Nyt ollaan menty kyllä ryminällä eteenpäin. Niinkun Sofia yhden yhteydenpidottoman viikon jälkeen tokas, että tuntuu kun ei oltais puhuttu ikuisuuksiin! Hah.
Jannen kämppä myytiin viikossa ja kaupat tehtiin muutamia viikkoja sitten. Nyt eilen illalla meidän tarjous hyväksyttiin yhdestä asunnosta. Meistä tulee Raisiolaisia! Mulle se on tuttua hommaa, kun kuitenkin 20 vuotta sielä asunu, mutta Jannelle sikäli uutta aluetta. Mutta niinkun se itsekkin tokas, että ei hänellä niin väliä missä kaupungissa asuu kun kuitenkin on itse Aurasta kotosin. Näinpä.
Tänään pitäis soviskella koska nähdään ja saadaan asiat kunnolla vireille. Asunto on ihana, eikä remontteja tarvitse tehdä. Ainoa, että sielä se toinen makuuhuone on sellanen prinsessahuone, että täytyy nyt kovin toivoa sitten tyttöä! Ei kai sentään, kyllä se kiva ois saada beigeksi/harmaaksi maalattua tässä vaiheessa, kun huoneessa ei muuten ole vielä täytettä. Siinä kohtaa, kun huone alkaa kerätä krääsää ja rojua, onki kiva alkaa raijaamaan tavaroita maalauksen ajaksi muualle.
Mun tekis mieli niin laitella kuvia ja hehkutella, mutten viitsi heidän kotikuvia tänne laitella, vaikka ne netissä onkin julkisesti ollut. Enkä viitsi ihan sitä itse ilmoitusta tänne linkata kun kaikki osoitteet ja kaikki. Asunnossa on hieman tällanen avokeittiö, kivasti lasku- ja kaappitilaa. Olohuone on hyvän kokonen ja parveke iso ja lasitettu. Kaks makuuhuonetta, joissa molemmissa kivasti kaappitilaa. Vaatehuone valmiiksi sisustettu ja hyllytetty. Kylpyhuoneeseen mahtuu iso pesukone ja siellä on ikkuna! Jeij. Saunaa ei ole, mutta taloyhtiön sauna sijaitsee saman rapun alakerrassa, mikä on uusittu hetki sitten.
Ainoa miinus tässä on mun kärsimättömyys, meinaan päästään muuttamaan vasta 25.1.14. Siihen on kuitenkin kolme kuukautta! Loppujen lopuks se on ihan hyväkin homma, ettei meidän tarvitse maksaa nykysestä asunnosta sopimussakkoja kun menee muutto ens vuoden puolelle. Lisäks nyt mulla on koti niin lähellä liikettä, että on kiva päästä ramppaamaan eestaas tässä miten tykkää, eikä tarvitse miettiä työmatkoja. Silti se on pitkä aika...
Sitten, mä löysin ja sain itselleni tänne liikkeeseen ihanan äitiyslomasijaisen Katin. Hän alottaa helmikuun alussa ja itse jään viimeistään 10.2. äippälomalle ja heittäydyn oloneuvokseks siihen asti kun voin. A-pua, se on niin ihmeellistä jäädä kotiin kun se ei millään lailla ole mulle tuttua. Ikinä en ole vaan ollu, vaikka enhän mä sillonkaan vaan ole. Angstikoira ja pieni lapsi ei välttämättä ole se ihanin yhdistelmä, mutta eiköhän me pärjätä!
Nyt vaan maltti on valttia, sillä jatketaan ens vuoteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti