Valitusvaara

Vitsit, on jotenkin niin turhautunut olo kaikenlaisiin asioihin elämässä, mitkä tuntuu olevan kaiken puolin kesken. Ensinäkin, olis ihana päästä jo muuttamaan tässä vaiheessa, eikä siinä, kun mun tilanteessa missä oon varmasti kerännyt jotkut +30kg ylimäärästä! Haluan vauvalle oman huoneen enkä millään jaksa odottaa päästä sisustamaan tätä jo ah, niin täydellisesti suunniteltua luomusta. Tiedossa on jo niin miltä kaikki näyttää tavaroista tapetteihin ja verhoihin.

Olen jo niin kyllästynyt meidän nykyseen kämppään. Noissa vuokra-asunnoissa kun on paljon näitä tämmösiä "hyi hitto"- juttuja, mihin vaan tyytyy, koska se ei oo omaa eikä se oo pysyvää vaan kaikki on väliaikaista. Näin meillä ainakin. 

Jannellahan on omistusyksiö kerrostalossa. Asuttiin siellä muutamat vuodet ja rempattiin asunto lattiasta kattoon kokonaan, mutta sinne oli tulossa linjasaneeraus, joten kaikki putket ja sähköistykset uudistettiin. Muutettiin sen alta pois vuokralle toiseen yksiöön. Tällön Janen kämppään muutti vuokralle hänen pikkusiskonsa, joka asuu sielä edelleenkin. Remppa on tehty ja kämppä ihan valmis. Vuokrayksiössä asuttaeesa meille muutti meijän karvavauva ja sitten olikin taas muutto edessä isompaan asuntoon. Muutenkin oli jo tiedossa, että ostan tän kyseisen parturi-kampaamon, joten fiksuna päätettiin muuttaa johonkin suht lähelle, kun käytössä kuitenkin on vain yks auto. Löydettiinki kämppä ihan vierestä, eikä sekään miellyttänyt silmää täysin, mutta se hyväksyttiin hyvän sijainnin vuoks. Nyt kuitenkin kun on tulossa perheenlisäystä, edessä on taas muutto isompaan ja lapsiperheille sopivaan taloon. Enää ei kuitenkaan vuokralle, vaan nyt olis tarkotus saada se Janen asunto myytyä, jotta saatais omistusasunto ostettua. Perjaatteessa toi meijän nykynen kämppä ihan kävis näin aluks vauvankin kanssa, mutta se talo ei. Hissi on niin pieni ja ulkona menee jyrkät kaarevat ulkoportaat ja munhan pitäis kuitenkin päästä koiran ja vauvan kanssa päivisin ulos turvallisesti, ilman että menetän joka kerta hermoni kun ei kaikki mahdu mukaan hissiin ja että saatika päästäis ulkoportaat turvallisesti alas asti. 

Etsinnöissä olis siis hyvän kokonen kolmio jostain päin Turkua, missä on paljon metsää ja luontoa koiraa varten, sekä lapsille myös jonkinlaista aktiviteettia, puisto yms. Talossa ei ulkoportaita ja hissi tarpeeks iso taikka sitten pohjakerros. Plussa myös ehkä olis se, että itse kämppä olis kivan näkönen. Mietinnässä on kyllä ollu ostaa huonompi kuntonen ja rempata se itse omanlaiseksi. Riippuu varmasti siitä kuinka pitkälle tää rojekti venyy vai tapahtuu asiat äkkiä.

Sitten ongelma on tää liike. Toivon kovin, että joku ihana osaava ihminen löytäis tiensä tänne mulle vuokralaiseksi äitiysloman ajaksi. Mol.fi:ssä on nyt ilmoitus työnhausta ja tää työvoimatoimiston täti oli oikeen mukava ja auttavainen ja teki mulle sen ilmoituksen pienten yhteisten suunnittelujen jälkeen. Voi olla, että olisin itsekkin selvitynyt tästä haasteesta, mutta parempi kuitenkin näin. Tätä lahopäätä ei tosiaan kannata nyt käyttää mihinkään vaativampiin hommiin.

