Mielipaha part 2

Voi venus. Mä nyt kyllä kusin tän mun päiväset lupaukset aivan tyystin!! HYIMUA.

Iran kanssa mentiin vetää kaa-meet ruokaähkyt Pancho Villaan. No ei se vielä mitään, mut oltiin niin typeriä että sen jälkeen mentiin body attackiin. Suoraan sanoen i-han saa-ta-nan ty-pe-rää! Sry kielenkäyttö.

Kaipa sitä kaikenlaista pitää sitte itse tehdä ja kokea, että tajuaa ettei se todellakaan ole järkevää. Koko tunti juoksua ja hyppyjä.. oksennus, eipä ollut kovin kaukana se. Että niin, hyvin alkoi taas.

Kiitos ja kumarrus, yritän toipua.

Mielipaha

Voooi kökkö. Nyt mun täytyy kyllä ryhdistäytyä kaikessa, että saisin sen viimisen viiskuus kiloa pois! Paino on yllättäen pysyny samassa siitä lähtien kun herkkulakko loppus. Ruokavalio on kyllä lipsunu pahemman kerran, kyllähän sen kaiken pitäis siitä lähteä liikkeelle, että se olis kunnossa. Kesä vaan jotenkin on mulle semmosta pahaa aikaa, kun tekee mieli syödä ja herkutella. Mekään kun ei oikeen osata pysyä paikallaan, vaan porhalletaan paikasta paikkaan koko aika, nii ei oo myöskään säännöllisesti tullu syötyä vaan haettu sitte ruokaa kun paha nälkä iskee. Äh. Sitten kun mä olen muka niin kiireinen koko aika, nii ei olis aikaa seistä hellan vieressä tekemässä sitä ruokaa..

Liikuntakin on jotenki tökkiny ja oonhan mä ihan käyny liikkumassa mutten ihan samanlaisella innolla kun ennen. Myöskin kun on niin hiton kuuma, nii soijaa pukkaa jo ennen alkulämpöjä! Nestehukka ja heikotus kuuluu myös mun joka kesään. Oon kyllä tehny parhaani pitäessä nestetasapainoa yllä, siitä annan propsit itelleni. Vielä kyllä olis varaa parantaa.

 Nyt vaan tosissaan täytyy ottaa itteensä niskasta kiinni ja petrata! Mittanauhaa enkä oikee vaakaakaan uskalla enää käyttää, saatika et voisin mennä kohta siihen kehonmittauskoostumukseen uudestaan kattomaan muka jotain tuloksia!

Asiasta tälleen porkkanaan, mutta mun on nyt kyllä pakko linkata video josta ollaan saatu kyllä semmosta hupia! hAhAhA

 


Psst. Mullon kauhee koirakuume, en nyt kyllä kestä!

Liikuntaa

Aiemmin puhelinki sitä, että oon yrittäny Janea saada mukaan salille tai jumppaan jo pidemmän aikaa. Mentii torstaina ekaa kertaa yhessä ja siinä ko juteltii kassaneidin kanssa ni saatii houkuteltua Jane mukaa syvikseen. Hoho. No mutta, se vetäjä oli aivan perseestä eikä se ollu syvävenyttelyä kyllä nähnykkään, kun oli tyyliin jotain balancemaista, ihme asentoja ja taivutuksia, että se siitä. Jos tää tyyppi pitää sitä edespäin, nii kyllä jää mun syvikset käymättä!! Hittovie et harmittaa.

Lauantaiks olin kuitenki varannu puolen tunnin Cxworxin, jossa keskityttiin keskivartaloon ja kyllä on pakarat ja vatsalihakset hellänä ollu. Ja kun mulla tosiaan on nää lauantait vapaat, niin pääsen tähän mukaan ja aion mennä monena muunakin lauantaina. Tykkäsin kovasti. Joten tulee lisäks tähän mun pumppicombatti vuorotteluun.

Jane tosiaan tuli sit siks aikaa salille ja huomataan ettei oo hetkeen mitään tehny, nii sai vissii kädet tarpeeks tehtyä puolessa tunnissa, kun eilen valitteli käsien järkyttävää kipeyttä. Meillä on täks illaks pumppi varattuna, mut täytyy kattoa tuleekos toi mies nyt sitte mukaan jos kädet on ihan hellänä. Yritän mennä keskiviikkona uusiks jollen ite oo kovin kipeä, nii vois tulla sitte sillon mukaan.  

