Keskiviikkoa

Kauhee kohu jotenkin päällänsä kaikesta liikunnasta ja siitä puhumisesta. Musta se on vaa pirun hienoa, jos ihmiset on alkanu enempi liikkumaan. Ja tää "Strong is the new skinny" -papatus on kyllä totta vieköön saanu muhunki potkua! En oo ikinä ihannoinu mitään hirmulaihuutta. Nytton ollu vahvasti esillä voima ja lihakset, mikä taasen herättää mussa eloa. Kyllä muakin, täytyy tunnustaa, ärsyttää ihmiset jotka esimerkiksi naamakirjassa koko ajan päivittää  liikkumisensa. Ihan ko sitä liikuttais vaan kertoakseen muille siitä. Nää fitnessblogit potkii kanssa jonkun mieleen, mutta mitä, niitähän voi olla lukematta! No voihan ne feisbuukkipäivityksetki kyllä piilottaa, että niin.

Mä ainakin saan inspistä ja vinkkejä lukemalla muitten blogeja liikunnasta ja ruokavaliosta. Se ehkä vähän ärsyttää, että ne mitä mä olen lukenu, on sellasia, jotka on punttaillu jo monet vuodet. Käy joka päivä salilla ja keskittyy liikuntaan täysillä. Ei siinä mikään muu ärsytä, kun se, etten osaa itte samaistua niihin. Haluan kyllä liikkua ja elää terveellisesti, mutta haluan tehdä paljon muutakin kun miettiä koko aika mitä laitan suustani alan ja kuinka monta . Enkä tarkota ettäkö kaikki heistä olis semmosia, mutta niin. En tiedä. 

Mä kyllä ymmärrän niitä ihmisiä, jotka liikutablogia pitää, jollei ole mitään muuta mistä voisi ajatella kirjottavansa. No tartteeko sitä sitten kirjotella jollei kirjotettavaa ole, ehkä ei. Mut ko tekee mieli! Ja jos multa kysytään, niin mielummin tänne kun feisbuukin seinälle! Tai raskausblogit, koirablogit, kissablogit, muotiblogit.. Ihan mitä vaan. Bloggaajiakin on nii miljoona tänäpäivänä, että ei muuta kun valitsemaan se mikä itteä kiinnostaa.

Kuva: motivateinspire.net

                                                     

Mä nyt ite olen tämmönen alkava liikuja. Joten vinkit ja vihjeet kyllä otan enemmän kun mielelläni vastaan! Liikkunu olen kyllä aina jonkun verran, mutta nyt on kyllä aivan uudenlainen puhti päällä koko hommaan. Niin syömiseen kun liikkumiseenki. Haluan kuitenki, että kaikesta tulis normaali osa arkea, kun mulla on ollut pahasti tapana hävittää se innostunus johonkin muutaman kuukauden jälkeen. Tuloksiakin kun on nyt nähny ja kommenttia saanu, niin sehän ei muuta ko anna lisää motivaatiota yrittää lujempaa! Kyllä munkin ihan jokapäiväiseen elämään liikunta kuuluu koiran myötä. Mutta jumpissa/salilla käyn semmosen 2-4 kertaa viikossa. Välillä enemmä ja taas välillä vähä vähemmän. Se kyllä aika paljon liittyy siihen, että miten ehtii töitten, koiran ja kaiken muun keskellä. Olishan se parisuhdekin, mikä välillä vaateis sitä aikaa ja yhteistä tekemistä. Samoin ystävät. 

Toi TVOF loppuu ens viikon perjantaina, niin mä toivon, että mun elämä jotenki normalisoituis sen jälkeen. Se jotenki niin paljon muuttaa kun koko perjantais menee sielä aamusta iltaan. Sillon tietenki liike on kiinni ja asiakkaita taas koko lauantai täynnä. Lauantai illat meneekin siinä, kun yritän toipua ja levätä, että jaksaisin taas seuraavan viikon. Asiakkaatkin välillä ihan hämillään, että millon liike sitten on auki ja milloin ei. Yritän kyllä laputella tota ovea, mutta on seki saakelin ikävää jos asiakkaat varta vasten tulee ovelle lappua lukemaan. Ei kivaa. Vielä kun ens viikon lauantaina päätin olla kiinni, että pääsen vähä finaalin jälkeen humputtelemaan. Uskon kyllä et tulee huippuilta!

Jannekin lähtee tänään illalla ajelemaan Saksaan päin jonkun miehen kanssa, joka tietää nuita autokauppoja sieltä ja matkan varrelta. Tarkotus olis siis, että Janne saapuis kotio farkku Audin kanssa. Toivon mukaan. Jospa löytäis sopivan laisen ja hintasen. Hinnassa loppujen lopuks mitään voita tuolta haettaessa, mutta sais muutaman vuoden uudemman ja paljon vähemmän ajetun samalla hinnalla. Äitikin lähti eilen Irlantiin, ja on sielä puoltoista viikkoa. Soffekin on koko viikonlopun laivalla. Että voi tätä yksinäisyyttä! Yhyy mua. Onneks Rufus pitää mulle seuraa ja täällä me sitte yhdessä kaipaillaan isiä. Ootellaan ja kattellaan ikkunasta josko se vaikka tulis kotiin..

Enkä tässä paljoo viitti viettää salilla aikaan Jannen poissaollessa, kun Rufus muutenkin koko työpäivän yksin, niin sitten vielä iltasin jos jumppiin menen. Huomenna kyllä menen RPM 50, mutta päätin jättää syvävenyttelyn väliin, että pääsen pojan luo kotiin.  Harmittaa ihan sen puolesta toi yksinoleminen.