Nyt on tosiaan semmonen hetki, että Jannella on loma ja mä päätin olla niinkin itsekäs, kun pitää pe ja ma liikkeen kiinni. LOMA! 4 päivää lomaa. Autuutta! Mä niin vaan oon, enkä edes mieti mitään työjuttuja tai syömisiä tai muutakaan mieltä askarruttavaa.
Taidetaan mennä itse juhannusta juhlimaan Jannen porukoille, kun sinne on koko sisarusparvi kumppaneineen tulossa. Siinä meitä sitten on jo heti kymmenen ihmistä, saatika jos mukaan saapuu vielä jotain kavereita. Pääsee saunaan ja uimaan, pelailemaan, grillaamaan ja ehkä kauhukseni laulamaan karaookkea. Jannen isä kun aina vaatii laulamaan sen kanssa, eikä siinä muuten mitään, mutta en nyt ihan mielelläni kaikkien ihmisten edessä viittii laulaa lurautella. Vaikka on se ennenki nähty että alkuillasta ei viittitä mikkiin vikistä, mutta muutaman iloliemen ja yön pikkutuntien aikaan se mikki jotenkin huomaamattomasti liimautuu niihin pikku kätösiin. Että voi sitä morkkiksen määrää aina seuraavana päivänä. Veikkaanpa hyvinkin, että on tulossa huikee juhannus.
Aluks tarkotus oli mennä ihan vaan meijän mökille viettämään rauhallinen viikonloppu, mutta sinne mennään varmaan sitten lauantaina tai sunnuntaina, kattoo nyt. En jaksa alkaa tapani mukaan aikatauluttaa mun pikku lomaani, vaan katotaan mitä tapahtuu ja sen mukaan mennään. "Go with the flow", niinko Jane mulle aina paasaa. Joojoo, goddammit.
Tässä nyt on kuitenkin vielä muutama työpäivä hoidettava alta, mieli vaan kovasti hinkuis aamunukkumisia ja rauhottumista. Kohta, kohta pian.
Muistutuksena, että ÄLKÄÄKÖ JÄTTÄKÖ NIITÄ AIVOJA NARIKKAAN! Ei oo kiva lukea kuolemantapauksia juhannuksen jälkeen. Aina. Joka vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti