Lähettiin sitten eilen tosiaan ettimään sitä meijän sohvaa. Kierreltiin muutamissa huonekaluliikkeissä, mutta kyllä se Milan u-sohva oli koko ajan mielessä, eikä toista saman verosta löytyny. Ja jos löyty, nii hintaaki löyty semmoset kivat kolmen tonnin verran. Ja kun tämmönen mulle-kaikki-nyt-heti-Henna olen, nii oli paha jättää sohvaa kauppaan ja lähteä kiertelemään muualle. Oli kuitenki kiva nähdä, ettei sitte muualta löytyny mitään. Oishan se saakelin ikävää löytää perään kivempi sohva. Kuninkojan Askoon mennessä ei sitte tullu mieleen, että se Kodin 1 oliki just ikää avattu sinne ja siellähän oli ihan muutama muukin ihminen. Ja jos joku tietää kyseisen risteyksen, voi arvata ettei ollu mikään helppo nakki päästä perille saatika pois. Se parkkipaikkatsompailu oli kans yhtä helvettiä. No kyllähä meki sitte mentii kiertää se kodin ykköne siinä samalla ko sielä oltiin. Ostin äitille synttäri/äiteenpäivälahjan. Ostin sillee mustan Reisenthelin kauppakassin ja kuistin tuoleille uudet beiget istuinpehmusteet. Käytii mamilassa eilen sitte synttärikahveella. Tykkäs oikeen kovasti. Kyllähä se kukkaset saa vielä äiteenpäivänä, ei hätää.
Eilen mä sitten söin herkkuja. Käpykakun palan, puolikkaan pullan ja nannaa. Voi eeei, vedin taas nannaähkyt. Ihan niinko aina aiemminki! Paha olo ja morkkis oli hirvee ja ilta meni kahvakuulaillessa. Tänään tiedossa body pump. Eikä se ollu edes niin hyvää, että tekis mieli jatkaa samaa rataa. Aattelin muutenki, että ei mun tartte kotiin mitään ostaa, voin syödä jos jossain on tarjolla. Uskon vakaasti, että toi sadan päivän herkuttomuus on tehny vaa aiva hemmeti hyvää!
Taas aiheeseen. Funtsailtiin kaikkea eilen illalla ja tänää sitte päätettii lähtiä ostamaan Maskun kalustetalosta se ihanin sohva kotio. Vaikkakin sen saapuspäivä on näillä näkymin 10.5. ettei sitä ihan vielä kotiin asti saatukkaan. Ja kyllähän me siihe suunniteltuun sohvaan päädyttiin. Samalla kankaalla, mitä oli kuvassa, mutta mustan värisenä. Se oli se 945e kotiinkuljetuksella. Eipä se mikään paha hinta ollu sohvan
kokoon ja näköön nähden. Nyt vaan ko saavuttiin kotiin ja tässä istuskeltiin, tajusin että eihän me voida sohvan paikkaa vaihtaa. Rufus mittää muuta teekkää ko istu sohvalla ja kattele ulos. Eihän sille voi tehä sitä, että vietäis siltä se ilo pois! Jotenka sohva tulee olemaan hieman parvekkeen oven edessä, mutta eipä meillä kukaan parvekkeella edes ole, kun ei kumpikaan polta ja kun parveke on tommonen ulkoneva, nii eipä oikee tee mieli siellä hilluakkaan, kun kaikki näkee. Oon nii heltyvä Rufukselle vaikka oonki sille semmone natsi, mutta se on silkkaa rakkautta!
Nyt pumppailee kaikki eiliset herkut veks!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti