Asuntokauppaa

Jee, Jannen kämppä on myynnissä. Ei ollut vielä eilen näkyvissä, että voi olla että on tullut eilen illalla taikka sitten tänä aamuna.

KLIK !

"Suloinen pieni koti". Hoho. No onhan se pieni, emmä sitä. Hyvin me kyllä sinne mahduttiin kaksisteen, kaikkeen tottuu. Kunhan tottuu kattelemaan toisen naamaa koko ajan. 
Otettiin noi kuvat sieltä sillon just ennen kun muutettiin, harmittaa kyllä että ne on noin huonolaatusia. Kai ne on kuvien resoluutiota joutunu pienentää (?), en tiedä.

Oli se kyllä kiva koti, ainoa miinus oli neljäs kerros ilman hissiä, mut toisaalta siihenki tottus! Kauhistuttaa vaan että kun toi myydään, on se häkkikellari sielä 5 kerroksessa i-han täynnä meijän kaikkea krääsää. Ihana alkaa niitä roudaa alas sieltä. Melkeen kyllä vois mennä pelastamaan kaikki "tärkeät" ja palkata joku tyhjentämään sen. Yritin Jannelle ehdottaa, että sitten ko muutetaan, vuokrataan jotku äijät muuttamaan kaikki tavarat niin päästää itte helpommalla. Mä siinä kuulemma pääsen jokatapauksessa helpommalla omalla turvonnella olotilallani. No niinpä, ja otan siitä kyllä kaiken irti! Hah-hah.

Joku sijottaja on kuulemma menossa jo perjantaina katsomaan asuntoa, mutta yleinen näyttö on sunnuntaina. Sormet ja varpaat ristiin nyt että se menis nopeesti ja me saatais meille kaikille neljälle sopiva asunto!! Vauvalle oma huone, Rufukselle paljon mettää ja ulkoilureittejä. Nyt ei muuta ko odotellaan,.. kaikenlaista.

Valitusvaara

Vitsit, on jotenkin niin turhautunut olo kaikenlaisiin asioihin elämässä, mitkä tuntuu olevan kaiken puolin kesken. Ensinäkin, olis ihana päästä jo muuttamaan tässä vaiheessa, eikä siinä, kun mun tilanteessa missä oon varmasti kerännyt jotkut +30kg ylimäärästä! Haluan vauvalle oman huoneen enkä millään jaksa odottaa päästä sisustamaan tätä jo ah, niin täydellisesti suunniteltua luomusta. Tiedossa on jo niin miltä kaikki näyttää tavaroista tapetteihin ja verhoihin.

Olen jo niin kyllästynyt meidän nykyseen kämppään. Noissa vuokra-asunnoissa kun on paljon näitä tämmösiä "hyi hitto"- juttuja, mihin vaan tyytyy, koska se ei oo omaa eikä se oo pysyvää vaan kaikki on väliaikaista. Näin meillä ainakin. 

Jannellahan on omistusyksiö kerrostalossa. Asuttiin siellä muutamat vuodet ja rempattiin asunto lattiasta kattoon kokonaan, mutta sinne oli tulossa linjasaneeraus, joten kaikki putket ja sähköistykset uudistettiin. Muutettiin sen alta pois vuokralle toiseen yksiöön. Tällön Janen kämppään muutti vuokralle hänen pikkusiskonsa, joka asuu sielä edelleenkin. Remppa on tehty ja kämppä ihan valmis. Vuokrayksiössä asuttaeesa meille muutti meijän karvavauva ja sitten olikin taas muutto edessä isompaan asuntoon. Muutenkin oli jo tiedossa, että ostan tän kyseisen parturi-kampaamon, joten fiksuna päätettiin muuttaa johonkin suht lähelle, kun käytössä kuitenkin on vain yks auto. Löydettiinki kämppä ihan vierestä, eikä sekään miellyttänyt silmää täysin, mutta se hyväksyttiin hyvän sijainnin vuoks. Nyt kuitenkin kun on tulossa perheenlisäystä, edessä on taas muutto isompaan ja lapsiperheille sopivaan taloon. Enää ei kuitenkaan vuokralle, vaan nyt olis tarkotus saada se Janen asunto myytyä, jotta saatais omistusasunto ostettua. Perjaatteessa toi meijän nykynen kämppä ihan kävis näin aluks vauvankin kanssa, mutta se talo ei. Hissi on niin pieni ja ulkona menee jyrkät kaarevat ulkoportaat ja munhan pitäis kuitenkin päästä koiran ja vauvan kanssa päivisin ulos turvallisesti, ilman että menetän joka kerta hermoni kun ei kaikki mahdu mukaan hissiin ja että saatika päästäis ulkoportaat turvallisesti alas asti. 

Etsinnöissä olis siis hyvän kokonen kolmio jostain päin Turkua, missä on paljon metsää ja luontoa koiraa varten, sekä lapsille myös jonkinlaista aktiviteettia, puisto yms. Talossa ei ulkoportaita ja hissi tarpeeks iso taikka sitten pohjakerros. Plussa myös ehkä olis se, että itse kämppä olis kivan näkönen. Mietinnässä on kyllä ollu ostaa huonompi kuntonen ja rempata se itse omanlaiseksi. Riippuu varmasti siitä kuinka pitkälle tää rojekti venyy vai tapahtuu asiat äkkiä.

Sitten ongelma on tää liike. Toivon kovin, että joku ihana osaava ihminen löytäis tiensä tänne mulle vuokralaiseksi äitiysloman ajaksi. Mol.fi:ssä on nyt ilmoitus työnhausta ja tää työvoimatoimiston täti oli oikeen mukava ja auttavainen ja teki mulle sen ilmoituksen pienten yhteisten suunnittelujen jälkeen. Voi olla, että olisin itsekkin selvitynyt tästä haasteesta, mutta parempi kuitenkin näin. Tätä lahopäätä ei tosiaan kannata nyt käyttää mihinkään vaativampiin hommiin.

Olikohan mulla vielä jotain marisemista lisää. Ei nyt muistaakseni enää, jatkan kyllä mielelläni kun mieleen muistuu lisää purnattavaa.

Ilosta voin kuitenkin nyt kertoa, että meijän uus pesukone saapus eilen kotiin! Ihanaa. 4,5 kg kone alko tuntumaan pikkasen pieneltä, varsinkin kun pesen liikkeen pyyhkeet vielä kotona. Nyt toivon 8kg koneen riittävän tälle jengille, kun tarkoitus olis vielä hankkia sitten sinne uuteen kämppään sarjaan kuuluva kuivausrumpu helpottamaan jo olevaa, saatika tulevaa pyykkihelvettiä.

Joten saavuppa jo uusi kämppä, ihana vuokralainen, kuivausrumpu, kevät ja uudet jutut!! Minä odotan. Kärsivällisesti.

Uudet saappaat

Pienen talvisaapasmasennuksen jälkeen päätin ryhtyä etsimään itelleni uusia kivoja kenkiä. Ja löytyhän ne. Onko ne yhtä kivat, ehkä. Vielä kivemmat, sekin ehkä. Toivottavasti ainakin. Mutta nyt en lähde leikkimään koon valinnoilla vaan otan sen varman 39, ja hiton hitto vie jos se 40 oliskin sitten ollu parempi, sillon tulee itku ihan varmasti.

S.Oliverin saapikkaat nämäkin (linkki). Nyt vaan sormet ristiin ja toivomaan, että nämä on ihanat ja hyvän kokoset. 
Mun suurin ongelma saappaita ostaessa on aina mun paksut pohkeet, en oo ikinä saanu semmosia kivoja siroja vetoketjullisia kenkiä, kun vetoketju jää ai-na vähintään puoleen väliin kinnaamaan. Noissa mulla on varaa turpoilla ja paisua pohkeista. Tule talvi jo tule. Vaikka nautin täysin rinnoin tästä syksystä nyt mitä oon niin odottanu! SYKSY. <3

Täystuho touhuissaan

Juu u. Eilen kotiintultua oli taas oikein ihana näky vastassa meidän pikku angstin jäljiltä. Koira oli vissiin päättäny, että se talvi sais jo tulla. En edes tiedä monta sohvatyynyä se on naamaansa vetäny, mutta sen tiedän, että Ikean vanhat kamalat taustalla olevat sohvatyynyt ei kelpaa, vaan suuhun on laitettu kaikki Vallilan ja Luhtan tyynyt. Noihin ei oo taidettu ees koiran puolesta koskea, viitti näköjään hampaitaan tommosiin edes upottaa. Tuppaa pojalla olevan äitinsä kaltanen kallis maku. Heh heh.

En se mää ollu.. ...

Niin tosiaan ja samaan syssyyn oli vedetty telkkarin kaukosäädinkin. Ei toiminu ko ite yritin, mutta Jannen hetken vääntelyjen jälkeen pelitti kuitenkin ihan hyvin. Onneks. Ois voinu olla vihasta miestä kun ois änärit jääny pelaamatta. Tosin on meillä makkarissa toinen tv, että ei nyt ihan hätä ois sen näkönen ollu.

Että hyvät ihmiset, jos haluatte pitää talonne puhtaana, kuolattomana, karvattomana, siistinä ja järjestyksessä, suosittelen lämpimästä hankkimaan koiran. Voin toki antaa ton ihanuuden lainaan vaikka viikoks ja voin taata että vihastutte siihen!

Yleistä diipadaapaa ja turhaa lätinää

Eilinen päivä oli taas niin perseestä. Tai se oikeestaan alko jo tiistaina mun päänsärky. Sitte se voimistu seuraavana yönä ja koko eilinen päivä meni päätä särkiessä. Pääsin töistä siinä kuuden jälkeen ja menin taas puol seiskalta sänkyyn ja Janne herätti mut kympiltä. Siinä sitte taas jotain onnetonta lääkettä nassuun ja takas pehkuihin. Ainaki sai mies pelata rauhassa uutta änäriään ja aamulla oli aikaslainen levänny olotila. Mutta oli sentään päänsärky poissa! Jes, se taas selätetty. Toivottavasti tää päivä menis paremmissa merkeissä, kun ei oikeen auta kun kalenteri täynnä asiakkaita, sama huomenna.

Ja voi että mua harmittaa. Mä olin niin typerä, kun tilasin aiemmin Zalandolta ne s.Oliverin talvisaappaat, tilasin koon 38, vaikka mun koko yleensä on 39. Meinasin kuitenkin, että josko se ois kuitenkin hyvä. No eipä ollut. Liian pieni ko varpaat oli rutussa sielä kärjessä. Nyt kuitenkin niistä koko 39 on loppuunmyyty!! Tietenki! Voi että et voi pänniä. Koko 40 voi helposti olla taasen liian iso, vaikka miettii, että talvella tulee monesti villasukkia vielä käytettyä että mahtaakohan se olla liian iso sittenkään.. En tiiä, itken.

Onneks kuitenki toinen ongelma ratkes, kun meillä on julkisivuremontti meneillään ja ollaan ihanasti sielä tunkkasten muovien alla. Niitten pitäis huomenna tulla irrottamaan parvekkeenoven kahva, kun sielä ei vielä ole kaiteita eikä muita, ettei kukaan vahingossakaan sitten mee sinne. Mutta kysynpähän vaan, että mikä järki on tulla niitä vaihdattaan klo 10-16 välillä kun kaikki työssäkäyvät on töissä! Eikä siinä siis muuta jollei ois lemmikkieläintä, mutta ne äijät ei tuu sisälle jos siellä on yksin rottweiler vastassa. Enkä mä nyt kyllä yhtään ihmettele. En mäkään välttämättä menis jollen tuntis. 

Meijän hurja vartija.

Janne ei pysty noi vaa irtautuu töistään ja mulla on huominen päivä ihan täys asiakkaita. Sain nyt kuitenki hoidettua niin, että mies tulee poistattamaan kahvan kahdeksan jälkeen aamulla, niin saa olla ite paikalla, ettei toi yks söis sitä miestä ton luun sijasta. Hoho.

Putiikin remppaa

Maanantai iltana alotettiin vaihtamaan liikkeeseen pesupaikkaa ja samalla laatotettiin sen alla oleva lattia. Tää lattia täällä on kerrakseen aivan kamala, mutta vuokrahuoneistoon investoiminen monen sadan euron verran ei oikeen houkuta, jollei isännöitsijä lähde leikkiin mukaan. En kuitenkaan ajatellu viedä lattiaa mukanani täältä lähdettäessäkään. Kävin ostamassa baukkarista laattaa, niin saatiin edes vähän vettä kestävämpi alusta pesupaikalle, kun aiemmat "laatat" oli jo lähdössä irti. Ihme tuurilla löysin yhden kuvan vanhasta pesupaikasta, kun unohdin ottaa siitä kuvan ennen ko pojat oli jo ehtiny sitä irrotella. 

