkoja ja ilmasia vielä. Siitä bussin kanssa Kamppiin ja matkaan kuluu joku 5 minuuttia. Kierreltiin Kampissa, Kluuvissa ja muuten vaan keskustassa.


Kotiin tulomatkalla oli taasen kerran pysähdyttävä Kasvihuoneilmiössä, linkki. Jeeeij. Janne oli kyllä eri mieltä, kummallista. Ollaan ihan pienestä asti sielä aina pysähdytty jalottelemaan. Ja jollei joku tiedä, niin se on sisustustavaratalo, jonka yhteydessä on kahvila. Siellä on tavaraa niin kuun ja taivaan väliltä, ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa, huonekaluja, sisustuskrääsää, keittiötarvikkeita, armeijakamaa, pelejä, kirjoja ymsyms. Siellä kahvilassakin oli ennen kaikissa pöydissä ja tuoleissa hintalaput ja ne oli ihan ostettavissa, mutta nyt sielä oli hieman värikkäämmät ja yhtenäisemmät kalusteet aiempaan verrattuna. Oi, ja oli siellä pupujakin. 

Kannattaa tosiaan käydä kattomassa jos meinaa ajaa ohi. 1 tietä mennessä käännytään liittymästä 20, ja se poikkee siitä noin kilometrin verran. Voi yrittää saada miehensäki mukaa katsastelemaan, mutta varaudu tylyyn mulkasuun ja nähtävät ilmeet voi olla jotain tämmöstä..

Kiinnostaa ko kilo paskaa!

Kannattaa kuitenki yrittää!

Piti jo eilen ja edellispäivän kirjotella, mutta edellispäivän töitten jälkeen oli kukka- ja ruokakaupassa käynti ja illalla lähettiin, kun kuuma oli, Ruissalon koirien uimarannalle temmeltämään jotta vähä pääsis poikaki viilentymään. Kotona oltii taas lähempänä yheksää illalla. Eilinen mulla oli taas tämmönen koiraulos-töihin-koiraulos-jumppaan-koiraulos-suihkuun-nukkumaan-päivä. Aamu alko kivasti puol seiskalta ja olin mä silleen kotona että sain jopa istahtaa ja hengähtää klo 23. Se on tota heti, kun toinen osapuoli on pois. Ja hatun nosto niille, jotka tekee tota joka ikinen päivä, huhhuh. Toiki koira kun ei vaan tyydy mihinkään pikku kiertelyyn vaan se pitää olla kans asiallisen pitunen lenkki. Puoltoista tuntia me ehdittiin ulkona olemaan, kunnes sainki juosta taas eteenpäin. Ja tää kuumuus osaa viedä kyllä mehut ihmisestä, että kaipa tää tästä, ukkosta odotellessa!!

Juhannusta odotellessa

Nyt on tosiaan semmonen hetki, että Jannella on loma ja mä päätin olla niinkin itsekäs, kun pitää pe ja ma liikkeen kiinni. LOMA! 4 päivää lomaa. Autuutta! Mä niin vaan oon, enkä edes mieti mitään työjuttuja tai syömisiä tai muutakaan mieltä askarruttavaa. 

Taidetaan mennä itse juhannusta juhlimaan Jannen porukoille, kun sinne on koko sisarusparvi kumppaneineen tulossa. Siinä meitä sitten on jo heti kymmenen ihmistä, saatika jos mukaan saapuu vielä jotain kavereita. Pääsee saunaan ja uimaan, pelailemaan, grillaamaan ja ehkä kauhukseni laulamaan karaookkea. Jannen isä kun aina vaatii laulamaan sen kanssa, eikä siinä muuten mitään, mutta en nyt ihan mielelläni kaikkien ihmisten edessä viittii laulaa lurautella. Vaikka on se ennenki nähty että alkuillasta ei viittitä mikkiin vikistä, mutta muutaman iloliemen ja yön pikkutuntien aikaan se mikki jotenkin huomaamattomasti liimautuu niihin pikku kätösiin. Että voi sitä morkkiksen määrää aina seuraavana päivänä. Veikkaanpa hyvinkin, että on tulossa huikee juhannus.

Aluks tarkotus oli mennä ihan vaan meijän mökille viettämään rauhallinen viikonloppu, mutta sinne mennään varmaan sitten lauantaina tai sunnuntaina, kattoo nyt. En jaksa alkaa tapani mukaan aikatauluttaa mun pikku lomaani, vaan katotaan mitä tapahtuu ja sen mukaan mennään. "Go with the flow", niinko Jane mulle aina paasaa. Joojoo, goddammit.

Tässä nyt on kuitenkin vielä muutama työpäivä hoidettava alta, mieli vaan kovasti hinkuis aamunukkumisia ja rauhottumista. Kohta, kohta pian.

Muistutuksena, että ÄLKÄÄKÖ JÄTTÄKÖ NIITÄ AIVOJA NARIKKAAN! Ei oo kiva lukea kuolemantapauksia juhannuksen jälkeen. Aina. Joka vuosi.

Pientä purnausta olkaa hyvät

Voi huh mikä viikko takana! Eipä aika oo riittäny muuhun kun töihin ja tarvittavien asioitten tekemiseen. Mukavat kymmenykstoist tuntiset työpäivät ja sen jälkeen juoksemista myllyssä, ikeassa ja kaupungilla. No mutta, eihän näitä kiireitä mulle tee kukaan muu kuin minä ihan itse. Salille käymiseenkään en oo uhrannu edes ajatusta, mutta tänään lataan korttini ja riennän pumppiin ja keskiviikkona combattiin. Viikon aikana on tullu kyllä syötyä todella epäterveellisesti ja puntarikin oli kilon verran sitä mieltä. Masishan tommosesta tulee. No nyt sitten se 6 kiloa karistettavana ja syksyyn mennessä ois tarkotus olla toikin poies. Sittehän se työ alkaa pitää nuo kilot poissa,.. pääsis tosin nyt ensin siihen tavotepainoon edes.

Lauantaina juhlittiin valmistuneita! Veli valmistus levyseppähitsariksi ja lähtee kohta inttiin. Onsekin vaan niin iso jo. Muistan vaan sen pikku pellavapään, jolla tais olla jotain vihanhallintaongelmia ainakin mua kohtaan. Se kun suuttu, niin siitä oli kyllä leikki kaukana ja mielellään kaikki kättä-pitempää-tavarat jossain tosi kaukana. No onneks on rauhottunu ja rento meininki tänä päivänä. Ja kun miettii, että kellä sisaruksilla ei olis niitä riitoja, enkä sano et olisin sen kaverin päästäny ite kovin helpolla. 

La iltana vielä suuntasin Iralle, kun suoritti ittelles lakin iltalukiossa. En tuntenu sinne mennessä ketään, mutta oli kyllä loistoilta kaiken kaikkiaan. Se on aina kiva tavata ja tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin ko ihmiset osottautuu mukaviks!

Ja tästä tulikin mieleen muutaman sen illan puheenaiheet, meinaan ainakin hymiöt. Radiosta satuin kuulemaan jonkun mielipiteen siitä, että nykyään somessa voi sanoa ihan mitä vaan vaikka vähän negatiivistakin, kunhan perään lisää hymiön. Se kuittaa  kaiken vitsiksi taikka ei-niin-vakavaksi. Itse satun olemaan vähän sitä sorttia ettei tule noita merkkejä käytettyä. Nykyään käytän ehkä kuitenki sillon tällön, kun joskus nuorempana ei tullu mieleenkään. Ja jos jossain sellasen merkin laitan, se ei tule luonnostaan, vaan se tulee tiedostetusti 'No laitetaan nyt sitte' -meiningillä. Kun tosiaan olen kuullu muutamaan otteeseen siitä, että olen niin tyly ja vittumainen ko kirjotan jollekki. Ja miks? Siks etten laita sitä hiton hymiötä! Miksi ei voi kirjottaa normaalia tekstiä ilman, että koko ajan tunkee niitä joka paikkaan, ja niin ettei vastapuoli siitä mitenkään loukkaannu. Jos lähettäjä ite käyttää niitä paljon, tulee niit sillon kyllä varmasti itekki laitettua helpommin. Kanssapuhujat oli kyllä itekkin sitä mieltä, että siitä voi kyllä tulla tyly tunnelma ja he kyllä ajattelee asiaa nyt toiselta kantilta. Irakin sano, että hänellä meni aluks aikaa siihen, että tajus etten käytä niitä, mutten kuitenkaa tarkota asioita millään pahalla ja voin olla kuitenki ihan hyvällä tuulella. 

