Rym Rymm

Nyt ollaan menty kyllä ryminällä eteenpäin. Niinkun Sofia yhden yhteydenpidottoman viikon jälkeen tokas, että tuntuu kun ei oltais puhuttu ikuisuuksiin! Hah. 

Jannen kämppä myytiin viikossa ja kaupat tehtiin muutamia viikkoja sitten. Nyt eilen illalla meidän tarjous hyväksyttiin yhdestä asunnosta. Meistä tulee Raisiolaisia! Mulle se on tuttua hommaa, kun kuitenkin 20 vuotta sielä asunu, mutta Jannelle sikäli uutta aluetta. Mutta niinkun se itsekkin tokas, että ei hänellä niin väliä missä kaupungissa asuu kun kuitenkin on itse Aurasta kotosin. Näinpä.

Tänään pitäis soviskella koska nähdään ja saadaan asiat kunnolla vireille. Asunto on ihana, eikä remontteja tarvitse tehdä. Ainoa, että sielä se toinen makuuhuone on sellanen prinsessahuone, että täytyy nyt kovin toivoa sitten tyttöä! Ei kai sentään, kyllä se kiva ois saada beigeksi/harmaaksi maalattua tässä vaiheessa, kun huoneessa ei muuten ole vielä täytettä. Siinä kohtaa, kun huone alkaa kerätä krääsää ja rojua, onki kiva alkaa raijaamaan tavaroita maalauksen ajaksi muualle. 

Mun tekis mieli niin laitella kuvia ja hehkutella, mutten viitsi heidän kotikuvia tänne laitella, vaikka ne netissä onkin julkisesti ollut. Enkä viitsi ihan sitä itse ilmoitusta tänne linkata kun kaikki osoitteet ja kaikki. Asunnossa on hieman tällanen avokeittiö, kivasti lasku- ja kaappitilaa. Olohuone on hyvän kokonen ja parveke iso ja lasitettu. Kaks makuuhuonetta, joissa molemmissa kivasti kaappitilaa. Vaatehuone valmiiksi sisustettu ja hyllytetty. Kylpyhuoneeseen mahtuu iso pesukone ja siellä on ikkuna! Jeij. Saunaa ei ole, mutta taloyhtiön sauna sijaitsee saman rapun alakerrassa, mikä on uusittu hetki sitten. 
Ainoa miinus tässä on mun kärsimättömyys, meinaan päästään muuttamaan vasta 25.1.14. Siihen on kuitenkin kolme kuukautta! Loppujen lopuks se on ihan hyväkin homma, ettei meidän tarvitse maksaa nykysestä asunnosta sopimussakkoja kun menee muutto ens vuoden puolelle. Lisäks nyt mulla on koti niin lähellä liikettä, että on kiva päästä ramppaamaan eestaas tässä miten tykkää, eikä tarvitse miettiä työmatkoja. Silti se on pitkä aika...

Sitten, mä löysin ja sain itselleni tänne liikkeeseen ihanan äitiyslomasijaisen Katin. Hän alottaa helmikuun alussa ja itse jään viimeistään 10.2. äippälomalle ja heittäydyn oloneuvokseks siihen asti kun voin. A-pua, se on niin ihmeellistä jäädä kotiin kun se ei millään lailla ole mulle tuttua. Ikinä en ole vaan ollu, vaikka enhän mä sillonkaan vaan ole. Angstikoira ja pieni lapsi ei välttämättä ole se ihanin yhdistelmä, mutta eiköhän me pärjätä!

Nyt vaan maltti on valttia, sillä jatketaan ens vuoteen!

Asuntokauppaa

Jee, Jannen kämppä on myynnissä. Ei ollut vielä eilen näkyvissä, että voi olla että on tullut eilen illalla taikka sitten tänä aamuna.

KLIK !

"Suloinen pieni koti". Hoho. No onhan se pieni, emmä sitä. Hyvin me kyllä sinne mahduttiin kaksisteen, kaikkeen tottuu. Kunhan tottuu kattelemaan toisen naamaa koko ajan. 
Otettiin noi kuvat sieltä sillon just ennen kun muutettiin, harmittaa kyllä että ne on noin huonolaatusia. Kai ne on kuvien resoluutiota joutunu pienentää (?), en tiedä.

Oli se kyllä kiva koti, ainoa miinus oli neljäs kerros ilman hissiä, mut toisaalta siihenki tottus! Kauhistuttaa vaan että kun toi myydään, on se häkkikellari sielä 5 kerroksessa i-han täynnä meijän kaikkea krääsää. Ihana alkaa niitä roudaa alas sieltä. Melkeen kyllä vois mennä pelastamaan kaikki "tärkeät" ja palkata joku tyhjentämään sen. Yritin Jannelle ehdottaa, että sitten ko muutetaan, vuokrataan jotku äijät muuttamaan kaikki tavarat niin päästää itte helpommalla. Mä siinä kuulemma pääsen jokatapauksessa helpommalla omalla turvonnella olotilallani. No niinpä, ja otan siitä kyllä kaiken irti! Hah-hah.

Joku sijottaja on kuulemma menossa jo perjantaina katsomaan asuntoa, mutta yleinen näyttö on sunnuntaina. Sormet ja varpaat ristiin nyt että se menis nopeesti ja me saatais meille kaikille neljälle sopiva asunto!! Vauvalle oma huone, Rufukselle paljon mettää ja ulkoilureittejä. Nyt ei muuta ko odotellaan,.. kaikenlaista.

Valitusvaara

Vitsit, on jotenkin niin turhautunut olo kaikenlaisiin asioihin elämässä, mitkä tuntuu olevan kaiken puolin kesken. Ensinäkin, olis ihana päästä jo muuttamaan tässä vaiheessa, eikä siinä, kun mun tilanteessa missä oon varmasti kerännyt jotkut +30kg ylimäärästä! Haluan vauvalle oman huoneen enkä millään jaksa odottaa päästä sisustamaan tätä jo ah, niin täydellisesti suunniteltua luomusta. Tiedossa on jo niin miltä kaikki näyttää tavaroista tapetteihin ja verhoihin.

Olen jo niin kyllästynyt meidän nykyseen kämppään. Noissa vuokra-asunnoissa kun on paljon näitä tämmösiä "hyi hitto"- juttuja, mihin vaan tyytyy, koska se ei oo omaa eikä se oo pysyvää vaan kaikki on väliaikaista. Näin meillä ainakin. 

Jannellahan on omistusyksiö kerrostalossa. Asuttiin siellä muutamat vuodet ja rempattiin asunto lattiasta kattoon kokonaan, mutta sinne oli tulossa linjasaneeraus, joten kaikki putket ja sähköistykset uudistettiin. Muutettiin sen alta pois vuokralle toiseen yksiöön. Tällön Janen kämppään muutti vuokralle hänen pikkusiskonsa, joka asuu sielä edelleenkin. Remppa on tehty ja kämppä ihan valmis. Vuokrayksiössä asuttaeesa meille muutti meijän karvavauva ja sitten olikin taas muutto edessä isompaan asuntoon. Muutenkin oli jo tiedossa, että ostan tän kyseisen parturi-kampaamon, joten fiksuna päätettiin muuttaa johonkin suht lähelle, kun käytössä kuitenkin on vain yks auto. Löydettiinki kämppä ihan vierestä, eikä sekään miellyttänyt silmää täysin, mutta se hyväksyttiin hyvän sijainnin vuoks. Nyt kuitenkin kun on tulossa perheenlisäystä, edessä on taas muutto isompaan ja lapsiperheille sopivaan taloon. Enää ei kuitenkaan vuokralle, vaan nyt olis tarkotus saada se Janen asunto myytyä, jotta saatais omistusasunto ostettua. Perjaatteessa toi meijän nykynen kämppä ihan kävis näin aluks vauvankin kanssa, mutta se talo ei. Hissi on niin pieni ja ulkona menee jyrkät kaarevat ulkoportaat ja munhan pitäis kuitenkin päästä koiran ja vauvan kanssa päivisin ulos turvallisesti, ilman että menetän joka kerta hermoni kun ei kaikki mahdu mukaan hissiin ja että saatika päästäis ulkoportaat turvallisesti alas asti. 

Etsinnöissä olis siis hyvän kokonen kolmio jostain päin Turkua, missä on paljon metsää ja luontoa koiraa varten, sekä lapsille myös jonkinlaista aktiviteettia, puisto yms. Talossa ei ulkoportaita ja hissi tarpeeks iso taikka sitten pohjakerros. Plussa myös ehkä olis se, että itse kämppä olis kivan näkönen. Mietinnässä on kyllä ollu ostaa huonompi kuntonen ja rempata se itse omanlaiseksi. Riippuu varmasti siitä kuinka pitkälle tää rojekti venyy vai tapahtuu asiat äkkiä.

Sitten ongelma on tää liike. Toivon kovin, että joku ihana osaava ihminen löytäis tiensä tänne mulle vuokralaiseksi äitiysloman ajaksi. Mol.fi:ssä on nyt ilmoitus työnhausta ja tää työvoimatoimiston täti oli oikeen mukava ja auttavainen ja teki mulle sen ilmoituksen pienten yhteisten suunnittelujen jälkeen. Voi olla, että olisin itsekkin selvitynyt tästä haasteesta, mutta parempi kuitenkin näin. Tätä lahopäätä ei tosiaan kannata nyt käyttää mihinkään vaativampiin hommiin.

Olikohan mulla vielä jotain marisemista lisää. Ei nyt muistaakseni enää, jatkan kyllä mielelläni kun mieleen muistuu lisää purnattavaa.

Ilosta voin kuitenkin nyt kertoa, että meijän uus pesukone saapus eilen kotiin! Ihanaa. 4,5 kg kone alko tuntumaan pikkasen pieneltä, varsinkin kun pesen liikkeen pyyhkeet vielä kotona. Nyt toivon 8kg koneen riittävän tälle jengille, kun tarkoitus olis vielä hankkia sitten sinne uuteen kämppään sarjaan kuuluva kuivausrumpu helpottamaan jo olevaa, saatika tulevaa pyykkihelvettiä.

Joten saavuppa jo uusi kämppä, ihana vuokralainen, kuivausrumpu, kevät ja uudet jutut!! Minä odotan. Kärsivällisesti.