Veemäisyyttä

Pff. Ärsyttää, enkä tiedä mistä oikeen alottaisin.

No vaikka siitä, että huomaan nykyään vaativani iteltäni paljon enemmän liikunnan ja ruokailun suhteen kun mitä ennen. Aluks mulle riitti, että mä söin suht terveellisesti, mutten mä sen enempään miettiny. Yritin syödä riittävästi proteiinia, hiilareita ja rasvoja. Jotenki nykyää tuntuu, että mun pitäis tietää grammalleenkin tietää mikä on mun makroravinteiden tarve (huh?), vaikkakaan (!) mä en oo kertaakaan ylös kirjannu mitä syön. En myöskään halua, että kaikki menee semmoseks kyttäilyks ja mittailuks. Ainoa, missä tiedän satavarmasti parantamisen varaa 100%, on veden juonti! Juon liikkuessa ja nii that's it. En mä juo, enkä oo ennenkää juonu. Se asia täytyy nyt korjata, ja monta kertaa oon alottanukki, mutta nopeesti se kanssa unohtuu, kunnes huono olo ja päänsärky saapuu, sillon se taas muistuu mieleen.  Liikunnat kuitenki oon laittanu pakostikkin ylös, enhän mä muuten olis ikinä oikeeseen aikaan salilla ja ihan hyvä vaan, että noi jumpat pitää varata etukäteen.

Kokonaisuudessaan multa on lähteny -12 kg tällä hetkellä. Tammikuusta -8 kg. Aiemmin jos multa tippus muutamakin kilo, olin onnessani ja itsetunto nousi. Nyt tuntuu, että itsetunto on alempana kun ennen koko hiton painon lähtemistä. Ja juu, oon kuullu ihania kommentteja ystäviltä ja kavereilta ja tietenki perheeltä ja Jannelta. Enkä tarkota et ihmisten pitäis enempi kertoa että oon laihtunu, koska se ei mun mieltäni kohenna. Ennemminki vituttaa välillä. Se kohentais mieltä, jos ite olisin itteeni tyytyväinen ja mulla olis hyvä olla. Ja tää kaikki johtuu ihan siitä, että mä vaadin parempia ja näkyvämpiä tuloksia koko ajan jotenki enemmän ja enemmän. Ja se tässä kaikista inhottavinta onkin, että mä en nää ite sitä muutosta, paitsi vaatteiden istuvuuden kannalta. Ja kun mä mietin, että mun vuosien ihannepaino on viiden kilon päässä. Tuntuu vaan, ettei se sillonkaa riittäis, vaan vaatisin ain enempi ja enempi. Vaikkeikaan niillä kiloilla ole mitään hiton väliä, eikä oikeestaan sillä painoindeksilläkään, kun liikun kuitenki sen verran. Ehkä se nyt vaan on niin, ettei ihminen oo ikinä tyytyväinen siihen mitä on, vaan haluaa aina jotain enemmän. Ja mä kyllä kuulun näihin ihmisiin muillaki asian saroilla, myönnän!

Myös liikunnasta sen verran, että tuntuu et pitäis lisätä liikunnan määrää, ja mun tavotteita miettien mun pitäis käydä enemmän salin puolella treenailemassa, kun mitä jumpissa. Käynhän mä onneks pumpissa, mikä on mun pelastus tässä asiassa. Ja voi kun vaan jos mulla olis rahaa ylimäärästä, että mä viitsisin törsätä PT hankkimiseen, se osais neuvoa tätä toivotonta. Mä kuitenkin laitoin tilaukseen kauan kaipaamani kapistuksen, jeij, siitä mä kirjotan enemmän kun se vaan suvaitsee saapua. 

Oon yrittäny liikkua monipuolisesti ja pyrkiny muutamia kertoja viikossa käydä näyttäytymässä salilla. Julkasen muutaman kuukauden liikkumiset, missä nyt jotain mun omia merkintöjä, muttei sillä väliä. Koiran kanssa lenkkeilyjä en oo mitenkää kirjaillu ylös, vaikkakin aimo annos kilometrejä niistäkin tulis viikossa taikka sitte kuukaudessa. Sport trackeria mä joskus sillon tällön oon käyttäny, mut vaan oikeestaan enemmänkin siten jos oon halunnu tietää minkä pitunen joku lenkki on.

  

Tota ennen ei ole merkintöjä, mutta matka jatkuu. Laitan vaikka sitte myöhemmi taas toukokuun jumppailut. Muutamissa kohdissa on joku vkon tauko, ko Janne oli Saksassa ja viime viikolla flunssailin ja kuumeilin. Onneks  se meni ohi yhtä nopeesti ko tuliki.

Enivei, mä kuitenki nyt avauduin tässä menkkapäissäni kaikesta vitutuksesta mitä on eilen ja tänää ollu mielessä, mitä en suosittele kenenkään tekemään ja ehkä otan itsekin tästä opikseni. Osa fiiliksistä häipyy heti kun naistenpäivät on ohi ja mieli normalisoituu, mutta väliäks sillä, myöhemmin sitte hävetään silmät päästä mitä sitä on kirjotettu.

Nyt tää tyttö lähtee combattii vetämään omaa mieltä lättyyn. Ja oikeen kunnolla!

Materialisti on aina materialisti

Tässä kipeydessä ei pää välttämättä toimi toivotulla tavalla. Anteeksi.

Tosiaan haluan nyt kirjottaa painoasioista, mitoista ja vaatteista, joten voi skipata jos ärsyttää.