Ja tästä päästään siihen toiseen aiheeseen, nimittäin ennakkoluuloihin. Ehkä kukaan tässä maailmassa ei olis täysin ennakkoluuloton ihminen vaikka yrittäiski olla. Kuitenkin aivan varmasti joskus jossain tulee tilanne, että onse kuva jostain ja olettaa siitä jotain. On se sitte ihminen taikka paikka, ei sillä väliä, mutta ei tosta kyllä ikinä eroon pääse. Ite kuulun tähän kastiin, että yritän kovin ajatella positiivisesti, vaikka muut ois puhunu mitä. Sillon mä menen itte kokeilemaan ja olen sitte sitä mieltä mitä sitten olen. Ite ajattelen, että suuri osa ennakkoluuloista on kuitenki negatiivisia, eikä sitte mennä ja tehdä jotain, koska siitä on vaan se kuva ettei se ole mukavaa ja sehän se varmaan on ihan perseestä. Ja kyllä, on mullakin paljon ennakkoluuloja eri asioita kohtaan, se on kuitenki eri asia olla tykkäämättä jostain ja juu, sitten voi sanoa ettei tykkää, kun on kokeillu! Jannen kanssa meinaa väännetty monesta asiasta, kun hän ei suostu tekemään tiettyjä asioita taikka maistamaan jotain, koska hän ei kuulemma tykkää. Niin joo ei tykkää, kun ei ole kokeillu. Esimerkiks pumppiin lähtö, kun ei tykkää. Helvetti, tule kokeilemaan ja sano sitte ettet tykkää!

Ennakkoluulosen ihmisen tapaaminenki on jotenki kummallista, että tolla on musta muka joku käsitys, vaikkei olla mitenkään edes tutustuttu! Törmään tähän aiheeseen usein muutamissa jutuissa, ensimmäisenä meinaan Rufuksen kanssa, koska sehän on Rottweiler niin sen on pakko olla aggressiivinen koira joka puree. Toisena työssäni, kun kuitenki keski-ikä asiakkailla on aika korkealla ja se, että olen nuori, tuntuu olevan joillekkin iso ongelma. Hittoako ne tietää mun ammattitaidosta taikka musta ennen kun on kokeillu.  Näinkin olen kuullu 'No vitsi, tästähän tuli tosi hyvä, kun olin ihan varma että saan mennäkotiin ja laittaa ite uusiks oman tukkani'. Ja mistä hitosta sillä oli semmonen kuva sitte, ehkä oon liian nuori tekemään mitään hyvää tai en vaan näytä hänelle tarpeeks oikeelta, mene ja tiedä. Enkä kyllä tiedä edes haluanko tietää. Sen vaan tiedän, että ennakkoluulot on perseestä! Piste.

Boo hoo hoo

Nööy. Nyt on kyllä monena päivänä tullu syötyä erittäinkin epäterveellisesti! Oltiin torstaina Janen kanssa Morrison's-ravintolassa syömässä. Oinomnom, oli niin hyvää. Ja olinki tosi yllättyny, kun olin jotenki saanu kuvan jostain kovin fiinistä paikasta, mutta se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin fiini. Tosi rento ja kodikas paikka, ruoka-annokset jumalattoman suuria ja palveluunki olin tyytyväinen, se ei meinaa nykyää ole mikään itsestäänselvyys!

Perjantaina näin vanhoja ystäviä Jyriä, Susannaa ja Nelliä. Jyrin ja Sussun kanssa on tarhasta asti kuljettu yhdessä ja Nellin kanssa ala-asteen kolmannelta asti. Tulee muuten niitten kanssa erittäin vähän nähtyä, mutta ollaan nyt tehty tämmönen traditio, että käydään syömässä muutamien kuukausien välein millon missäkin ja mahdollisesti siitä sitten matka jatkuu hieman yöllisemmäks myös. Viimeks kyllä syömäiltiin Jyrin luona Helsingissä alkuvuodesta, kun käytiin katsastamassa millasessa poikamiespoksissa mies asustelee. 
Nyt kuitenkin käytiin uudelleen tyyppaamassa Siipiravintola ja ainahan yhtä hyvää se on. Tietty kun kaikki on käynyt rasvakeittimen kautta. Ja tällä kertaa me saatiin istua sielä loppuun asti, viimeks meijät häädettiin sieltä pois, kun me vietiin yks syömäpaikka, kun muutkin haluais päästä syömään. Voin vaan kuvitella, että meijän ilmeet oli vähän priceless, eipä oo noin ennen käyny. Ehkä ihan ymmärrettävää, muttei asiakkaan kannalta kovin mukavaa. 

Lauantai päivällä lähettii Jannen kanssa jokilaivoille ennen iltasta keikkaa. Oli nii ihana ilma ja sen huomas siitä ihmismassasta, joka oli tullu nauttii auringosta. Illemmalla sitte suunnattii kattelemaan Sami Hedgergiä Caribialle Sofian ja Rauskin kanssa. En oo ennen päässy miestä katsomaan, mutta nyt olin hyvissä ajoin liikkeellä ja ostin meille liput jo joskus helmimaaliskuussa. Kyllä oli posket ja vatsalihakset hellinä nauramisesta, on se vaan hulvaton. Itellä oli vaan pieni pelko jos joudutaan eturiviin, niin en tosiaan halua joutua mukaan ohjelmaan. Se ois mun kauhu. Pitäis huudellaa vastauksia ja meistä heitettäis vitsiä. Ehkä en sit vaan osaa nauraa itelleni julkisesti tarpeeks, kun tuntuis tosi ahdistavalta tilanteelta. Oltiin kuitenki 9 rivillä, niin ei ollu pelkoa tollasesta. Enkä mä oikeestaan tiedä oisko se siitä vitsin heitosta, muutenkin kaikki tommoset ison massan edessä oleminen ja julkisuus olis kamalaa.

Kuva: carabiaravintolat.fi

Ja yllätysyllätys oli nälkä, kun show loppus. No  hesen kautta jatkettiin Edisoniin. Tais töllöstä tulla jonkun sortin jalkapalloa, kun oli niin jumalattomasti ihmisiä, ettei sinne voinu kuvitellakkaan jääväs. Napattiin sieltä kuitenki Jyri ja Nelli mukaan ja jatkettiin Lehmään.  Muutama muukin kaveri tuli illan aikana mukaan meininkeihin. Paikka oli mukavan tyhjä, vaikka sielä olikin ihmisiä. Kaikki mahtus istumaan ja pääs vessaan ja tiskille ilman jonoja. Ilta meniki mukavasti valomerkkiin asti, vaikkei se aluks ollukkaan mikään tarkotus. Mut mikäs siinä ko mukavat ihmiset, hyvää juomaa ja parhaat jutut.

