maanantai 3. kesäkuuta 2013

Pientä purnausta olkaa hyvät

Voi huh mikä viikko takana! Eipä aika oo riittäny muuhun kun töihin ja tarvittavien asioitten tekemiseen. Mukavat kymmenykstoist tuntiset työpäivät ja sen jälkeen juoksemista myllyssä, ikeassa ja kaupungilla. No mutta, eihän näitä kiireitä mulle tee kukaan muu kuin minä ihan itse. Salille käymiseenkään en oo uhrannu edes ajatusta, mutta tänään lataan korttini ja riennän pumppiin ja keskiviikkona combattiin. Viikon aikana on tullu kyllä syötyä todella epäterveellisesti ja puntarikin oli kilon verran sitä mieltä. Masishan tommosesta tulee. No nyt sitten se 6 kiloa karistettavana ja syksyyn mennessä ois tarkotus olla toikin poies. Sittehän se työ alkaa pitää nuo kilot poissa,.. pääsis tosin nyt ensin siihen tavotepainoon edes.

Lauantaina juhlittiin valmistuneita! Veli valmistus levyseppähitsariksi ja lähtee kohta inttiin. Onsekin vaan niin iso jo. Muistan vaan sen pikku pellavapään, jolla tais olla jotain vihanhallintaongelmia ainakin mua kohtaan. Se kun suuttu, niin siitä oli kyllä leikki kaukana ja mielellään kaikki kättä-pitempää-tavarat jossain tosi kaukana. No onneks on rauhottunu ja rento meininki tänä päivänä. Ja kun miettii, että kellä sisaruksilla ei olis niitä riitoja, enkä sano et olisin sen kaverin päästäny ite kovin helpolla. 

La iltana vielä suuntasin Iralle, kun suoritti ittelles lakin iltalukiossa. En tuntenu sinne mennessä ketään, mutta oli kyllä loistoilta kaiken kaikkiaan. Se on aina kiva tavata ja tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin ko ihmiset osottautuu mukaviks!

Ja tästä tulikin mieleen muutaman sen illan puheenaiheet, meinaan ainakin hymiöt. Radiosta satuin kuulemaan jonkun mielipiteen siitä, että nykyään somessa voi sanoa ihan mitä vaan vaikka vähän negatiivistakin, kunhan perään lisää hymiön. Se kuittaa  kaiken vitsiksi taikka ei-niin-vakavaksi. Itse satun olemaan vähän sitä sorttia ettei tule noita merkkejä käytettyä. Nykyään käytän ehkä kuitenki sillon tällön, kun joskus nuorempana ei tullu mieleenkään. Ja jos jossain sellasen merkin laitan, se ei tule luonnostaan, vaan se tulee tiedostetusti 'No laitetaan nyt sitte' -meiningillä. Kun tosiaan olen kuullu muutamaan otteeseen siitä, että olen niin tyly ja vittumainen ko kirjotan jollekki. Ja miks? Siks etten laita sitä hiton hymiötä! Miksi ei voi kirjottaa normaalia tekstiä ilman, että koko ajan tunkee niitä joka paikkaan, ja niin ettei vastapuoli siitä mitenkään loukkaannu. Jos lähettäjä ite käyttää niitä paljon, tulee niit sillon kyllä varmasti itekki laitettua helpommin. Kanssapuhujat oli kyllä itekkin sitä mieltä, että siitä voi kyllä tulla tyly tunnelma ja he kyllä ajattelee asiaa nyt toiselta kantilta. Irakin sano, että hänellä meni aluks aikaa siihen, että tajus etten käytä niitä, mutten kuitenkaa tarkota asioita millään pahalla ja voin olla kuitenki ihan hyvällä tuulella. 

Ja tästä päästään siihen toiseen aiheeseen, nimittäin ennakkoluuloihin. Ehkä kukaan tässä maailmassa ei olis täysin ennakkoluuloton ihminen vaikka yrittäiski olla. Kuitenkin aivan varmasti joskus jossain tulee tilanne, että onse kuva jostain ja olettaa siitä jotain. On se sitte ihminen taikka paikka, ei sillä väliä, mutta ei tosta kyllä ikinä eroon pääse. Ite kuulun tähän kastiin, että yritän kovin ajatella positiivisesti, vaikka muut ois puhunu mitä. Sillon mä menen itte kokeilemaan ja olen sitte sitä mieltä mitä sitten olen. Ite ajattelen, että suuri osa ennakkoluuloista on kuitenki negatiivisia, eikä sitte mennä ja tehdä jotain, koska siitä on vaan se kuva ettei se ole mukavaa ja sehän se varmaan on ihan perseestä. Ja kyllä, on mullakin paljon ennakkoluuloja eri asioita kohtaan, se on kuitenki eri asia olla tykkäämättä jostain ja juu, sitten voi sanoa ettei tykkää, kun on kokeillu! Jannen kanssa meinaa väännetty monesta asiasta, kun hän ei suostu tekemään tiettyjä asioita taikka maistamaan jotain, koska hän ei kuulemma tykkää. Niin joo ei tykkää, kun ei ole kokeillu. Esimerkiks pumppiin lähtö, kun ei tykkää. Helvetti, tule kokeilemaan ja sano sitte ettet tykkää!

Ennakkoluulosen ihmisen tapaaminenki on jotenki kummallista, että tolla on musta muka joku käsitys, vaikkei olla mitenkään edes tutustuttu! Törmään tähän aiheeseen usein muutamissa jutuissa, ensimmäisenä meinaan Rufuksen kanssa, koska sehän on Rottweiler niin sen on pakko olla aggressiivinen koira joka puree. Toisena työssäni, kun kuitenki keski-ikä asiakkailla on aika korkealla ja se, että olen nuori, tuntuu olevan joillekkin iso ongelma. Hittoako ne tietää mun ammattitaidosta taikka musta ennen kun on kokeillu.  Näinkin olen kuullu 'No vitsi, tästähän tuli tosi hyvä, kun olin ihan varma että saan mennäkotiin ja laittaa ite uusiks oman tukkani'. Ja mistä hitosta sillä oli semmonen kuva sitte, ehkä oon liian nuori tekemään mitään hyvää tai en vaan näytä hänelle tarpeeks oikeelta, mene ja tiedä. Enkä kyllä tiedä edes haluanko tietää. Sen vaan tiedän, että ennakkoluulot on perseestä! Piste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti