Aurafest

Mulla ois taas ehkä miljoona juttua mistä kirjottaa kun olen ollut taas laiskana tän asian kanssa. Mutten nyt kaikkea änge tähän yhteen postaukseen, vaan kertoilen vaikka myöhemmin enemmän, vaikka ne onki sitte jo vähä vanhoja juttuja. Ei se mitään.

Olin lauantaina assaroimassa Heli Tikkasta AuraFest-bodypaintingeja varten. Toisen assarin kanssa tehtiin oma tyttö ja Heli teki omansa. Lisäks hänen poikansa sai tukkaansa pientä tekstiä ja kasvoihin kuviointia.

Kuvat ei ehkä ole niitä parhaimpia kuvaustaitojen, valon ja taustan takia.

Meijän tytön selkä

Vasemmalla meidän tekele ja oikealla Helin

Kävi tosi ikävästi, kun Helin malli ei kehdannutkaa lähteä ihmisten ilmoille. Oli tosi harmi Helin takia, monen tunnin työ loppujen lopuks ihan hukkaan. Joten vasemmanpuoleiset meni yhdessä pitkin aurajokea ja festarialuetta. Katseita saatiin ja kaikenlaista palautetta. Oma mielipiteeni on, että huonot palautteet tulee mustasukkaisilta naisilta. Itte en nää bodypaintingissä mitään seksuaalista, mutta mutta.. Ei se mitään, you go girl! Rohkee mimmi!

Oli niin kiva päästä taas toteuttamaan ja tekemään. Viimeks assaroin Heliä alkukeväästä FS Filmin Salainen valtakunta -animaatiossa, jossa tehtiin niitä elokuvan hahmoja tällaseen yhteistyökumppani-iltaan. Sitä ennen oltiin Helin kanssa tämmösen pienelokuvan kuvauksissa tekemässä tsombeja. Oon kyllä tosi onnellinen, että oon saanu olla mukana erilaisissa asioissa ja saanu niiden kautta kokemusta! Tänään Heli ilmotti, että pitäis tulla tytöistä jonkinlaista juttua AamuSettiin, jee! Katotaan tuleeko ja millasta tulee.

Itse Aurafest meni tosi hyvin  molempina päivinä. Pe sato enempi ja vähä vähempi, mutta lauantaina oli tosi kiva ilma. Mä vaan ehkä sain traumoja sekä jonkun kuulovian Elastisen keikalta sieltä kolmetoista vuotiaiden keskeltä, varsinki sillon kun se hullu päätti ottaa paidan pois. Oi juma. Cheekin keikalla mä hannasin ja lähin menee, kun ahdisti se ihmisten töniminen, kirkuminen ja tallominen, kun tosiaan itseäni ei niin hirveesti napannu koko keikka. Ja tosiaan tämmösenä 160 senttisenä hukkapalana ei noi keikat oikeen innosta, kun näkee vaan ihmisten olkapäitä ja niitten hiton pitkät liehuhiukset osuu koko ajan silmiin. Goddamit. Juu, eli feidasin Iran sinne ihmismassaan ja lähin ite tuulettumaan vähä sivummalle. Hyi mua.

Kuvat on taas kerran hyvin laadukkaita kännykkäkuvia, anteeks siitä. Nyt Sofia hurauttaa hakemaan mua ja me lähdetään yllätysyllätys, mihinkäs muuallekkaan kuin syömään! Sofia haluu tyypata Morrison'sin, joten matkamme jatkuu sinne.