Nyt enää sohvakuumeilupotilas

Nonni, nyt se sohvakuume valtas mut taas. Ja tällä kertaa sen verta pahoin, että huomenna mennään kattomaan sellasta. Ihastuin Maskun kalustetalosta löytämääni Milan U-sohvaan. Mietin kyllä, että oisko 2+3 sohvat paremmat, mutta ehkä tommonen yhtenäinen on kuitenki parempi vaihtoehto.

En kylläkään ton väristä sohvaa haluais, vaan joko ihan tumman harmaan taikka mustan. Ihan vaan Rufuksen vuoks. Tai no siis muutenki. Mutta käytännöllisyyden vuoks tumma sohva on tätä nykystä valkosta sohvaa parempi. Nahkasohvaa ei oikeen voi harkita, koska R saa tulla sohvalle ja se voi hetken päästä näyttää aika rajulta kynnen reikineen ja kulumineen.

Meijän nykynen sohva.. hhuoh, se on kokenu aika kamalia tässä 9 kuukauden aikana. Raukka parka.

Oon myöski kyllästyny noihin hiton rumiin kulahtaneisiin viltteihin, ettei farkuista jäis kauheita väritahroja kankaaseen, vaikka paskan väliä sillä on, kun toi sohva ei oo enää valkosta nähnykkään. Niinkun keskimmäisestä kuvasta näkyy, se on täynnä kuolaa, likaa, mutaa, multaa, hiekkaa ja aika hitosti lisää kuolaa! Käsinojien reunat, niinkun näkyy, Rufus on pistelly osiks poskiinsa. Sohvien reunassa on R:n kusta, paskaa ja käsinojan päälle se onnistus kipeyspäissään oksentamaan, mikä tietty valus reunaa pitkin lattialle. Juu, omapahan oli valintani haluta valkonen kangas-sohva tossa muutama vuos sitten. Tyhmästä päästä kärsii tässä tapauksessa sohva ja mieli. Voitte myöskin kuvitella sellasen mustan karvakerroksen ton valkosuuden ylle. A aa, ei kivan näköstä. 

Voisin jatkaa listaa vähän pidemmäksi siitä, mitä kaikkea Herra R on laittanu uusiks. Esimerkiks meijän rottinkiarkulla alkaa olla kaljumpi tuo etuosa muutamia säikeitä repsottelee sielä täällä, täytynee vaihtaa arkun puolta, jotta sais koira lisää hommia. Olkkarin matto _oli_ pituudeltaan 200cm, nykyään se on semmonen abouttiarallaa 185 cm. Sama homma tapahtui yllätys kyllä myös makkarissa olevalle nukkamatolle. Sohvatyynyjä on kummallisesti vaihtunu Rufuksen omiksi petityynyiksi, sekä nykyset tyynyt kantaa mukanaan muutamaa kivaa pikkureikää sekä taas hitosti kuolaa. Muutamat kengät on lähteny vaihtoon Rufuksen oman tuunailun vuoks, meinannu varmaan, että kyllä nyt on jo aika vaihtaa uudet kengät. 
En kyllä nyt tiedä miten tää juttu luisu tähän, vaikka mun piti vaan haaveilla uudesta sohvasta.

Mä jotenki luotan ja toivon hartaasti, että noi Rufuksen syömäongelmat ois jo menneen talven lumia. Ei se oo kyllä tota sohvaakaan syöny moneen kuukauteen, että tää uus jopa ehkä sais olla rauhassa. Ongelma kuitenki on se, että toi haaveilun kohde on semmoset 75cm pidempi pituus suunnassa, enkä tiedä miten päin sen mahduttaisin tänne. Se ei oikee ruukaa mahtuu tähän nykysen paikalle, kun vasemmalla on parvekkeen ovi, eikä se nyt oo kyllä tarkotus tukkia ovensuita. Täytynee miettiä sisustusta uusiks kokonaan, mutta jospa nyt ensin päästäis sinne kauppaan asti, josko sieltä löytyis joku sopivanlainen tänne meijän karvanpeittämään kaksioon.