Kaikki alko siitä, kun viime pe lähdettiin ulos ja mullahan oli yllätysyllätys vaatekriisi. Emilialla oli kaks asua mukana ja ehdotti josko haluaisin kokeilla sitä toista asua, joka oli Vilan mekko. Aattelin, ettei se varmaan sovi, ko kangas ei joustanu ollenkaan ja näytti vähän pieneltä. Mutta sehän oli ihan passeli ja tosi kivan näkönen.

Ja toi vaate oli tosiaan kaks numeroa pienempi mitä olen ennen käyttäny. Mikä onni valtas mut! Vitsi, no sittehä mä tossa edellispäivänä raahasin Jannen mun kanssa myllyilemään, jotta ehkä löytäisin jotain kivaa, uutta ja ihanaa. Halusin varta vasten mennä H&M, koska nykyään monien vaatteet mitä oon kyselly, on sieltä ja ne on tosi kivoja. En oo sieltäkää ostanu mitään varmaa muutamaan vuotee. Tykkäsin tosta Emilian mekosta tosi paljon, ja löysin tosi samantyyppisen itelleni henkasta ja maukasta. Ja sekin oli kolme numeroa pienempi mitä normaalisti. Jeeeeij.

Tossa Emilian mekossa on kyllä niin makee toi printti, tykkäsin toki tosta toisestakin, ettei valittamista ole. Sitten löysin kolmet housut, kahet ekat Vilasta, ja mustat H&M. Noi mustat vaan makso muutaman euron ja oli vähä hiinä ja hiinä että meni kiinni, mutta seon ainakin yksi syy saada vielä kiloja tiputettua.

Noita keltasia mä oon kuolannu aiemminkin, mutta jäi kauppaan, kun tuntu että jalat huutaa keltasta ja isouttaan! Nyt kuitenki rohkenin ostamaan ne ja toivon, et saisin ne joskus päällenikii ettei jäis vaan kaapinpohjalle täytteeks. Lisäks löysin henkkamaukasta Home-tuotteen, mitä ennoo ennen sielä nähny. Helsingissä vissiin sellanen onki ja Tukholmassa ko oltiin, nii oli iso yläkerta täynnä kaikkee ihanaa sisustuskrääsää. Nyt löysin kuitenki tämmöset kivat pöllöaiheiset keittiöpyyhkeet.

Äitiltä sain Irlannista muutaman tuliaisrannekorun ja ne sopii hyvin tohon Jannen tuomaan tuliaiseen. Korujahan ei koskaan voi olla liikaa. Itse teen paljon kanssa koruja, lähinnä kyllä korviksia, materiaalit käyn shoppailemassa Korukauppa Blingissä. Siellä on niin kaikkea ihanaa, ettei sieltä meinaa päästä pois ollenkaan. Edellisjouluna ostin sieltä tarvikkeita ja tein kaikille joululahjaks jonkun pienen korun. Ihana paikka, kannattaa käydä.

Mä tosiaan sunnuntaina menin pumppiin hieman kurkku kipeenä, eikä olis kannattanu, meinaan nyt on sitten flunssaa ja kuumeinen olo. Hienoa. Eikä ärstytä, että latasin tosiaan sen kortinki siinä sitten samalla. Mullon taas sunnuntaiseks pumppi varattuna, että kattoo viittinkö mennä sillon. Ärsyttää tämmönen kotona makaaminen ja varsinkin sillon, kun teitää ettei saa liikkua!

Liikunnasta kuitenkin kun kirjotan ja tarkotus on tuo painon pudotus ja samalla saada hieman lihasmassaa lisättyä, päätin kirjottaa hieman mittoja ylös, miten ne on muuttunu sitten tammikuun. Meillähän tosiaan Jannen kanssa 25.1. alko herkkulakko, ja se loppuu nytten 5.5. (100 pvää) ja mua vähän pelottaa, että miten se siitä sitten jatkuu vai lähteekö ihan lapasesta. Päätin kuitenki, että mä niin ostan irtsareita sunnuntaina! Ne on se juttu. Tarkotus oli päästä semmosesta sokerikierteestä pois ja ensimmäinen kaks viikkoahan oli aivan tuskaa huonoa oloa ja päänsärkyä, mutta sen jälkeen on menny tosi hyvin. Eipä oo kyllä tehny mielikään. Paitsi, jos muut mässyttää vieressä jotain sellasta mitä itse himoitsen!

Tammikuun 21.1. mitattu ekat ja vertaan niitä 17.4. mitattuihin mittoihin. Vyötäröltä on lähteny -8cm, lantiosta kans -8cm, alamahasta kanssa semmonen -8cm, reisistä -5cm, käsistä -3cm ja pohkeistä jopa huimat -1cm. On sitä työtä tehtykkin, mutta vielä olis pitkä matka tavotteeseen. Ärsyttää, kun katson liikaa kiloja, kun eihän ne kerro mitään ko kuitenki harjottelen suhteellisen usein. Mittanauhahan sen kertoo ja päätän unohtaa kilot. Kymmenen kiloa on lähteny, mutta siihen se on aika hyvin jämähtänykki. Se kymmenen kiloa on tosin lähteny viime kesästä asti, ei tammikuusta. Tammikuusta joku 4 kiloa. Kattellaan taas joskus myöhemmin miten edistytään.

Nyt jatkan flunssailua ja ehkä voisin saada jonkunlaista hoivailuakin. Ehkä.