Onneks ei enää tullu baarin jälkeen käytyy snägärillä, vaikka vähä nälkä oliki. Eikä myöskään onneks sunnuntaina, kun syötiin Raisiossa äitin pöperöitä. Mut muita herkkuja tuli kyllä syötyä sitte illalla, ko Jane alko vinkumaan jotain hyvyyksiä. Y-hyy. Ei kyllä taida vatta ja reidet kiittää yhtään.. Onneks vaaka ei kuitenkaan ollu mua vastaan kaikkien syömisien jälkeen, aina vaan tuntuu, että kiloja tulee pelkästään kun näkeekin ranskalaisen.

Mulla menee tänään salikorttikin vanhaks, enkä tosiaan tänään pääse sinne ollenkaan, kun tulee vielä seitsemän aikaa asiakas. Ihania nää 11h työpäivät. Ja täytyy kattoa koska mä ehdin sinne mennä, että koska mun on järkevä sitä ladata uudelleen. Täytys vaan nyt sitte liikkua muulla tavoin, onneks on kahvakuula ja juoksukengät. Tänään kyl vaan on ollu semmonen löysäpäivä, että oksat pois. Tuntuu etten selviä tonne iltaan asti, kun taju meinaa lähteä pelkästä väsymyksestä. Janne toi mulle onneks ruokaa, kun tuli töistä kotiin vähän aiemmin, kun on ollu kauheessa flunssassa ja lämmössä pari päivää. Kurkunpääntulehduksesta se kanssa puhus, ko tuli lääkäristä. Toivottavasti ei oo tulossa se tauti tähän osotteeseen, nyt ei ois meinaa yhtään varaa sairastella tän tekemismäärän keskellä! Kiitos!

Viime päiviä

Niin paljon sanottavaa, mutta sanat ei riitä kertomaan kaikkea.

Valehtelin mukavasti torstaista, enhän mä mihinkään salille asti sitten päässytkään, kun Janne ilmoitti, et hänellä on töitte jälkee katsastus ja hammaslääkäri, joten kaikki kusi sitte siihe. Kyllä toi koira on muuttanu elämää sen verran, ettei sitä vaa extempore lähdetäkkään kaikkialle. Joko ei lähdetä ollenkaan, tai sitten se tulee mukaan. Rufus kyllä kulkee meijän mukana aina kaikkialle. Paitsi tietenkään jos sen pitäis autossa hirveesti ootella, niin sitten ei. Se on jonkun verran aina mein äitillä (mamilla ja papilla) hoidossa, taikka sitten Jannen porukoilla. Se on vaan helpompi, ko oma äiti asuu paljon lähempänä meitä ja meillä on aina ollu koiria, kun taas Jannen porukat asuu paljon paljon kauempana, eikä niillä oo koirista kokemusta, kun Rufuksesta. Eikä sillä, kaikki on aina menny todella hyvin ja luotan täysin siihen, että ne pärjää Rufuksen kanssa. Onse tietenki varmaan iso harppaus, kun yhtään kokemusta ja sitten eteen tuodaan Rottweiler, mikä ei ole sieltä helpoimmasta päästä oleva koira. Mutta he osaa kyllä homman. Ja on ne muutamien vuosien ajan puhunu koiran ottamisesta, kun haluaisivat. Sais Rufus kaverin.

Perjantai mulla alko mukavasti rumaläskityhmä-päivällä, tiiätte varmaan. Ois siinä sitten pitäny jo aamusta valitan iltavaatteet mukaan, kunnen meinannu tulla käymään kotona. Eipä siitä mitään tullu, kun kaikki näytti paskalta, eikä mikään sopinu ylle, tukka oli päin persettä ja naamaki näytti iha haaskalta! Kuitenki mieli parani ihanien ihmisten kanssa. 

Piristyshali

Finaalipäivä meni mahtavasti ja tietenkin oikea ihminen voitti! Mahtavuutta. Liveäkin jäätiin kattomaan, esiintymiset oli hyviä ja kyllä täyden salin fiilis oli loistava!

