Kehonhuolto

Eilen oli taas autuas vapaapäivä ja juoksin tapani mukaan pitkin kaupunkia, kuin että oisin levänny kotona ja saanu sielä mahdollisesti jotain aikaan. Kävin aamulla ripsihuollossa Emilialla Kauneuskeskus Divinassa ja se on uskomatonta millaset ripset se saa mun onnettomista, harvoista, joka suuntaan harottavista ripsistä! Eipä nyt oo vertailukohtaa, mutta vaikka oiski, nii kukaa niitä edes näkis, on meinaa sen verta lyhyet ja huomaamattomat. Nyt laitettiin D-ripsiä, kun aiemmin ollu C:tä. Ja hyvältä näyttää, oon tyytyväinen. Kyllä se aamusta säästää mukavasti aikaa, kun ei tartte taivutella ja laitella kuutta kerrosta ripsiväriä, että ne edes vähän näkyis. Arkimeikki on aika perus, että pohja naamaan ja hieman ehkä kulmia väritän. Eyelineritkin joskus väsään kun jaksan.

Ripset ko saatiin tehtyä, jatkoin salille. Sain alkujuoksujen jäkeen käsi- ja vatsatreenin tehtyä. Oli kyllä kiva, ettei ollu koko hiton sali ihan täynnä, vaan sai tehdä ihan rauhassa ja muutamia naamoja näky siellä täällä. Oli vaan joku tunti aikaa salille, ko sain taas juosta seuraavaan paikkaan.

Ja voi tunnin hieronta, olin kyllä niin sen tarpeessa hitto vie. Mut huomasin, että ihan selkeesti säännöllinen liikunta on sen verta vahvistanu lihaksia, ettei ne enää samalla tavalla oo jumissa ja kipeitä. Pyrin myös kerran vkossa käymään syvävenyttelyssä, jolla on varmaan myös näppinsä pelissä lihasten hyvään kuntoon. Ennen oon niskahartiakipujeni kanssa käyny fysioterapeutilla ja alaselkäpakarakivun kanssa naprapaatilla, ja nyt niitä ei oikeestaan enää ole olemassakaan. Ettei se ihan huuhaata ole, että liikunta on se paras apu kaikkeen. Ja kerranki oikeesti nauttisin hieronnasta sen sijaan, että olisin purru hampaita yhteen kivusta. Ko sais vaan otettua joka kuukautiseks tavaks käydä vähän huoltamassa kroppaa. Olin tällä kertaa Tuula Ilmasella WoManissa, kun sain puolen tunnin lahjakortin yhdestä prokkiksesta, jonka kävin tekemässä. Vaihdoin sen vaan niin, että maksoin välisumman, että sain tunnin hieronnan.Ja satavarmasti meen uudestaanki!

Sitten maanantaina Janne sai taikoa mulle uuden hiuslookin. Pääs oikee tekemään monisävyvärjäyksen. Laitettiin tyveen tummempaa ja latvaan jätettiin vaaleempaa punertavaa. Se räikee punanen ei vaan oo mun juttu. Ei värillä väliä, kunhan se on tumma.

Hienosti meni Jannelta, kiitos sille. Mä nyt tietty sötkötin sille värit valmiiks ja koko ajan neuvoin ja näytin miten tehdä, kyl hän nätisti sai kaiken tehtyä. Hiukan kauemmin se ehkä vaan kesti ko normaalisti ja ehkä pikkusen oli otsakin täynnä väriä, mutta annetaan se anteeks alottelevalle. Mä ehkä luotsaan tosta miehestä itelleni vielä oman hovikampaajan.
 Sydän.