Valitusvaara

Vitsit, on jotenkin niin turhautunut olo kaikenlaisiin asioihin elämässä, mitkä tuntuu olevan kaiken puolin kesken. Ensinäkin, olis ihana päästä jo muuttamaan tässä vaiheessa, eikä siinä, kun mun tilanteessa missä oon varmasti kerännyt jotkut +30kg ylimäärästä! Haluan vauvalle oman huoneen enkä millään jaksa odottaa päästä sisustamaan tätä jo ah, niin täydellisesti suunniteltua luomusta. Tiedossa on jo niin miltä kaikki näyttää tavaroista tapetteihin ja verhoihin.

Olen jo niin kyllästynyt meidän nykyseen kämppään. Noissa vuokra-asunnoissa kun on paljon näitä tämmösiä "hyi hitto"- juttuja, mihin vaan tyytyy, koska se ei oo omaa eikä se oo pysyvää vaan kaikki on väliaikaista. Näin meillä ainakin. 

Jannellahan on omistusyksiö kerrostalossa. Asuttiin siellä muutamat vuodet ja rempattiin asunto lattiasta kattoon kokonaan, mutta sinne oli tulossa linjasaneeraus, joten kaikki putket ja sähköistykset uudistettiin. Muutettiin sen alta pois vuokralle toiseen yksiöön. Tällön Janen kämppään muutti vuokralle hänen pikkusiskonsa, joka asuu sielä edelleenkin. Remppa on tehty ja kämppä ihan valmis. Vuokrayksiössä asuttaeesa meille muutti meijän karvavauva ja sitten olikin taas muutto edessä isompaan asuntoon. Muutenkin oli jo tiedossa, että ostan tän kyseisen parturi-kampaamon, joten fiksuna päätettiin muuttaa johonkin suht lähelle, kun käytössä kuitenkin on vain yks auto. Löydettiinki kämppä ihan vierestä, eikä sekään miellyttänyt silmää täysin, mutta se hyväksyttiin hyvän sijainnin vuoks. Nyt kuitenkin kun on tulossa perheenlisäystä, edessä on taas muutto isompaan ja lapsiperheille sopivaan taloon. Enää ei kuitenkaan vuokralle, vaan nyt olis tarkotus saada se Janen asunto myytyä, jotta saatais omistusasunto ostettua. Perjaatteessa toi meijän nykynen kämppä ihan kävis näin aluks vauvankin kanssa, mutta se talo ei. Hissi on niin pieni ja ulkona menee jyrkät kaarevat ulkoportaat ja munhan pitäis kuitenkin päästä koiran ja vauvan kanssa päivisin ulos turvallisesti, ilman että menetän joka kerta hermoni kun ei kaikki mahdu mukaan hissiin ja että saatika päästäis ulkoportaat turvallisesti alas asti. 

Etsinnöissä olis siis hyvän kokonen kolmio jostain päin Turkua, missä on paljon metsää ja luontoa koiraa varten, sekä lapsille myös jonkinlaista aktiviteettia, puisto yms. Talossa ei ulkoportaita ja hissi tarpeeks iso taikka sitten pohjakerros. Plussa myös ehkä olis se, että itse kämppä olis kivan näkönen. Mietinnässä on kyllä ollu ostaa huonompi kuntonen ja rempata se itse omanlaiseksi. Riippuu varmasti siitä kuinka pitkälle tää rojekti venyy vai tapahtuu asiat äkkiä.

Sitten ongelma on tää liike. Toivon kovin, että joku ihana osaava ihminen löytäis tiensä tänne mulle vuokralaiseksi äitiysloman ajaksi. Mol.fi:ssä on nyt ilmoitus työnhausta ja tää työvoimatoimiston täti oli oikeen mukava ja auttavainen ja teki mulle sen ilmoituksen pienten yhteisten suunnittelujen jälkeen. Voi olla, että olisin itsekkin selvitynyt tästä haasteesta, mutta parempi kuitenkin näin. Tätä lahopäätä ei tosiaan kannata nyt käyttää mihinkään vaativampiin hommiin.

Olikohan mulla vielä jotain marisemista lisää. Ei nyt muistaakseni enää, jatkan kyllä mielelläni kun mieleen muistuu lisää purnattavaa.

Ilosta voin kuitenkin nyt kertoa, että meijän uus pesukone saapus eilen kotiin! Ihanaa. 4,5 kg kone alko tuntumaan pikkasen pieneltä, varsinkin kun pesen liikkeen pyyhkeet vielä kotona. Nyt toivon 8kg koneen riittävän tälle jengille, kun tarkoitus olis vielä hankkia sitten sinne uuteen kämppään sarjaan kuuluva kuivausrumpu helpottamaan jo olevaa, saatika tulevaa pyykkihelvettiä.

Joten saavuppa jo uusi kämppä, ihana vuokralainen, kuivausrumpu, kevät ja uudet jutut!! Minä odotan. Kärsivällisesti.