Liven jälkeen mentiin kahden muun assarin kanssa meille ja kyllä se fiilis sitten nousi ja sain kun sainki valittua itelleni mukavat vaatteet. Siinä otettii muutamat lasilliset ja suunnattii nokkamme kohti Apolloa. Se vippipuoli on musta aina ollu jotenki kauheen tyhjä, ja sen ulkopuolella parempi meininki, mut nyt se oli niin täynnä ettei kävellä meinannu mahtua ja se meininki oli tosi hyvä. Mutta tietty, kun siellä oli nyt sitten kaikki. Ja paljon enemmän. Eilen esiintyjät lähti Gracellä TVOFin risteilylle. Uskon, että on ollu hauska matka.

Ite otin suht rauhallisesti, kun meillä oli ja on tekemistä viikonlopulle. Eilen oltiin Raisiossa mutsin luona, kun ne oli tullu sieltä Irlannista. Kuvia katteltiin, niin on se kyllä hieno paikka. Ilma oli ollu suht samanlaista kun täälläkin, paitsi se tuuli oli jotain semmosta, mitä täällä suomessa ei kuulemma ymmärräkkään. Mutsilla oli kuva joistain muutamasta miehestä, kun ne nojaa tuuleen ja ne on melkeen ihan vaakatasossa ne miehet. Siistiä. Vaikken mä sellasta tänne haluiskaan.

Avattiin eilen grillikausi kahteen otteeseen, ensin Raisiossa ja sen jälkeen Jannen porukoilla Aurassa. Eipä tarvinnu nälkää nähdä, ja tuntuu, kun olis monta kiloa tullu viikonlopun aikana, mutta puntari oli aamulla toista mieltä. Ihan hyvä vaan. Tänään sitten olis vuorossa meijän isä, jonne pitäis seuraavaks lähteä. Meillä on tämmönen vanhempiviikonloppu ollu. Sitten mä olen menossa pumppiin kuudelta, ja ihan oikeasti menenki tällä kertaa. Sitten pistänki varaukseen seuraavien viikkojen jumpat, nii tulee sitten mentyä. Pitäis vaan alkaa salillakin käymään useemmin, mutta kun se ei oikeen ole mun mieleen. Tietty jos joku tulis opastamaan mulle kaikki laitteet ja laatis sopivan ohjelman, niin ehkä sitten. Yksin menen vaan niihin tuttuihin laitteisiin, enkä viitsi täydessä salissa mennä kokeilemaan jotain uuttaa ja näyttää idiootilta.

Mä voisin yrittää kirjottaessa pitää aina jonkun tietyn linjan yhdessä kirjotuksessa, kun nää pomppii aiheesta aiheeseen, kun yritän sitten kaiken selittää. Ja silti tuntuu, etten oo kirjottanu kaikkea mitä piti. Ne tulee vaan mieleen myöhemmin. 

Ainiin. Tänään turkkaria lukiessa tuli mun unelmien talo eteen. En vaan yksinkertasesti kestä. Mulla on semmoset kriteerit, että oksat pois, ja kuinka sitte sattuski, että siinä se oli, kaikessa komeudessaan. Ehkä paikka ei ollu se kaikista toivotuin, mutta hyvinki mahdollinen. Se talo oli maskussa, 1925 vuonna rakennettu (ah!), vaaleenpunanen (oon vuosia kuolannu kaivokadulla sitä vaaleenpunasta kerrostaloa), ja osittain ruutuikkunat, valkoset lautalattiat, jossa leveet jalkalistat ja lisäks kattolistat, valkonen kamina, ja sisäänkäynnin edessä sellanen kuisti. Jos mulla olis rahaa, niin se olis siinä. Mä tiedän, että kun talon aika on ja laina myönnetty, ei eteen tuu toista samanlaista. Mä haluan vanhan puutalon, enkä puhu mistään 50-luvun taloista. Raisiossa ja Aurassa on just sellaset, eikä ne ole mun mieleen, pitää olla vanhempi. Paljon vanhempi. Juu ja lämmityskustannuksetki on sitte suuremmat ja etc etc.. Kaikenlaista. 

Mä jään tänne kuitenki nyt surkuttelemaan ja haaveilemaan jostain sellasesta mitä mulla ei ole. ..ehkä jotain päivänä.. jonain päivänä.

Kaikki yhres koos

 Vihdoin se saapus kotiin! Ja tää koira oli onnensa kukkuloilla!

Näin me ooteltiin isiä kotiin

Elikkä Jane pääs eilen illalla ehjänä perille pitkältä ajomatkaltaan hienon auton kera.  Vihdoin! Auto oli nyt sitten tumman sininen farmari Audi A4 quattro -06. Oli kyllä siistiä päästä tyyppaa sitä ja kyllä kulki nätisti.. ja kovaa! Ui, nyttei tartte jäädä jälkeen kaikille keski-ikäsille miehille, kun ei kestä jos nuoria naisia liikenteessä. Varsinkaan, jos olis tosiaan ohi menossa, niin sitten kiihdytellään niin hitosti!

Penkit oli mustaa nahkaverhoilua ja sisusta muutenkin kokonaan mustaa. Nappuloita etukonsolissa oli enemmän ko laki sallii. Ja kaiken kukkuraks manuaalit on kaikki saksaks, joten niitten nappuloitten tapahtuvuudesta ei oo vielä kaikesta niin tietoa. Ehkä ne tästä pikkuhiljaa kaikki selvii. Sitten ko mäkin olen just tämmönen, että "Mitä tästä tapahtuu?" "No entä tästä?" "No saaks mä painaa tätä?".

Ensimmäiseks oli auton tyhjennys, kun tää yks oli haalinu pienen määrän juominkia mukaansa Tanskasta. Takaluukusta etupenkille asti oli laatikoita niin paljon etten oo ennen nähny. Muakin oli muistanu viidellä laatikolla Rekon mansikka-limee. Namms. Noo, eipä tartte vuotee ostaa juotavaa. Sain mä lisäks vielä kaks Dooley'sia kuuden kaatumattoman lasin kera. Vois melkeen jopa luulla, että se yrittäis ihan juottaa mua humalaan.. Sitte ruotsista oli ostanu vartalorasvaa ja laivalta aarikan rannekorun. Tietää mies mistä tää flikka tykkää. On hän ihana. <3 (Ei se varmaan olis uskaltanu tulla kotio ilman tuliaisia.)

 

Tänään on ohjelmassa ensin hieman töitä, ja illemmalla ripsihuolto. Sais nää räpsyttimet taas kuntoon. Oon meinaa ollu viis viikkoo sitten, ni kyllä ne mukavasti harottaa sen ajan jälkeen. Jos vaikka sais seuraavaks vähän aiemmin mentyä, ni ei ois niin suuri homma huoltamisessa. 

Huomenna ajattelin uusia taas salikortin ja suunnata nokkani kohti salia ja jumppaa. Tuntuu, että siitä olis ikuisuus, kun oli viikko sitten viimeks. Meni kortti vanhaks, enkä viittiny uusia sitä ennen ko Jane tulee kotiin, ettei tartte koiran olla koko aika yksin kotona. Sitten jos sais taas kiinni siitä, että kävis sen kolmisen kertaa viikossa salilla, tai no jumpissa.

Perjantaina TVOF, loppupileet, sekä ens viikolla vappu. Menee aika huolestuttavasti tää mun elämä juomisen puolelle. Lisäks muutaman viikon päästä 25.5. me mennään Soffen ja Rauskin kanssa Sami Hedbergin keikalle ja sitä jatketaan vähän ehkä juhlistamaan mun synttäreitä. Alkoholin merkeissä menee tosiaan sekin päivä. Sittenhän onkin jo juhannus ja sen nyt sitten tietää mihin seki taas menee. Huhhuh, meneepäs aika nopiaa.