Olikohan mulla vielä jotain marisemista lisää. Ei nyt muistaakseni enää, jatkan kyllä mielelläni kun mieleen muistuu lisää purnattavaa.

Ilosta voin kuitenkin nyt kertoa, että meijän uus pesukone saapus eilen kotiin! Ihanaa. 4,5 kg kone alko tuntumaan pikkasen pieneltä, varsinkin kun pesen liikkeen pyyhkeet vielä kotona. Nyt toivon 8kg koneen riittävän tälle jengille, kun tarkoitus olis vielä hankkia sitten sinne uuteen kämppään sarjaan kuuluva kuivausrumpu helpottamaan jo olevaa, saatika tulevaa pyykkihelvettiä.

Joten saavuppa jo uusi kämppä, ihana vuokralainen, kuivausrumpu, kevät ja uudet jutut!! Minä odotan. Kärsivällisesti.

Mielipaha

Voooi kökkö. Nyt mun täytyy kyllä ryhdistäytyä kaikessa, että saisin sen viimisen viiskuus kiloa pois! Paino on yllättäen pysyny samassa siitä lähtien kun herkkulakko loppus. Ruokavalio on kyllä lipsunu pahemman kerran, kyllähän sen kaiken pitäis siitä lähteä liikkeelle, että se olis kunnossa. Kesä vaan jotenkin on mulle semmosta pahaa aikaa, kun tekee mieli syödä ja herkutella. Mekään kun ei oikeen osata pysyä paikallaan, vaan porhalletaan paikasta paikkaan koko aika, nii ei oo myöskään säännöllisesti tullu syötyä vaan haettu sitte ruokaa kun paha nälkä iskee. Äh. Sitten kun mä olen muka niin kiireinen koko aika, nii ei olis aikaa seistä hellan vieressä tekemässä sitä ruokaa..

Liikuntakin on jotenki tökkiny ja oonhan mä ihan käyny liikkumassa mutten ihan samanlaisella innolla kun ennen. Myöskin kun on niin hiton kuuma, nii soijaa pukkaa jo ennen alkulämpöjä! Nestehukka ja heikotus kuuluu myös mun joka kesään. Oon kyllä tehny parhaani pitäessä nestetasapainoa yllä, siitä annan propsit itelleni. Vielä kyllä olis varaa parantaa.

 Nyt vaan tosissaan täytyy ottaa itteensä niskasta kiinni ja petrata! Mittanauhaa enkä oikee vaakaakaan uskalla enää käyttää, saatika et voisin mennä kohta siihen kehonmittauskoostumukseen uudestaan kattomaan muka jotain tuloksia!

Asiasta tälleen porkkanaan, mutta mun on nyt kyllä pakko linkata video josta ollaan saatu kyllä semmosta hupia! hAhAhA

 


Psst. Mullon kauhee koirakuume, en nyt kyllä kestä!

Pientä purnausta olkaa hyvät

Voi huh mikä viikko takana! Eipä aika oo riittäny muuhun kun töihin ja tarvittavien asioitten tekemiseen. Mukavat kymmenykstoist tuntiset työpäivät ja sen jälkeen juoksemista myllyssä, ikeassa ja kaupungilla. No mutta, eihän näitä kiireitä mulle tee kukaan muu kuin minä ihan itse. Salille käymiseenkään en oo uhrannu edes ajatusta, mutta tänään lataan korttini ja riennän pumppiin ja keskiviikkona combattiin. Viikon aikana on tullu kyllä syötyä todella epäterveellisesti ja puntarikin oli kilon verran sitä mieltä. Masishan tommosesta tulee. No nyt sitten se 6 kiloa karistettavana ja syksyyn mennessä ois tarkotus olla toikin poies. Sittehän se työ alkaa pitää nuo kilot poissa,.. pääsis tosin nyt ensin siihen tavotepainoon edes.

Lauantaina juhlittiin valmistuneita! Veli valmistus levyseppähitsariksi ja lähtee kohta inttiin. Onsekin vaan niin iso jo. Muistan vaan sen pikku pellavapään, jolla tais olla jotain vihanhallintaongelmia ainakin mua kohtaan. Se kun suuttu, niin siitä oli kyllä leikki kaukana ja mielellään kaikki kättä-pitempää-tavarat jossain tosi kaukana. No onneks on rauhottunu ja rento meininki tänä päivänä. Ja kun miettii, että kellä sisaruksilla ei olis niitä riitoja, enkä sano et olisin sen kaverin päästäny ite kovin helpolla. 

La iltana vielä suuntasin Iralle, kun suoritti ittelles lakin iltalukiossa. En tuntenu sinne mennessä ketään, mutta oli kyllä loistoilta kaiken kaikkiaan. Se on aina kiva tavata ja tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin ko ihmiset osottautuu mukaviks!

Ja tästä tulikin mieleen muutaman sen illan puheenaiheet, meinaan ainakin hymiöt. Radiosta satuin kuulemaan jonkun mielipiteen siitä, että nykyään somessa voi sanoa ihan mitä vaan vaikka vähän negatiivistakin, kunhan perään lisää hymiön. Se kuittaa  kaiken vitsiksi taikka ei-niin-vakavaksi. Itse satun olemaan vähän sitä sorttia ettei tule noita merkkejä käytettyä. Nykyään käytän ehkä kuitenki sillon tällön, kun joskus nuorempana ei tullu mieleenkään. Ja jos jossain sellasen merkin laitan, se ei tule luonnostaan, vaan se tulee tiedostetusti 'No laitetaan nyt sitte' -meiningillä. Kun tosiaan olen kuullu muutamaan otteeseen siitä, että olen niin tyly ja vittumainen ko kirjotan jollekki. Ja miks? Siks etten laita sitä hiton hymiötä! Miksi ei voi kirjottaa normaalia tekstiä ilman, että koko ajan tunkee niitä joka paikkaan, ja niin ettei vastapuoli siitä mitenkään loukkaannu. Jos lähettäjä ite käyttää niitä paljon, tulee niit sillon kyllä varmasti itekki laitettua helpommin. Kanssapuhujat oli kyllä itekkin sitä mieltä, että siitä voi kyllä tulla tyly tunnelma ja he kyllä ajattelee asiaa nyt toiselta kantilta. Irakin sano, että hänellä meni aluks aikaa siihen, että tajus etten käytä niitä, mutten kuitenkaa tarkota asioita millään pahalla ja voin olla kuitenki ihan hyvällä tuulella. 

Ja tästä päästään siihen toiseen aiheeseen, nimittäin ennakkoluuloihin. Ehkä kukaan tässä maailmassa ei olis täysin ennakkoluuloton ihminen vaikka yrittäiski olla. Kuitenkin aivan varmasti joskus jossain tulee tilanne, että onse kuva jostain ja olettaa siitä jotain. On se sitte ihminen taikka paikka, ei sillä väliä, mutta ei tosta kyllä ikinä eroon pääse. Ite kuulun tähän kastiin, että yritän kovin ajatella positiivisesti, vaikka muut ois puhunu mitä. Sillon mä menen itte kokeilemaan ja olen sitte sitä mieltä mitä sitten olen. Ite ajattelen, että suuri osa ennakkoluuloista on kuitenki negatiivisia, eikä sitte mennä ja tehdä jotain, koska siitä on vaan se kuva ettei se ole mukavaa ja sehän se varmaan on ihan perseestä. Ja kyllä, on mullakin paljon ennakkoluuloja eri asioita kohtaan, se on kuitenki eri asia olla tykkäämättä jostain ja juu, sitten voi sanoa ettei tykkää, kun on kokeillu! Jannen kanssa meinaa väännetty monesta asiasta, kun hän ei suostu tekemään tiettyjä asioita taikka maistamaan jotain, koska hän ei kuulemma tykkää. Niin joo ei tykkää, kun ei ole kokeillu. Esimerkiks pumppiin lähtö, kun ei tykkää. Helvetti, tule kokeilemaan ja sano sitte ettet tykkää!

Ennakkoluulosen ihmisen tapaaminenki on jotenki kummallista, että tolla on musta muka joku käsitys, vaikkei olla mitenkään edes tutustuttu! Törmään tähän aiheeseen usein muutamissa jutuissa, ensimmäisenä meinaan Rufuksen kanssa, koska sehän on Rottweiler niin sen on pakko olla aggressiivinen koira joka puree. Toisena työssäni, kun kuitenki keski-ikä asiakkailla on aika korkealla ja se, että olen nuori, tuntuu olevan joillekkin iso ongelma. Hittoako ne tietää mun ammattitaidosta taikka musta ennen kun on kokeillu.  Näinkin olen kuullu 'No vitsi, tästähän tuli tosi hyvä, kun olin ihan varma että saan mennäkotiin ja laittaa ite uusiks oman tukkani'. Ja mistä hitosta sillä oli semmonen kuva sitte, ehkä oon liian nuori tekemään mitään hyvää tai en vaan näytä hänelle tarpeeks oikeelta, mene ja tiedä. Enkä kyllä tiedä edes haluanko tietää. Sen vaan tiedän, että ennakkoluulot on perseestä! Piste.

Veemäisyyttä

Pff. Ärsyttää, enkä tiedä mistä oikeen alottaisin.

No vaikka siitä, että huomaan nykyään vaativani iteltäni paljon enemmän liikunnan ja ruokailun suhteen kun mitä ennen. Aluks mulle riitti, että mä söin suht terveellisesti, mutten mä sen enempään miettiny. Yritin syödä riittävästi proteiinia, hiilareita ja rasvoja. Jotenki nykyää tuntuu, että mun pitäis tietää grammalleenkin tietää mikä on mun makroravinteiden tarve (huh?), vaikkakaan (!) mä en oo kertaakaan ylös kirjannu mitä syön. En myöskään halua, että kaikki menee semmoseks kyttäilyks ja mittailuks. Ainoa, missä tiedän satavarmasti parantamisen varaa 100%, on veden juonti! Juon liikkuessa ja nii that's it. En mä juo, enkä oo ennenkää juonu. Se asia täytyy nyt korjata, ja monta kertaa oon alottanukki, mutta nopeesti se kanssa unohtuu, kunnes huono olo ja päänsärky saapuu, sillon se taas muistuu mieleen.  Liikunnat kuitenki oon laittanu pakostikkin ylös, enhän mä muuten olis ikinä oikeeseen aikaan salilla ja ihan hyvä vaan, että noi jumpat pitää varata etukäteen.

Kokonaisuudessaan multa on lähteny -12 kg tällä hetkellä. Tammikuusta -8 kg. Aiemmin jos multa tippus muutamakin kilo, olin onnessani ja itsetunto nousi. Nyt tuntuu, että itsetunto on alempana kun ennen koko hiton painon lähtemistä. Ja juu, oon kuullu ihania kommentteja ystäviltä ja kavereilta ja tietenki perheeltä ja Jannelta. Enkä tarkota et ihmisten pitäis enempi kertoa että oon laihtunu, koska se ei mun mieltäni kohenna. Ennemminki vituttaa välillä. Se kohentais mieltä, jos ite olisin itteeni tyytyväinen ja mulla olis hyvä olla. Ja tää kaikki johtuu ihan siitä, että mä vaadin parempia ja näkyvämpiä tuloksia koko ajan jotenki enemmän ja enemmän. Ja se tässä kaikista inhottavinta onkin, että mä en nää ite sitä muutosta, paitsi vaatteiden istuvuuden kannalta. Ja kun mä mietin, että mun vuosien ihannepaino on viiden kilon päässä. Tuntuu vaan, ettei se sillonkaa riittäis, vaan vaatisin ain enempi ja enempi. Vaikkeikaan niillä kiloilla ole mitään hiton väliä, eikä oikeestaan sillä painoindeksilläkään, kun liikun kuitenki sen verran. Ehkä se nyt vaan on niin, ettei ihminen oo ikinä tyytyväinen siihen mitä on, vaan haluaa aina jotain enemmän. Ja mä kyllä kuulun näihin ihmisiin muillaki asian saroilla, myönnän!

Myös liikunnasta sen verran, että tuntuu et pitäis lisätä liikunnan määrää, ja mun tavotteita miettien mun pitäis käydä enemmän salin puolella treenailemassa, kun mitä jumpissa. Käynhän mä onneks pumpissa, mikä on mun pelastus tässä asiassa. Ja voi kun vaan jos mulla olis rahaa ylimäärästä, että mä viitsisin törsätä PT hankkimiseen, se osais neuvoa tätä toivotonta. Mä kuitenkin laitoin tilaukseen kauan kaipaamani kapistuksen, jeij, siitä mä kirjotan enemmän kun se vaan suvaitsee saapua. 

Oon yrittäny liikkua monipuolisesti ja pyrkiny muutamia kertoja viikossa käydä näyttäytymässä salilla. Julkasen muutaman kuukauden liikkumiset, missä nyt jotain mun omia merkintöjä, muttei sillä väliä. Koiran kanssa lenkkeilyjä en oo mitenkää kirjaillu ylös, vaikkakin aimo annos kilometrejä niistäkin tulis viikossa taikka sitte kuukaudessa. Sport trackeria mä joskus sillon tällön oon käyttäny, mut vaan oikeestaan enemmänkin siten jos oon halunnu tietää minkä pitunen joku lenkki on.

  

Tota ennen ei ole merkintöjä, mutta matka jatkuu. Laitan vaikka sitte myöhemmi taas toukokuun jumppailut. Muutamissa kohdissa on joku vkon tauko, ko Janne oli Saksassa ja viime viikolla flunssailin ja kuumeilin. Onneks  se meni ohi yhtä nopeesti ko tuliki.

Enivei, mä kuitenki nyt avauduin tässä menkkapäissäni kaikesta vitutuksesta mitä on eilen ja tänää ollu mielessä, mitä en suosittele kenenkään tekemään ja ehkä otan itsekin tästä opikseni. Osa fiiliksistä häipyy heti kun naistenpäivät on ohi ja mieli normalisoituu, mutta väliäks sillä, myöhemmin sitte hävetään silmät päästä mitä sitä on kirjotettu.

Nyt tää tyttö lähtee combattii vetämään omaa mieltä lättyyn. Ja oikeen kunnolla!

Haihattelua ja mörinää

Päätin vähä kirjotella tällä hetkellä mua innostavista asioista, enkä ainakaan siks, että mulla ois töissä hetken taukoa ja tylsyyttä. Ne muuttuu kyllä aikas nopeesti myöskin, mutta väliäks sillä.

Oon muutaman viikon pelaillu päivittäin padilla The Simpsons Tapped Out -peliä. Huui, ko ärsyttävän jumittavaa. Rasittavaa on se, että siinä ollaan ihan reaaliajassa, joten sen pelaaminen on erittäin hidasta. Tietty siinä pääsis nopeempaa etiäppäin kun vaan ostais ja käyttäis rahaa siihen, ei kiitos, mä kyllä pärjään näinki! Tässä rakennellaan Springfieldiä uudelleen, suoritetaan tehtäviä ja keräillään rahaa ja sitä kautta rakennellaan rakennuksia ja ansaitaan hahmoja lisää. 

En tykkää sellasista peleistä, missä pitää saada kavereita liittymään, taikka laittaa rahaa siihen. Kyllä tossakin jostain kavereista höpistään välillä, mutten oo huomannu sen kuitenkaan olevan välttämätöntä. Siihen tuli nyt joku päivitys, että voi kirjautua sisään, niin saan pelattua myös kännykällä sitte helposti. Pieni näyttö vaa on hitusen ärsyttävää. Jannella meinaa padi mukana matkassa. Pff.

Kuva: http://blog.games.com

                                                                               

Ja sanokaas, oonko mä ainoa, joka on ihan innoissaan tosta Rakas, sinusta on tullut pullukka -sarjasta? Enkä mä tiedä onko ne kaikki parit hyviä, mutta katottua tulee kuitenki. Eilen oli aivan ihana pariskunta, tosi symppiksiä. Sitä naistaki ois tehny mieli mennä rutistaa, että kyllä se siitä, älä huoli. Sitte se mies jakso ja jakso vaan koko aika tsempata, kehua ja hemmotella tätä naista, kun oli jaksanu niin hyvin. Aww. No sehä laihtuki joku huimat 21 kg. Että vau!