Löysin parturi-kampaajien fb-kirppikseltä ilmotuksen, että halutaan käytetyistä pesupaikoista eroon halvalla. Lauantaina lähdettiin Jannen kanssa hakemaan allasta Urjalasta, kun tää nainen sai tuotua sen sinne Helsingin sijaan ja olihan se kivempi sinne sitten ajella peräkärryn kanssa, kun jonnekkin Helsingin keskustaan. 

Tää uus pesupaikkakin on käytetty eikä varmasti mikään uusin uutukainen, mutta ainakin pikkasen tyylikkäämmän näkönen. 

Rufus kanto kortensa kekoon omalla tavallaa

Turvallisuuspäällikkö / laadunvalvoja

Vihdoin valmista

Noi asiakastuolit on vielä samanväriset kun tuo entinen pesupaikka ja ne on vielä jossain vaiheessa tarkotus vaihtaa mustiin, kunhan vaan löytyy jotkut kivannäköset ja hyvän hintaset. Ja kun sais ton muun lattian vielä hoidettua, niin paikka alkais näyttää pikkasen paremmalta. Helmikuussa kun alotin, tehtiin pientä remppaa ja minimibudjetilla lähettiin liikkeelle ja pikkuhiljaa entisöidään paikkoja mielen mukaan. Onhan täällä vaikka mitä vielä tehtävää ja laitettavaa, mutta kaikki aikanaan. Kunhan homma pyörii ja pyöriihän se.
Ja se on hyvä niin, tästä on hyvä taas jatkaa!

Odottelua

No huh. Piti oikeen itsekki tarkistaa. Tilasin tosiaan 19. toukokuuta sen Kuntoplus-lehden, jotta saisin sen tilaajalahjan mikä oli tämmönen Speed Sonic juoksukello. (http://hennavademecum.blogspot.fi/2013/05/mainonnan-uhri.html). Se oli tullu eilen liikkeeseen. Eilen. Ollaan kuitenki puolessa välissä syyskuuta! Eli ei siinä menny ko 4 kuukautta. Kiitos tästä. Olisin tehnykki tällä jotain sillon, nyt hieman oman tilani muututtua pikkuhiljaa isommaksi ja toista elämää luovaksi ihmeeksi, on tuo liikunta muuttunu täysin toiseen suuntaa, miltein loppunu, mutta pyrin käymään uimassa edes sillon tällön ettei pääsis repsahtamaan totaalisesti. Syy tähän oikeestaan oon ollu ihanat aamupahoinvoinnit sekä järjetön väsymys mikä on päällänsä ollut sitten monet viikot. Aivan kun jäätävää krapulaa yrittäis parantaa monetta viikkoa putkeen. Jospa se joskus tästä helpottais, olis tarkotus jatkaa liikkumista oman jaksamisen mukaan, myös ehkä taas jumpissa. Harmittaa vaan hirmusesti kun tuo combat pitäis jättää, kun se onki ollu se mukavin homma. Pelkkä spinniggissä ja bodypumpissa käynti ei ihan saa mukaansa temmattua. Kaikki aikanaan kuitenki.

Tästä aiheesta kirjotan kuitenkin lisää toisessa blogissani http://vauvahattara.blogspot.fi/.
Kaikkihan tietysti on mahdollista missä vaiheessa raskautta vaan, mutta sitten mennään sen mukaan mitä elämä tuo. Nyt ollaan siirrytty toiselle kolmannekselle ja olo paljon luottavaisempi. Ei jakseta murehtia huomisesta. Meillä kuitenkin perheet, sukulaiset ja ystävät tietää asiasta, eikä oo tarvinnu niille valehdella taikka piilotella, kun on niin kauan jo tiennyt kuitenkin meidän yrityshankkeesta. Halusin pitää nää asiat kuitenkin erillään, kun kuitenkin paljon ihmisiä ketä ei kiinnosta hittoakaan muiden ihmisten tila. Joten nyt on sitten mahdollisuus olla lukematta noita juttua, eikä tarvitse niitä täältä bloggailla, jos kuitenkin kiinnostaa, niin siellä sitten ei muuta olekkaan kun raskaushömppäjuttuja sitten.  Mutta ei kai tästä sen enempää. Yritän saada taas tän yhden työpäivän pulkkaan ja selvitä tästä kohtuudella. Kiitos ja hei.