Darrailua

Mä en taida juoda enää koskaan.

Ainakaan viikkoon, kunnes lähdetään pailailemaan tvofin jatkoille. Rauhallisesti ainakin otan jollei muuta. Lauantaina tuli tämmönen extempore juominkireissu. Oli mukavaa ja kaikki meni hyvin, eikä pahasti edes otettu. Seuraava päivä vaan oli jotain aivan järkkyä! Ei pahaa oloa tai päänsärkyä. Se, että päässä heitti, väsytti, rintaa puristi, vaikee hengittää, riitti syyks siihen, että oli tukalin olo pitkään aikaan. En ymmärrä millon mun krapulat on tommosiks muuttunu, ennen oli vähän paha olo ja päätä jomotti. Nyt on maanantai ja tuntee kyllä juoneensa lauantaina. Onneks ei ookkaan kun koko päivä töitä.

Rufus iltalenkillä ei kyllä helpottanu mun oloa lähtemällä juoksemaan pikkulinnun perään, kun lens siinä Rufuksen tasolla. Siellä se liipotti monen sadan metrin päässä menne vielä isolle tielle päin. Karjuin niin paljon ko ikinä kurkusta lähti, mutta se korvaansa lotkauttanukkaan. Siinä sitte jalkaa töppösen eteen koiran perään ja voi luoja sitä oloa. Ei toi lenkkeily siinä kunnossa tuntunu kovin mukavalta. Sitte se lintu varmaan lens siitä ylöspäin, koska yhtäkkiä Rufus näytti siltä, että "mitäs hittoa mää täällä teen..?" Ja palas innossaa takas. Ja siinä ko tekis mieli torua, että sa****na minkä teit, niin ilosesti kehuin poikaa, kun palas takas.

Ihmeen nopeesti se mieli vaan pelaa tollasissa tilanteissa, koska ei se montaa sekuntia kestäny ko koira oli jo monen sadan metrin päässä, ja mä ehtisin jo miettiä kaikenlaista. Mitä mä teen, kelle soitan josse tosta jatkaa matkaa, en ikinä löydä tota koiraa enää, janne,.. ääh, se on saksassa, ei se auta. Ja voi mikä kiva haloo, kun rotikka juoksee tuolla ympäriinsä yksinää linnun perässä.. Siinä vaiheessa koira meni kiinni, kun huomasin kauempana pupun hyppelemässä; ton perään mä en kyllä lähde juoksemaan.

Pientä kuolajojoa havaittavissa

Noi on todella laadukkaita kännykkäkuvia lenkiltä. Mukavasti yritän pitää käden vakaana, kun koira vetää hihnassa samanaikasesti. Ei se mitään, en oo noista hommista mitenkään tarkka. Jos jotain muuta häiritsee, voi olla kattomatta.

Janne saapuu huomenna kotiin. Oli kuulemma löytäny kivan auton, tumman sininen  farkkumallinen Audi A4 se nyt sitten kuulemma on. On se kiva, kun Rufuksen saa taakse, ettei tartte sen enää takapenkillä olla. Vaikka vöissä sielä aina onki, onse silti mukavampi, ettei sieltä voi lentää etupenkille tai tippua penkiltä alas. Täytyy vaan heti hankkia sinne jotain suojaa, ettei se oo sitten heti ihan likanen ja kuranen. Nyt saa takapenkillekkin ihmisiä ilman, että niitten täytyy kestää koiran tunkemista syliin. 

Koitan kuitenki selvitä tästä päivästä ja töistä. Ehkä se sitten taas helpottaa kaikki, kun toinen puolisko on mukana arjessa puolittamassa tekemisiä. Vaikkakin oon todella nauttinu yksinolosta ja olemisesta, saa se kuitenki riittää taas hetkeks.