Tässä taas toukokuun liikkumiset. Viimeisen combatin jälkeen meni kortti vanhaks ja latasin sen vasta kesäkuun alussa, kun enpä ois kamalasti ees mihinkään ehtiny taikka jaksanu niitten työpäivien jälkeen lähteekkään. 

Mulla on ruokavalio lipsunu jonkun verran tässä viimisen kuukauden aikana että aijai, nyt pitää ottaa taas tiukka ote siihenkin hommaan. Tia on kyllä tulossa viikonloppuna tänne ja katsotaan mites meijän ruokavalio sillon menee. Voipi olla ettei sillon mietitä vaan sillon nautitaan! Voi olis jo perjantai.. kyllä se sieltä onneks nopeesti tulee.

Perjantai

Eilen iski väsy tosi kovaa, kun kuvia siirtelin koneelle enkä halua edes lukea mitä olen kirjottanu. Varmasti jotain todella hienoa. Sry.

Ja kiitos edelleen Jannen, mulla heti herätessä soi nakkivene päässä. Mä sanon että tosi tyhmää.

Tää aamu alko myös mukavasti eläinlääkärireissulla. Rufuksella on ollu tuolla kaulalla viikonlopusta asti semmonen vähä isompi läntti, mistä on karvaa lähteny ja märkiny tosi pahasti. Oon sitä putsaillu ja sit kävin ostaa Betadinea ja se oliki aikamoista showta, kun vissiin tais vähän kirvellä. Tänää sitte poika rauhotettiin ja ajeltiin se kohta koneella ettei ne mädät kuivuis niihin karvoihin koko ajan. Anto myös jotain lääkevoidetta mitä laitetaan viikon verran. Koko aika kotiin tultaessa lähti jalat alta, eikä tota jössikkää kyllä ala kantamaankaan.

Unen pöpperössä

Tyhmä äiti laitto sukat jalkaat, etten voi rapsutella

Selvittiin, kun selvittiinki kotio asti. Sain sen kinkun avulla houkuteltua rappukäytävästä sisälle, kun sinne päätti levitä. Murahteli, kun yritin sitä nostella. Kaimar, mäki oisin kiukkune jos mua tultais nostelemaan kesken unien. Hittovie. Oon kuitenki Rufuksen kanssa kotona puoleen päivään. Teki niin pahaa jättää se kotiin yksin, kun yritti välillä vaivalloisesti nousta ja vikisi, aattelinkin että mahtaa olla jo pian kusihätä kova, mutta enhän mä sitä voi ulos tossakaan tilassa viedä. Pääsi mun viereen istumaan ja siihen sitte tuli litrakusi matolle. Mä vaan halailin ja toistelin ettei se haittaa, oli vähän nolon näkönen kun tämmöstä tapahtuu. Teippasin noi sukat sen jalkaan, että pysyis siihen asti että Janne tulee töistä kotiin. Yritti meinaan monesti rapsutella haavaa kun varmasti kutiaa paljon. Voooi mun pientä.

Eilen meni harmittavasti koko matsi ohi suun, kun olin salilla. Seurailtiin kyllä netistä tilannetta, että vähän pysy kärryillä ja syviksen aikaan siellä yks ohjaaja kävi päivittelemässä meitä vähän väliä, kun tilanne muuttuili. Onneks voitettiin, ei muulla väliä. Jospa näkisin sitte huomisen pelin.

Tähän väliin on pakko purnata ääneen, koska eilen tossa kun menin salille, siinä on näitä Private Show -paikkoja ja sieltä tuli livahtaen joku n. 50-vuotias mies ulos ja käänty äkkiä pois päin, kun näki mun tulevan. Sillä oli kaikki lenkkivaatteet päällä aivan kun lenkillä olis ollut, niin jäin vaan miettimään, että tommoseksko se sitten menee? 'Mä lähden lenkille' tai 'Käyn kaupassa'.. Käydään kattelemassa jotain nuorta pimua ja tullaan takas niin kun ei mitään. Sairasta. Ympäri korvia tommosta, sanon minä. Pfft.

Mutta muihin aiheisiin. Melkeen, meinaa tosiaan salilla myöskin tämä. Näin siinä ovessa lapun, jossa joku mies tulee tekemään tonne Gymille päiväks kehonkoostumusmittauksia. Varasin itelleni ajan, kun pitkän aikaa halunnu tietää missä mennään, paljonko rasvaa ja lihaksia ja mitä kaikkea muuta siinä nyt onkaan. Ehkä mä uskallan julkasta tulokset tai sitten en. Veikkaan kyllä jälkimmäistä. Kauheesti halua omaa painoani kuulutella, sen verta uskallan sanoa, että moneen vuoteen olen tällä hetkellä painoindeksin mukaan normaalipainonen, jeij. Voi se ihminen olla ihmeellisestä jutusta onnellinen. Hiton painoindeksi, oot tuottanu mulle monet vuodet tuskaa! 'Lievä ylipaino' Eipä ole enää, siitäs sait!

Ja kun tähän aiheeseen päästiin, päästään myös päivittämään kuukauden mittoja;
(muutokset siis 17.4. mitattuihin tuloksiin)

- Paino -2,2 kg (tammikuusta -8,6 kg)
- Vyötärö -2 cm
- Alamaha -3 cm
- Lantio -3 cm
- Reisi -2 cm
Pohkeet ja kädet on varmasti ihan samalla mallilla, eipä niistä mitään oikeen ole lähteny, heilutaan jossain -2 cm kokonaisuudessaan. Pohkeista ehkä vois lähteä, mutta käsistä nyt ei tarvis oikee lähteäkkään.

Joku ihana ihminen vois muuten auttaa jos osaa, kun haluisin muuttaa sen verta tätä ulkoasua, että saisin tonne ylös sellasia välilehtiä mihin sais muunmuassa blogin ja profiilin. Anyone?

Torstai kuvina

Aamulenkki

<3

'Hei älä mee, tai..'

Torstai täynnä toimistohommia

C'moon! Mites sattuski oleen aina tiellä. Kiitos nauruista rakas

Juu, sielä oikeesti on kettu. Ai et nää vai? Kumma kyllä

Huomatkaa ysärilaukku. Tulee oleen kovassa käytössä

Lenkin jäljiltä niin poikki, että uni tuli melkeen jo rappukäytävässä

Salille, mars! Radio Aalto, aina

Kaikkensa antaaneetko

Sohvan pohjalle, kiitos

Eiku postailemaan

Tämmönen pienimuotonen kuvapostaus päivästä. Oli kaikenpuolin mukava päivä. Töissä oli niin kiire ettei ehtiny siellä paljoa kuvailla. Salilla sain aikaseks 40 min käsi - ja vatsalihastreenin Iran avustuksella. Tsemppas kivasti. Täytys useemminki treenailla yhessä.

Ja mä niin odotan kovasti jo ens tiistaita jollon mulla on vapaapäivä. Varasin itelleni ripsihuollon, sitten salille ja sen jälkeen tunnin hierontaan! Autuutta. On kuulemma ihan hyvä, että salille ensin niin on lihakset lämpimät valmiiks. Keho saa vissiin enempi siitä hieronnasta sillon (?).

Mulla oli niin paljon jotenki asiaa, mutta nyt väsymys iskee lujaa ja kovaa, ettei pää enää toimi normaalisti. Ehkä mä myöhemmin kykenen tähän suoritukseen.

Just. Janne äsken kyllä pilas multa yhden ihan hyvän biisin! Rudimental - Not giving in. Kuulostaa kuulemma ihan nakkiveneeltä ja joo, niinhän se kuulosta. Kiitos tästä!

Veemäisyyttä

Pff. Ärsyttää, enkä tiedä mistä oikeen alottaisin.

No vaikka siitä, että huomaan nykyään vaativani iteltäni paljon enemmän liikunnan ja ruokailun suhteen kun mitä ennen. Aluks mulle riitti, että mä söin suht terveellisesti, mutten mä sen enempään miettiny. Yritin syödä riittävästi proteiinia, hiilareita ja rasvoja. Jotenki nykyää tuntuu, että mun pitäis tietää grammalleenkin tietää mikä on mun makroravinteiden tarve (huh?), vaikkakaan (!) mä en oo kertaakaan ylös kirjannu mitä syön. En myöskään halua, että kaikki menee semmoseks kyttäilyks ja mittailuks. Ainoa, missä tiedän satavarmasti parantamisen varaa 100%, on veden juonti! Juon liikkuessa ja nii that's it. En mä juo, enkä oo ennenkää juonu. Se asia täytyy nyt korjata, ja monta kertaa oon alottanukki, mutta nopeesti se kanssa unohtuu, kunnes huono olo ja päänsärky saapuu, sillon se taas muistuu mieleen.  Liikunnat kuitenki oon laittanu pakostikkin ylös, enhän mä muuten olis ikinä oikeeseen aikaan salilla ja ihan hyvä vaan, että noi jumpat pitää varata etukäteen.

Kokonaisuudessaan multa on lähteny -12 kg tällä hetkellä. Tammikuusta -8 kg. Aiemmin jos multa tippus muutamakin kilo, olin onnessani ja itsetunto nousi. Nyt tuntuu, että itsetunto on alempana kun ennen koko hiton painon lähtemistä. Ja juu, oon kuullu ihania kommentteja ystäviltä ja kavereilta ja tietenki perheeltä ja Jannelta. Enkä tarkota et ihmisten pitäis enempi kertoa että oon laihtunu, koska se ei mun mieltäni kohenna. Ennemminki vituttaa välillä. Se kohentais mieltä, jos ite olisin itteeni tyytyväinen ja mulla olis hyvä olla. Ja tää kaikki johtuu ihan siitä, että mä vaadin parempia ja näkyvämpiä tuloksia koko ajan jotenki enemmän ja enemmän. Ja se tässä kaikista inhottavinta onkin, että mä en nää ite sitä muutosta, paitsi vaatteiden istuvuuden kannalta. Ja kun mä mietin, että mun vuosien ihannepaino on viiden kilon päässä. Tuntuu vaan, ettei se sillonkaa riittäis, vaan vaatisin ain enempi ja enempi. Vaikkeikaan niillä kiloilla ole mitään hiton väliä, eikä oikeestaan sillä painoindeksilläkään, kun liikun kuitenki sen verran. Ehkä se nyt vaan on niin, ettei ihminen oo ikinä tyytyväinen siihen mitä on, vaan haluaa aina jotain enemmän. Ja mä kyllä kuulun näihin ihmisiin muillaki asian saroilla, myönnän!

Myös liikunnasta sen verran, että tuntuu et pitäis lisätä liikunnan määrää, ja mun tavotteita miettien mun pitäis käydä enemmän salin puolella treenailemassa, kun mitä jumpissa. Käynhän mä onneks pumpissa, mikä on mun pelastus tässä asiassa. Ja voi kun vaan jos mulla olis rahaa ylimäärästä, että mä viitsisin törsätä PT hankkimiseen, se osais neuvoa tätä toivotonta. Mä kuitenkin laitoin tilaukseen kauan kaipaamani kapistuksen, jeij, siitä mä kirjotan enemmän kun se vaan suvaitsee saapua. 

Oon yrittäny liikkua monipuolisesti ja pyrkiny muutamia kertoja viikossa käydä näyttäytymässä salilla. Julkasen muutaman kuukauden liikkumiset, missä nyt jotain mun omia merkintöjä, muttei sillä väliä. Koiran kanssa lenkkeilyjä en oo mitenkää kirjaillu ylös, vaikkakin aimo annos kilometrejä niistäkin tulis viikossa taikka sitte kuukaudessa. Sport trackeria mä joskus sillon tällön oon käyttäny, mut vaan oikeestaan enemmänkin siten jos oon halunnu tietää minkä pitunen joku lenkki on.

  

Tota ennen ei ole merkintöjä, mutta matka jatkuu. Laitan vaikka sitte myöhemmi taas toukokuun jumppailut. Muutamissa kohdissa on joku vkon tauko, ko Janne oli Saksassa ja viime viikolla flunssailin ja kuumeilin. Onneks  se meni ohi yhtä nopeesti ko tuliki.

Enivei, mä kuitenki nyt avauduin tässä menkkapäissäni kaikesta vitutuksesta mitä on eilen ja tänää ollu mielessä, mitä en suosittele kenenkään tekemään ja ehkä otan itsekin tästä opikseni. Osa fiiliksistä häipyy heti kun naistenpäivät on ohi ja mieli normalisoituu, mutta väliäks sillä, myöhemmin sitte hävetään silmät päästä mitä sitä on kirjotettu.

Nyt tää tyttö lähtee combattii vetämään omaa mieltä lättyyn. Ja oikeen kunnolla!