Aaa. Oon aina haaveillu semmosesta läskileiristä, missä sais vaan liikkua ja syödä terveellisesti, ja tietty, että sielä olis joku hönkimässä niskaan koko ajan. Se olis niin mun juttu. Ehkä tommonen ohjelmakin, kunhan se ei vaan näkyis telkkarissa. En ikimaailmassa kekkulois alusvaattesillani missään mediassa. Kun noi yleiset uimarannatki saa pakokauhun aikaan. Onneks on mökki ja oma ranta, sekä anoppilassa oma uima-allas. Niissä saan löllytellä rauhassa. 

Sitten. Ihana Satuhäät-sarja. Huh, sitä myötähäpeän määrää! Kerrassaan aivan loistavaa komediaa. Välillä tulee hienoja, normaaleita häitä, ja sehän onki kamala pettymys! Siltä sarjalta odottaa aina hyvää hupia. Suosittelen!

Eilen päädyin jotenki kattomaan Neljät häät -ohjelmaa ja se oli kaikessa kamaluudessaan iha kauheeta katottavaa. Miks kukaan ikinä haluaa omiin häihinsä kateellisia narttuja valittamaan? Eihän kukaan niistä pidän toisten häitä parempina, koska haluaa itse voittaa tän häälomamatkan. Jotkut oli naamanorsun v**ulla ja pyöritteli silmiään kirkossa ja juhlapaikalla. E-rittäin kypsää touhua. No enivei, en edes tykkää kyseisestä sarjasta, joten se siitä sitten. Pistää jotenki vihaks. En ymmärrä miksi mä edes välitän.

Sitten on vielä mulle muutama tärkee biisi. Linkkaisin videot tähän youtubesta, jos tää homma suostuis toimimaan, taikka mä sitten oppisin käyttämään tätä. Ei, en mä osaa vaikka kuinka yritän. Tiedoksi, että mä en kyllä yleensä kuuntele mitään Justinia, enkä kyllä Adeleakaan, mutta nää biisit kolahtaa ja kovaa, että oikeen ihokarvat tykkää nousta pystyyn.  Ja tiedän, Skyfall ainakin on hieman vanhempi ja ehkä joittenki mielestä kulutettu biisi jo, mutta mussa se herättää jotain kummallisen suurta tunnetta. Ens viikolla noikin on varmaan jo vaihtunu muihin lempibiiseihin.

Justin Timberlake - Mirrors

&

Adele - Skyfall 

Tähä loppuu pitää päästä vielä vähän purkautumaan. Kun siis ihmisethän on ottanu nyt hernemaissipaprikat nenäänsä siitä, kun monet hokee tätä Fitness is a lifestyle -innostusta. Tuntuu, että just niitä keitä se päähän ottaa, on itte tämmösiä truefitness-ihmisiä. Onko se sitten kamalaa, jos joku muukin innostuu ja yrittää saada muutettua omia elämäntapojaan parempaan suuntaan ja vaikka innostuiskin siitä? Tai vaikka se sitten hetken päästä laantuiskin. Ainakin se ihminen hetkeks sai innostusta ja iloa elämäänsä! Mutta sitten, ne ihmiset saa kyllä touhottaa asiasta, jos on muokannu itteensä jo pidemmän aikaa. Eikö siinä voi sitten tsempata ja mahdollisesti antaa omia vinkkejään asiasta, taikka sitten olla huomioimatta ja nostamatta kohua asiasta. Mä ainakin antaisin mielelläni vinkkejä jos vaan niitä tietäisin ja hommasta olisin enemmän kokeneempi!

Nyt kuitenki mukavaa alkavaa loppuviikkoa ja treeni-intoa ihmisille. Niille mörisiöille kans. Kyllä kai me kohta siitä auringostaki saatas nauttia!